Lue keskustelun säännöt.
Testasin ystävääni: hän ei koskaan kysellyt mitä minulle kuuluu. Viiteen vuoteen!
27.05.2016 |
En myöskään kertonut kuulumisiani itse kun ei häntä kiinnostanut. Laitoin välit poikki lopulta, taisin olla vain ilmainen terapeutti.
Kommentit (95)
Tosiaan kyse ei ollut kuulumisten kysymisestä vaan tarkentavista kysymyksistä ja siitä, kumman asioiden ympärillä keskustelu pyörii.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^ja siis olen tämän aamun vinkkien kyselijä enkä ketjun aloittaja-ap
Hän on olettanut, että kerrot itse asiasi halutessasi, kuten hänkin tekee. Todennäköisesti on ihmetellyt miksi et koskaan kerro mitään kuulumisia. Olette vain erilaisia tämän asian suhteen.
^ Todellakin kerron kyllä kuulumisia. Kyse on vain siitä, että keskustelustamme 90 % on hänen asioitaan ja sitä, että minä olen (kuten mielestäni hyvään vuorovaikutukseen kuuluu) niistä kiinnostunut ja kyselen lisää. Esim.jos olen aloittanut uudessa työssä hän ei ikinä kysele sen yksityiskohdista vaikka hänen työasioitaan analysoidaan todella tarkkaan. Minä kyllä kerron tietysti omia asioitani. Huomaan vain eron muihin ystäviini joille minäkin olen kiinnostava.
Tämän ketjun luettuani olen todella tyytyväinen ettei minulla ole ystäviä, vain tuttuja ja kavereita yms. Laskelmoitu ystävyys on pahinta laatuaan, et koskaan osaa olla sitä mitä sinulta ehkä odotetaan. Ystävyyteen kuuluu spontaanisuus, helppous, ja ennenkaikkea vapaus. Ystävyys on vapaaehtoista. Se alkaa ja se voi myös loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni pitää toisia ilmaisena psykologina tai rahan antajana/lainaajana. Jos ei muuten olla yhteyksissä niin jätän omaan arvoonsa.
Mä lopetin yhteyn pidon koska en pitänyt siitä mitä ystävä on tehnyt mulle. En vain puhunut siitä hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tämä nyt on edes mikään ongelma? Minä en ainakaan kysele kavereideni kuulumisia, eivätkä he minun. Oletus on, että kaikki on ihan jees, ja jos ei ole, niin sitten avataan suu ja puhutaan asiasta. Kellä oikeasti on aikaa ottaa nokkiinsa tällaisesta asiasta. Olette te av-mammat kyllä uskomattomia...
Oletkohan hieman vajaa? Puhua pälpätät siis vain itsestäsi ja omista aiheistasi ilman minkäänlaisia kyselyjä kaverin elämästä tai kiinnostusta hänen aiheisiinsa jos hän jotain itsestään kertoo? Et edes huomaa ettei puhuta muusta kuin sinusta ja sinun elämästä? Ei kai nyt kuulumisia sanoilla "mitä kuuluu" useinkaan kysellä, mutta siitä nyt ei edes ollut kyse.
Ap
Oletko itse jotenkin vajaa, kun et kerro itse omia kuulumisiasi? Aikuiset puhuvat ihan spontaanisti omia asioitaan, ilman että niitä erikseen kysellään.
-ohis
No onhan tällä isällä jo aika kovasti päässä vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen tuttu (ex ystävä) iäkkäämpi naishenkilö joka puhuu 90% itsestään ja/tai itseensä liittyvistä asioista. Viimeisten vuosien aikana olemme nähneet vain 1x vuodessa ja se muutama tunti tavatessa menee täysin hänen perheensä, lastenlastensa kuulumisten kuunteluun.
Hänestä on tullut vanhemmiten entistä itsekeskeisempi, jos minä saan jossain kohtaa suunvuoron, hän keskeyttää lähes samantien ja puhuu päälle, siirtä keskeneräiseksi jääneen aiheen itseensä, ehkä jatkaa samaa aihetta mutta omasta näkökulmasta. Hän ei jaksa yhtään kuunnella toisten juttuja.
Parin tunnin tapaamisen ainoa hänen minulle osoittama kysymys voi olla esim "oletko vielä siinä samassa työpaikassa?" Ehdin hädin tuskin vastata, "juu, yhä samassa" kun hän alkaa puhua omasta työpaikastaan.
Jos yritän pitää kiinni oman jutun kertomisesta mikä liittyy minuun, hänen kehonkielensä ja äänensävy kertoo että häntä ärsyttää. Hänellä ei ole enää pienintäkään empatiakykyä, ei edes kykene esittämään sitä vaan on jopa avoimen vahingoniloinen.Sairas persoona. Tyhmä ämm ä.
Kerroitko ap koskaan itse elämästäsi? Jotta toinen osaa kysellä ilman poliisikuulustelufiilistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tuntuu, ettei kukaan kestä enää ketään. Valitetaan ja kitistään, vaikka toisaalta esitetään suvaitsevaista, niin ei suvaitakaan ketään. Erilaisuus ei tunnu olevan rikkautta vaan sekin ahdistaa. Aloittaja, onko ystävässäsi mitään hyvää mielestäsi? Mitä, jos keskittyisit siihen?
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tuntuu, ettei kukaan kestä enää ketään. Valitetaan ja kitistään, vaikka toisaalta esitetään suvaitsevaista, niin ei suvaitakaan ketään. Erilaisuus ei tunnu olevan rikkautta vaan sekin ahdistaa. Aloittaja, onko ystävässäsi mitään hyvää mielestäsi? Mitä, jos keskittyisit siihen?
Typerä mielipide
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika passiivis-aggrssiivisia ihmisiä täällä. Onko ap miettinyt, että olisi voinut kysyä nätisti ja suoraan. Ilman välirikkoa.
Ohis. Minusta tämä asia on väärinymmärretty. Tuo ”how are you” ”fine how are you” on tervehdys, se ei ole kuulumisten kysymistä siten kuin me ymmärrämme. Noinhan Jenkeissä saatetaan sanoa ihan random ihmiselle jossain kaupassa yms. Ei kai kukaan luule että kavereiden välinen kuulumisten vaihto Briteissä tai Jenkeissä on tuota.