Kun vaniljaseksi ei riitä

Olemme ulkopuolisten silmissä varmaankin aika hyvä pari, akateemisia ja kaksi mainiota lasta. Mieheni on hyvä isä lapsille, luotettava kumppani ja meillä on hyvin pitkälle samanlaiset arvot. Yhteiseloa on takana jo 10 vuotta.

Ajattelen vakaasti, että suhteessa tulee olla uskollinen. Omille tunteilleen ei kuitenkaan voi mitään. Varsinkin lasten synnyttyä seksielämämme on ollut minulle epätyydyttävää. Seksiä on harvoin (muutamia kertoja kuukaudessa), eikä mieheni oikein innostu mistään perusjuttuja kummemmasta. Ei edes suu- tai anaaliseksiä.

Exäni käy hyvin usein mielessäni. Hänen kanssaan tosin ei olisi voinut edes kuvitella perustavansa perhettä. Hankala ihminen, jolla jopa narsistisia piirteitä. Sängyssä hän oli kuitenkin erittäin vapaamielinen ja kokeilunhaluinen, ja nyt kaipaan sitä. Ajattelen häntä sängyssä lähes aina.

Olen nyt 32- vuotias, ja pikkuhiljaa ikä alkaa näkyä. Kauaa tuskin olen kovin haluttava, vaikka lastenkin jälkeen olen pysynyt hoikkana. Olen tosi turhautunut ajatukseen, että tässäkö se kaikki nyt sitten oli. En halua pettää, mutta haluaisin seksielämältä enemmän toisin kuin mieheni tuntuu haluavan. Onko terapia ja keskustelut todella auttaneet ketään? Pettäminen on tosiaan poissa laskuista, mutta jos loppuelämä menee näin, niin tulen kyllä onnettomaksi.