Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vilpitön kysymys asioiden hoidon viime tippaan jättäjille?
21.05.2016 |
Tämä on tällainen ihmismieltä luotaava kysymys, miten erilailla tyypit asennoituu asioihin. Jos olet viimetipanihminen, Oletko niin optimisti, että aina uskot asian järjestyvän vaikka vara-aikaa ei enää ole?
Etkö pelkää esim. ilmoittautuessa/lippujen varaamisessa että paikat ovatkin menneet? Etkö huolehdi jos aiot ostaa vaikkapa häälahjan vasta ajomatkalla, että tuleekin jokin liikenneongelma etkä ehdikään käydä matkan varrella olevassa (ainoassa) kaupassa tai että se on poikkeuksellisesti suljettu? Tai etkö pelkää, ettet löydäkään ajoissa parkkipaikkaa jos menet uuteen paikkaan vaikka lääkärin vastaanotolle? Tai jos sinun pitää palauttaa jokin opiskelutyö tiettyyn aikaan mennessä, etkö hermoile että vaikkapa nettiyhteys katkeaa juuri ennen 'lähetä' -napin painallusta?
Itse olen ihminen, joka varautuu aina kaikkeen (mikä on sekä huono että hyvä juttu) ja nyt olen ihan viime aikoina sekä töissä että siviilielämässä huomannut miten viime tipassa moni asiat hoitaa. Erot suhtautumistavoissa kiinnostavat minua.
Kommentit (44)
Ilmeisesti en olekaan viimetipan ihminen, koska ostan lahjat ajoissa. Kai siihen muuten liittyy tietty optimismi ajankäytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta, hoidan asiat vasta sitten kun on ihan pakko.
En ole optimisti, olen masentunut.
Mä olen vähän sekä että toisiin asioihin varaudun toisiin en.
Ole ehkä enemmän realisti kuin optimosti, en stressaa jos aivan kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
En vaan ajattele asioita noin pitkälle. Jos mun pitää ostaa synttärilahja, ostan sen mennessäni synttäreille. Vaikka niihin synttäreihin olisi kuukausi, unohdan koko asian ennen varsinaista päivää. Tai vaikka sen välillä muistaisinkin ja päässä käy ajatus "pitää ostaa lahja", mietin että ehtiihän sen koska niihin on vielä aikaa vaikka kuinka paljon. Että joo, olen optimisti ja luotan että kaikki onnistuu. Eihän ne aina onnistu ja se viime tipan kiire on ärsyttävää, mutta siitä huolimatta että tiedostan sen olevan typerä tapa toimia, en osaa/halua sitä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen sekä että: aikuisopiskelijana palautan koulutehtävät aina hyvissä ajoin. Tämä ei johdu siitä, että olisin niin säntillinen, vaan siitä että arvostan omaa aikaani niin paljon, että haluan tehtävät nopeasti alta pois. On myös helpompi sopia työvuoroja kun tietää, että tuokin essee on palautettu.
On kuitenkin pari asiaa jotka jäävät aina viimetippaan: äitienpäiväkortin ostan R-kioskilta juuri ennen kuin saavun onnittelemaan. Veroilmoituksen palautan jostain syystä aina viime hetkillä.
Vierailija kirjoitti:
Hei pliis, vastattava viiden minuutin kuluessa :D
Ai ei viimetippaihninen, mutta vastaus tarvitaan viidessä minuutissa? ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En analysoi asiaa tietoisesti. Yritän tehdä ajoissa, mutta aivot ja kroppa eivät vain suostu suoriutumaan ja juutun saamattomuuden kierteeseen, joka laukeaa vasta kun on riittävän viime tippa, jolloin toiminta käynnistyy.
Minä olen ihminen, joka elää päivä kerrallaan ja ajattelen monista asioista "hoidan ne sitten huomenna...", sitten asioita vaan kasaantuu ja tulee stressi miten saan kaiken hoidettua. Saan kyllä AINA kaiken hoidettua määräaikaan mennessä, mutta ihan viime tipassa. Tietysti tärkeissä asioissa iskee paniikki ja hirveä stressi, josta saan syyttää itseäni. En ole ikinä ollut hyvä ennakoimaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jätä asioita aivan viime tippaan, mutta en kuitenkaan hoida niitä tosi ajoissakaan . Esim. lahjan ostan usein edellisenä päivänä, koulutehtävät palautan deadlinea edeltävänä päivänä, siivoan vasta edellisenä iltana, jos seuraavana päivänä tulee vieraita. Laskut maksan aina vasta eräpäivänä. Ehkä asia liittyy vastentahtoisuuteen, jotain epämiellyttävää tai tympeää hommaa haluaa aina siirtää mahdollisimman myöhään, vaikka järkevästi ajateltuna parempihan se olisi, jos ne hoitaisi pian alta pois niin niitä ei tarvitsisi enää ajatella.
Viime hetkessä tehdessä on aina tehokkain :D Sehän on hyvää ajankäyttöä jos mikä, tulee tehtyä hommat ripeästi. Onhan siinä aina pieni riski, mutta tuo tylsään elämään vähän jännitystä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa teenkö asiat tahalleen viimetipassa, kaikki on aina sujunut eikä öongelmi ole tullut. Kiireessä olen parhaimmillaan ja saan paljon aikaiseksi.
Joihinkin ongelmiin kun ei ole tuntunut löytyvän ratkaisua on ajan kanssa selvinnyt, se vastaus on vaan mielenvirran mukana tullut ennemmin tai myöhemmin.
Olen vaan surkea ajankäytön suunnittelija ja lisäksi, jos ei masennusta, niin ainakin alakuloa riittää pakkaa sekoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin lapsena sitä odottelua, mihinkä aina jouduin, kun äitini halusi varuiksi lähteä jo tosi ajoissa. Siksi itse lähden viimetipassa (enkä ole koskaan mistään tärkeästä, esim. jonkun häiden alusta myöhästynyt. Olen kyllä istunut penkkiin noin minuuttia ennen urkujen alkua)
Lahjojen saamisessa pelkään, että löydän jonkun vielä paremman lahjan, jos ostan nopeasti lahjan. Tehtävät teen parhaiten, kun tiedän sen olevan pakko pian olla valmis (silti teen ne aina kyllä hyvin, ja esim. kotitenteistä sain aina lähinnä kiitettäviä).
Matkat varaan kyllä aika ajoissa, sillä ollaan aika innokkaita selailemaan nettiä ja bongailemaan edullisimpia matkoja. Myöskin matkustamisessa en ole halunnut esim. lentoja lyhyellä vaihtoajalla sen vuoksi, että on mahdollisuus myöhästyä jatkoyhteydestä..
Työparini on sellainen, tulee myöhässä töihin, aikataulut venyy potilastyössä,
ruokailemaan lähtö venyy, työpäivät on usein pidempiä kun työvuorolistaan
on merkitty.
hoh-hoijaa, pomoille tämä kai sitten sopii.
Vierailija kirjoitti:
Työparini on sellainen, tulee myöhässä töihin, aikataulut venyy potilastyössä,
ruokailemaan lähtö venyy, työpäivät on usein pidempiä kun työvuorolistaan
on merkitty.
hoh-hoijaa, pomoille tämä kai sitten sopii.
Sekoitit nyt myöhästelijän ja viimetippaihmisen.
Olen viime tipan ihminen. Minun on helpompi työskennellä (esim. työtehtävät), jos saan hieman kerättyä stressiä onnistumisesta ja siitä, ehdinkö tehdä kaiken ajoissa; viime hetkellä on helpompi tehdä päätöksiä, olla tehokas ja päästä parempaan lopputulokseen. Pidän myös jännityksestä, joten asioiden hoidon siirtäminen mahdollisimman myöhään sopii luonteelleni. Toisaalta siirrän asioiden hoitamista mahdollisimman myöhäiseksi joskus myös siksi, että asia ei kiinnosta minua; yritän siis voittaa aikaa ja delegoida asian hoidettavaksi jollekin toiselle, tai jättää asian kokonaan hoitamatta, jos kukaan ei huomaa.
Itse hoidan kaikki aina viime tipassa. Enkä stressaa vaikka pieleen meniskin. Harvoin menee.
Olen monen mielestä huithapeli ja kuullut siitä usein. Vielä tänä päivänä en ymmärrä ketä se häiritsee, koska toimintani ei aiheuta muille vahinkoa. Yhden kerran on asiasta rikkoutunut kaverisuhde. Järjestimme pienimuotoiset juhlat yhdelle ystävälle. En jaksanut istua tuntitolkulla miettien kuka tekee ja mitä. Mulle riitti vaan fb viestiketju, jossa lupasin hoitaa kakun ja juomat. Kaksi pvää ennen juhlaa alkoi hössötys, että onko kaikki hankittu. Kommentoin et ei vielä ku onhan täs päiviä.
No leivoin edellisiltana hienon kakun ja alkon kautta paikalle. Törppö kaverini oli tuonu juomat ja kakut vedoten et olin muka niin vaiheessa. Haistatin peet. En vaan voi ymmärtää kohkaamista etukäteen. Ja aina olen kuitenki lupaukseni pitänyt.
Äitienpäivänä käydessäni kaupassa, jotkut ostivat äitienpäiväkortteja. Yksi likka tokaisi, että ompa kalliita yli 4 €, äiti saa olla ilman korttia.
Minullakin jotkut asiat jää joskus viime tippaan. Deadline on aika hyvä tsemppari.
Kortit ja lahjat tykkään ostaa ajankanssa, kun se joskus kierrättää useammassa kaupassa.
Alue: Aihe vapaa
Hei pliis, vastattava viiden minuutin kuluessa :D