Testasin ystävääni: hän ei koskaan kysellyt mitä minulle kuuluu. Viiteen vuoteen!

Hyvä. Tuommoiset kannattaa panna kiertoon ja nopeesti.

ok

Kaikki ei vaan jaksa. En itsekään ole pitänyt kavereihin yhteyttä vuosiin ja oli vain helpotus kun lopettivat myös yhteydenpidon.

Mulla oli samanlainen "kaveri" 10 vuotta. Vihdoin laitoin välit poikki ja ei ole kyllä ollut ikävä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei vaan jaksa. En itsekään ole pitänyt kavereihin yhteyttä vuosiin ja oli vain helpotus kun lopettivat myös yhteydenpidon.

En tosiaan enää jaksanut. Hän piti kyllä yhteyttä ihan viikoittain.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

En myöskään kertonut kuulumisiani itse kun ei häntä kiinnostanut. Laitoin välit poikki lopulta, taisin olla vain ilmainen terapeutti.

Laitoit välit poikki lopulta? Miten se käytännössä tapahtui? Ilmoititko hänelle viiden vuoden päästä että tämä oli nyt tässä vai kuinka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään kertonut kuulumisiani itse kun ei häntä kiinnostanut. Laitoin välit poikki lopulta, taisin olla vain ilmainen terapeutti.

Laitoit välit poikki lopulta? Miten se käytännössä tapahtui? Ilmoititko hänelle viiden vuoden päästä että tämä oli nyt tässä vai kuinka?

Olimme tekemisissä viikoittain, joten tilaisuuksia olla kiinnostunut elämästäni oli lukemattomia. Aina vaan jauhettiin hänen ongelmiaan. Lopulta en enää jaksanut ja alkoi tulla riitaa. Tuosta on nyt pari kuukautta aikaa.

Ap

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Oletkohan hieman vajaa? Puhua pälpätät siis vain itsestäsi ja omista aiheistasi ilman minkäänlaisia kyselyjä kaverin elämästä tai kiinnostusta hänen aiheisiinsa jos hän jotain itsestään kertoo? Et edes huomaa ettei puhuta muusta kuin sinusta ja sinun elämästä? Ei kai nyt kuulumisia sanoilla "mitä kuuluu" useinkaan kysellä, mutta siitä nyt ei edes ollut kyse.

Ap

Todennäköisesti kaverisi on jo ennättänyt kirjoittaa tänne avauksen siitä, miten sinä et ikinä suostu kertomaan mitään kuulumisia.

Saman olen kokenut. Lakkasin olemasta se joka kyselee mitä kuuluu ja niin edelleen. Kahdeksaan kuukauteen ei ole kuulunut "ystävästä" mitään. Tiedän hänen voivan hyvin. Itse olen kokenut huonoja asioita tällä aikaa ja "ystävä" 100% varmasti tietää ne, mutta ei kertaakaan edes kysy miten jakselen.

Pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Oletkohan hieman vajaa? Puhua pälpätät siis vain itsestäsi ja omista aiheistasi ilman minkäänlaisia kyselyjä kaverin elämästä tai kiinnostusta hänen aiheisiinsa jos hän jotain itsestään kertoo? Et edes huomaa ettei puhuta muusta kuin sinusta ja sinun elämästä? Ei kai nyt kuulumisia sanoilla "mitä kuuluu" useinkaan kysellä, mutta siitä nyt ei edes ollut kyse.

Ap

Mistähän ihmeestä vedä tuollaisia johtopäätöksiä. Oletpa ärsyttävä keskustelija.

Minä sanoin vain ja ainoastaa, että minun kaveripiirissäni ei kysellä kuulumisia, sillä jos jollain on jotain huolenaiheita, niin nämä älykkäät, itsenäiset ihmiset osaavat avata itse oman suunsa ja kertoa niistä meille muille, ilman että tarvitsee erikseen kysyä. Se on sitten oma ongelma, mikäli ei halua huoliaan jakaa kavereidensa kesken. Näin ei uskoakseni kuitenkaan ole vielä koskaan käynyt ja tuskin myöskään tulee käymään, sillä luotamme toisiimme paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Oletkohan hieman vajaa? Puhua pälpätät siis vain itsestäsi ja omista aiheistasi ilman minkäänlaisia kyselyjä kaverin elämästä tai kiinnostusta hänen aiheisiinsa jos hän jotain itsestään kertoo? Et edes huomaa ettei puhuta muusta kuin sinusta ja sinun elämästä? Ei kai nyt kuulumisia sanoilla "mitä kuuluu" useinkaan kysellä, mutta siitä nyt ei edes ollut kyse.

Ap

Mistähän ihmeestä vedä tuollaisia johtopäätöksiä. Oletpa ärsyttävä keskustelija.

Minä sanoin vain ja ainoastaa, että minun kaveripiirissäni ei kysellä kuulumisia, sillä jos jollain on jotain huolenaiheita, niin nämä älykkäät, itsenäiset ihmiset osaavat avata itse oman suunsa ja kertoa niistä meille muille, ilman että tarvitsee erikseen kysyä. Se on sitten oma ongelma, mikäli ei halua huoliaan jakaa kavereidensa kesken. Näin ei uskoakseni kuitenkaan ole vielä koskaan käynyt ja tuskin myöskään tulee käymään, sillä luotamme toisiimme paljon.

Silti koit tarpeelliseksi kirjoittaa, että "Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia..."

Ennen kerroin asioitani ihan oma-aloitteisesti. Ne aiheet sivuutettiin järjestäin. Sitten kokeilin huomaako hän edes, etten kerro itsestäni mitään. Ei huomannut.

Ap

Mä olen kyllä ap:n puolella asiassa.

Englannissa asuessani minua alkoi kyllästyttämään se "How are you?" - "I'm alright thanks. You?" -  "I'm alright" - bulshit small talk. Mä aloin ihan oikeasti kertoa kuinka voin, jos oli vähän huono aamu saatoin sanoa jotain siihen suuntaan tai jos olin iloinen niin toin myös sen esiin. Jengi meni aina ihan hämilleen...

Kokeilitko koskaan kertoa oma-aloitteisesti omia asioitasi? Miten suhtautui?

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Mahdatpa olla hyvä ystävä. Mistä vetoa, niin moni ajattelee sinusta samoin kuin ap entisestä kaveristaan. Eikä kyse ole siitä, että jonkin pitäisi olla huonosti, jotta voi kysyä kuulumisia. Etkö koskaan todellakaan kysy vaikkapa seuraavia: saitko sen työpaikan, ajattelitko matkustaa jonnekin lomalla, minne lapsesi hakee ysin jälkieen opiskelemaan, mikä on lempiruokasi, joko olet parantunut...

Minusta sinun on turha valittaa, ettei toinen kysynyt kuulumisiasi, oikeampi valittamisen aihe lienee olisi, ettei kaverillasi ollut energiaa sinulle. Ja onko se taas kaverisi syy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Mahdatpa olla hyvä ystävä. Mistä vetoa, niin moni ajattelee sinusta samoin kuin ap entisestä kaveristaan. Eikä kyse ole siitä, että jonkin pitäisi olla huonosti, jotta voi kysyä kuulumisia. Etkö koskaan todellakaan kysy vaikkapa seuraavia: saitko sen työpaikan, ajattelitko matkustaa jonnekin lomalla, minne lapsesi hakee ysin jälkieen opiskelemaan, mikä on lempiruokasi, joko olet parantunut...

Minusta hyvässä ystävyydessä nuo kerrotaan toiselle heti kun itse tietää, onko saanut opiskelupaikan jne. Vain ystävyys, jossa on jotain ihmeen etikettejä odottaa toiselta, että no, kysypä nyt jotain koska testaan oletko ylipäätään kiinnostunut minusta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta sinun on turha valittaa, ettei toinen kysynyt kuulumisiasi, oikeampi valittamisen aihe lienee olisi, ettei kaverillasi ollut energiaa sinulle. Ja onko se taas kaverisi syy?

Terveessä ja tasa-arvoisessa ystävyyssuhteessa toisen tehtävä ei ole olla yksipuolisesti vuodesta toiseen toisen terapeutti/likasanko. Jos ei ikinä ole energiaa olla kiinnostunut "ystävästä" on syytä mennä terapiaan ja hoitaa asia kuntoon.

Eli kyllä, on kaverin syy jos käyttää systemaattisesti toista hyväkseen eikä hae todellista apua ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...

Mahdatpa olla hyvä ystävä. Mistä vetoa, niin moni ajattelee sinusta samoin kuin ap entisestä kaveristaan. Eikä kyse ole siitä, että jonkin pitäisi olla huonosti, jotta voi kysyä kuulumisia. Etkö koskaan todellakaan kysy vaikkapa seuraavia: saitko sen työpaikan, ajattelitko matkustaa jonnekin lomalla, minne lapsesi hakee ysin jälkieen opiskelemaan, mikä on lempiruokasi, joko olet parantunut...

Minusta hyvässä ystävyydessä nuo kerrotaan toiselle heti kun itse tietää, onko saanut opiskelupaikan jne. Vain ystävyys, jossa on jotain ihmeen etikettejä odottaa toiselta, että no, kysypä nyt jotain koska testaan oletko ylipäätään kiinnostunut minusta.

Huokaus taas mitä kommentteja. Ymmärän sua ap! Mullakin on ollut noita tyyppejä,jotka hyvin mielellään pälpättävät itsestään ja ongelmistaan, mutta unohtavat kysyä mitä mulle kuuluu. Eikä mulla ole mikään ongelma kertoa oma-aloitteisesti, mutta nämä ovat juuri niitä tyyppejä jotka eivät osaa kuuntelemisen jaloa taitoa. Eli turha siinä on alkaa kertoa kuulumisiaan kun toinen toteaa "aha" tai parhaimmassa tapauksessa osaa sanoa mitään ja puheenaihe vaihtuu pian takaisin pälpättäjän ongelmiin. Yleensä nämä pölisijät eivät taida itse tajuta itsekeskeisyyttään.

Vuorovaikutus on läsnäoloa, ja jos sitä ei toisella osapuolella yhtään ole, niin mitä järkeä on kertoa omia kuulumisiaan. Kyllä minä haluan tulla kuulluksi enkä otetuksi niin, että toinen kuuntelee passiivisesti eli jo mielessään seuraava lause, tietysti itsestään.  

Olenkin nämä ihmiset jo poistanut elämästäni. Mulla ei oo aikaa ystävyydelle, josta en saa itse mitään.