Lue keskustelun säännöt.
Ei ketään kenelle purkaa oloa
Itkuinen
26.05.2016 |
Sattuu ihan helvetisti ero ja ei ole ketään kenelle puhua.Tukehdun tähän tuskaan.
Kommentit (19)
No voihan nyt. :( Entä jos tänne kirjoittaisit? Täällä voi löytyä ihan hyvää vertaistukea, moni meistä on käynyt kipeän eron läpi ja osaisi ehkä jotain lohduttavaa sanoa?
Toivottavasti jakselet, ei tietysti auta sanat "aika parantaa", mutta kun se parantaa oikeasti... Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el…
Aloita vaikka kriisipuhelimesta. Siellä kuunnellaan ja saat myös eteenpäinohjausta, minne voisit mennä keskustelemaan kasvotusten, jos paha olosi jatkuu.
Erot on aina vaikeita ja niihin liittyy hirvittävästi erilaisia tunteita ja joskus ihan fyysistä kipuakin. Paljon voimia sinulle; usko siihen, että joskus vielä tulee se päivä, kun ei enää satu niin paljon. Ja se päivä tulee jokaiselle ajallaan.
Kirjoita tänne, päiväkirjaan, käsittele mielessäsi asioita, mene lenkille/ urheilemaan ja toisaalta käperry sohvannurkkaan, kun siltä tuntuu.
Ja muista klisee, joka on tosi. Aika parantaa haavat. Vuoden kuluttua olet ihan eri tilanteessa.
Aika parantaa on suurin valhe ikinä. Mulla ei ainakaan helpota edes näin kolmen vuoden jälkeen. Kaiketi se sitten jollekin toimii, kun sitä jaksetaan hokea, mutta ei se näytä olevan mitenkään varmaa. Uusi parisuhde auttaa heti eikä sit ehkä joskus.
Soita seurakuntaan, hakeudu työterveyshuollon kautta psykologille, soita Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen... Kyllä noita tahoja löytyy. Tärkeää on löytää joku, jolle puhua. Ja pura odotellasi juttuaikaa tilannettasi vaikka täällä. Täällä on paljon saman kokeneita, minä itse muun muassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voihan nyt. :( Entä jos tänne kirjoittaisit? Täällä voi löytyä ihan hyvää vertaistukea, moni meistä on käynyt kipeän eron läpi ja osaisi ehkä jotain lohduttavaa sanoa?
Toivottavasti jakselet, ei tietysti auta sanat "aika parantaa", mutta kun se parantaa oikeasti... Tsemppiä!
Itkusta ei tule loppua ja mikään ei tunnu miltään. Ihan hirveä ikävä eikä jaksaisi. Töistä kotiin ja yksin koko ilta ja seuraavana päivänä taas sama. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa ajatus että jään yksin loppuiäksi.
Suosittelen kans johonkin auttavaan puhelimeen soittamista. Kyllä ne siellä kuuntelee, luottamuksellisesti, ja tarvittaessa auttavat etsimään jonkun hoitavan tahon paikkakunnaltasi.
Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri puhuttiin yhden kaverin kanssa, että erotuskaa helpottaa ainakin 30% pysyvästi kun hankkii yhden yön jutun. M27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vain niin yksin, ennen edes mies soitti ja tekstaili tai oli läsnä nyt ei enää mitään eikä ketään.
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa on suurin valhe ikinä. Mulla ei ainakaan helpota edes näin kolmen vuoden jälkeen. Kaiketi se sitten jollekin toimii, kun sitä jaksetaan hokea, mutta ei se näytä olevan mitenkään varmaa. Uusi parisuhde auttaa heti eikä sit ehkä joskus.
Kyllä siinä on jo joku mielenterveydellinen ongelmatila, jos kolmessa vuodessa on samassa jamassa kuin tapahtumahetkellä. Olen menettänyt rakkaani ja vanhempani ja kyllä vaan elämä jatkuu siitä huolimatta ja vuoden kuluttua on ihan eri tilanne kuin alussa ja kahden vuoden kuluttua vielä parempi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan nyt. :( Entä jos tänne kirjoittaisit? Täällä voi löytyä ihan hyvää vertaistukea, moni meistä on käynyt kipeän eron läpi ja osaisi ehkä jotain lohduttavaa sanoa?
Toivottavasti jakselet, ei tietysti auta sanat "aika parantaa", mutta kun se parantaa oikeasti... Tsemppiä!
Itkusta ei tule loppua ja mikään ei tunnu miltään. Ihan hirveä ikävä eikä jaksaisi. Töistä kotiin ja yksin koko ilta ja seuraavana päivänä taas sama. Tulevaisuus pelottaa ja ahdistaa ajatus että jään yksin loppuiäksi.
Älä ajattele tulevaisuutta, elä päivä kerrallaan. Tulevaisuudensuunnitelmia ehdit tehdä sitten, kun olet vahvempi. Ja kyllä sitä vahvistuu päivä päivältä, pienin palasin, vaikka ei sitä ensin edes huomaa. Mutta hakeudu johonkin terapiaan tmv. ja lainaa kirjastosta eroa käsitteleviä kirjoja, toipumisaika nimittäin lyhenee, kun eroa käsittelee aktiivisesti. Jos töissä käyminen tuntuu ylivoimaiselta, hakeudu sairauslomalle. Jo muutama päivä auttaa paljon ja sitten olet taas vähän vahvempi ja jaksat töissä vähän paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa on suurin valhe ikinä. Mulla ei ainakaan helpota edes näin kolmen vuoden jälkeen. Kaiketi se sitten jollekin toimii, kun sitä jaksetaan hokea, mutta ei se näytä olevan mitenkään varmaa. Uusi parisuhde auttaa heti eikä sit ehkä joskus.
Auttaa ns. normaalia ihmistä... Ei kolme vuotta ole normaali aika surra jotain päättynyttä parisuhdetta, haloo, kukaan ei nyt sentään kuollut. Jos henkilö ei halua olla kanssasi, sure aikasi mutta lopulta PÄÄSTÄ IRTI, äläkä jää mässäämään siihen itsesääliisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan niin valtavasti hänen kosketusta ja kaikkea yhteistä, en ymmärrä miksi näin piti käydä.
Voisiko Ap hieman avata miksi erositte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika parantaa on suurin valhe ikinä. Mulla ei ainakaan helpota edes näin kolmen vuoden jälkeen. Kaiketi se sitten jollekin toimii, kun sitä jaksetaan hokea, mutta ei se näytä olevan mitenkään varmaa. Uusi parisuhde auttaa heti eikä sit ehkä joskus.
Auttaa ns. normaalia ihmistä... Ei kolme vuotta ole normaali aika surra jotain päättynyttä parisuhdetta, haloo, kukaan ei nyt sentään kuollut. Jos henkilö ei halua olla kanssasi, sure aikasi mutta lopulta PÄÄSTÄ IRTI, äläkä jää mässäämään siihen itsesääliisi.
Kolme vuotta ei ole normaalia surra edes kuolemaa niin, että suru on akuuttia eikä ole oleellisesti muuttanut muotoaan näiden vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko Ap hieman avata miksi erositte?
Miehen työ syynä ja sen myötä tunteet lakkasi olemasta.
On niin yksinäistä. Samalla haluaisin vain erakoitua.
Mä lähdin hakemaan lääkkeitä ahdistukseen aikoinaan ja ne siellä jostain syystä halusivat höpötellä joutavia samalla, eivätkä päästäneet pois pelkillä pillereillä. Tuli siellä kerran viikossa käytyä jonkin aikaa. Ehkä se auttais suakin. Joku psykiatrin päivitys tms.