Miltä paniikkihäiriö ja kohtaus tuntuu?

Alkaa pelottamaan ja tekee mieli juosta karkuun ja käpertyä sikiöasentoon piiloon pahalta maailmalta. Siitä pääsee terapina avulla eroon kun saa henkiset lukot auki,  ja tiedostaa mikä kohtauksen aiheuttaa.

Ex-poikaystävälläni oli paniikkihäiriö, ja hän meni päivystykseen ensimmäisen kohtauksen aikana, koska luuli olevansa saamassa sydänkohtauksen ja kuolemassa siihen.

Siihen siis liittyy vahvat fyysiset oireet ja kuolemanpelko.

Itselläni tuntuu kuin tulisi hulluksi. Tosi ahdistavaa, sattuu, on vaikea hengittää, ihan hirveä paniikki ja miettii, ettei tästä voi selvitä mitenkään. Hirveä ahdistus. Rintaan sattuu. Kukaan ei ymmärrä. Ei pysty tekemään mitään, mutta toisaalta on kauhean vaikea olla paikallaankaan. 

Itselläni näin. Yhtäkkiä tulee olo kuin minut olisi sysätty kuolettavan kuilun partaalle, sellainen ihan fysiologinen äärimmäinen pelko- ja ahdistusreaktio. Tähän liittyy voimakkaita fyysisiä oireita kuten hengityksen salpautuminen, pulssin kohoaminen erittäin korkealle, tuskanhikoilu, sekava olo päässä, rationaalisen ajattelun tuleminen mahdottomaksi.

Ainoa mitä pyörii päässä on huoli siitä, että onkohan tämä sittenkin oikeasti vakava sairaskohtaus, eikä paniikkikohtaus. Sitä tutkii oireitaan, alkaa miettiä että vaikuttaa aivoverenvuodolta tai tulpalta, tai sydänongelmalta, tai tuntuu ettei keuhkot jotenkin saa happea silti vaikka henki kulkee. Oireiden tarkkailu pahentaa huolta terveydestä ja ahdistusta, ja lisääntynyt ahdistus pahentaa niitä oireita joita tarkkaillaan. 

Itselläni lisäksi on aina huoli siitä ettei kukaan näkisi minua paniikkikohtauksen aikana. KUkaan ei tiedä häiriöstäni, enkä halua että kukaan koskaan tietääkään, joten pyrin poistumaan panikoimaan jonnekin missä surkeaa tilaani ei nähdä. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni tuntuu kuin tulisi hulluksi. Tosi ahdistavaa, sattuu, on vaikea hengittää, ihan hirveä paniikki ja miettii, ettei tästä voi selvitä mitenkään. Hirveä ahdistus. Rintaan sattuu. Kukaan ei ymmärrä. Ei pysty tekemään mitään, mutta toisaalta on kauhean vaikea olla paikallaankaan. 

Ai niin tämä hulluuden pelko myös mulla välillä. Joskus ei tunnu siltä että on aivohalvaus tai sydänkohtaus, vaan että tosiaan on lopullisesti menettämässä itsekontrollinsa ja järkensä. Että flippaa juuri nyt ja tiedä vaikka alkaisi tappaa ihmisiä tai tehdä jotain aivan järjetöntä.

t. 4

Vierailija kirjoitti:

Alkaa pelottamaan ja tekee mieli juosta karkuun ja käpertyä sikiöasentoon piiloon pahalta maailmalta. Siitä pääsee terapina avulla eroon kun saa henkiset lukot auki,  ja tiedostaa mikä kohtauksen aiheuttaa.

Tämä ei ole yleistä paniikkihäiriössä, että syynä olisi jotkut terapiassa käsiteltävät traumat tai henkiset lukot. Usein ongelma on aika puhtaasti biologisperäinen ja liittyy hermoston toimintaan, eikä taustalla ole mitään traumaa tai muuta hengkistä ongelmaa.

Terapiasta on kyllä usein silloinkin apua: ei siksi että saataisiin jotain menneisyydestä käsiteltyä tai lukkoja auki, vaan että panikoija saataisiin ottamaan henkistä etäisyyttä oireiluunsa ja olemaan pelkäämättä kohtauksia. Usein sitten kun pääsee siihen tilanteeseen, jossa paniikkikohtauksen tullessa voi vain rauhallisesti todeta, että ahaa, vartin verran tässä sitten skitsoillaan, ja odotella kohtauksen menoa ohi, kohtaukset lievenevät ja jopa loppuvat, koska niitä ei enää ruoki mielen ahdistus- ja pelkoreaktiolla. Fysiologinen äkillinen hermoston yliaktivaatiotaipumus todennäköisesti pysyy, mutta sitten kun sitä ei enää pelkää, ilmiö ei juuri haittaa elämää.

Tuntuu pahalta sairaskohtaukselta. Koko keho tärisee ja lihakset kouristelee. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Hiki valuu ja oksettaa. Rinnassa suuri painava möykky ja henkeä ei saa. Siinä tilanteessa on ihan varma, että siihen kuolee.

Voit helposti simuloida sen paniikkihäiriön. Pyydä jotain ystävääsi ottamaan sinua kurkusta kiinni ja puristamaan sen verran että et saa hengitettyä. Sitten odottele sen aikaa että alkaa tuntua että kuolet, siinä vaiheessa olet siinä tilassa mitä paniikkihäiriö vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa pelottamaan ja tekee mieli juosta karkuun ja käpertyä sikiöasentoon piiloon pahalta maailmalta. Siitä pääsee terapina avulla eroon kun saa henkiset lukot auki,  ja tiedostaa mikä kohtauksen aiheuttaa.

Tämä ei ole yleistä paniikkihäiriössä, että syynä olisi jotkut terapiassa käsiteltävät traumat tai henkiset lukot. Usein ongelma on aika puhtaasti biologisperäinen ja liittyy hermoston toimintaan, eikä taustalla ole mitään traumaa tai muuta hengkistä ongelmaa.

Terapiasta on kyllä usein silloinkin apua: ei siksi että saataisiin jotain menneisyydestä käsiteltyä tai lukkoja auki, vaan että panikoija saataisiin ottamaan henkistä etäisyyttä oireiluunsa ja olemaan pelkäämättä kohtauksia. Usein sitten kun pääsee siihen tilanteeseen, jossa paniikkikohtauksen tullessa voi vain rauhallisesti todeta, että ahaa, vartin verran tässä sitten skitsoillaan, ja odotella kohtauksen menoa ohi, kohtaukset lievenevät ja jopa loppuvat, koska niitä ei enää ruoki mielen ahdistus- ja pelkoreaktiolla. Fysiologinen äkillinen hermoston yliaktivaatiotaipumus todennäköisesti pysyy, mutta sitten kun sitä ei enää pelkää, ilmiö ei juuri haittaa elämää.

No kyllä mulla oli just tuollainen paniikkikohtaus aikoinaan, en ymmärrä miksi alapeukkua tuli, tokihan siihen liittyi tykytyksiä, mutta ei kukaan sekoa ilman syytä. Kaikkeen löytyy aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Voit helposti simuloida sen paniikkihäiriön. Pyydä jotain ystävääsi ottamaan sinua kurkusta kiinni ja puristamaan sen verran että et saa hengitettyä. Sitten odottele sen aikaa että alkaa tuntua että kuolet, siinä vaiheessa olet siinä tilassa mitä paniikkihäiriö vastaa.

Jotkuthan tuollaisesta jopa kiihottuvat. En käsitä.