Miten tehdä liikkumisesta elämäntapa?
Olen 28-vuotias nainen. En ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen, mutten myöskään ylipainoinen. Tälläkin hetkellä BMI on normaali ja paino suhteessa pituuteen ok. Löysää on, mutta ihrat ovat kertyneet vartalooni tasaisesti ja voin sanoa olevani tyytyväinen ulkonäkööni ja muotoihini. Ulkonäön kohentaminen ei siis riitä ratkaisemaan ongelmaani.
Kuntoni on surkea. Arjen toiminnot sujuvat hengästymättä, mutta hikiliikunta tuo välittömästi verenmaun suuhun, ja lihakseni ovat todella heikot. Minulla on viimeisen neljän vuoden aikana ollut muutamia pidempiä pyrähdyksiä (reilu puoli vuotta kerrallaan), jolloin olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti ja kuntokin on kasvanut, mutta liikkuminen on lopulta joka kerta jäänyt, sillä olen kokenut sen liian aikaavieväksi ja ennen kaikkea vastenmieliseksi.
Repsahduskauden jälkeen minulle on tullut jälleen sellainen olo, että haluaisin kohentaa kuntoani ja pitää muutenkin parempaa huolta terveydestäni. Tällä hetkellä käyn kaksi kertaa viikossa jumpassa, kerran salilla ja teen kerran viikossa kotona noin kolmen vartin mittaisen kuntopiirin. Kuljen jalkaisin ja pyörällä.
Ongelma on siinä, että urheileminen tai pelkkä ajatuskin siitä tekee minut kiukkuiseksi ja ahdistuneeksi. En usko elpyneen innostukseni jatkuvan tällä kertaa edes puolta vuotta, sillä minulla on koko ajan sellainen olo, että haluan luovuttaa. Liikunta ei tuota minulle nautintoa, ja olen luonteeltani hyvin mukavuudenhaluinen.
Miten saisin tehtyä liikkumisesta itselleni elämäntavan, kun se tuntuu henkisesti niin pahalta? En haluaisi suorittaa urheilemista enkä elämääni, mutten myöskään menettää terveyttäni tai lihoa muodottomaksi.
Kommentit (47)
Itsellä samat aatokset. Itse tykkäisin liikkua seurassa. Lajin täytyisi olla myös sellainen, joka on kivaa eikä aiheuta inhottavia tunteita. Punttisalista en itse tykkää yhtään, sen sijaan pidän uimisesta, sulkapallosta ja lentopallosta. Täällä ei vain sellaisia harrastusmahdollisuuksia ole, asun pienellä paikkakunnalla. Kaverinikin ovat muuttaneet täältä jo pois, itse asun täällä töiden sekä miehen takia.
Kävele aina joka paikkaan mihin on mahdollista kävellä ajan varjolla.
Vierailija kirjoitti:
Osta koira.Vie lenkille.
Tykkään kyllä koirista, mutta elämäntilanteeni vuoksi en uskalla ottaa mitään lemmikkiä. Olen siis opiskelija, enkä ikinä haluaisi joutua tinkimään eläimen hyvinvoinnista. Eikä kämppääni edes saa ottaa eläimiä. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liiku vähän vähemmän!
Olen tätä (yllätys yllätys, mukavuudenhaluinen kun olen) miettinytkin, mutta kuluttaakseni kaiken syömäni tämä määrä liikuntaa on varmaan aika optimaali. En kuitenkaan syö kuin hevonen ja herkkuja kerran viikossa, joten siitäkään on vaikea karsia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samat aatokset. Itse tykkäisin liikkua seurassa. Lajin täytyisi olla myös sellainen, joka on kivaa eikä aiheuta inhottavia tunteita. Punttisalista en itse tykkää yhtään, sen sijaan pidän uimisesta, sulkapallosta ja lentopallosta. Täällä ei vain sellaisia harrastusmahdollisuuksia ole, asun pienellä paikkakunnalla. Kaverinikin ovat muuttaneet täältä jo pois, itse asun täällä töiden sekä miehen takia.
Olen kanssasi samoilla linjoilla. Joukkuelajissa porukan pitäisi myös olla tosi hyvä. Kokeilin pari vuotta sitten erästä joukkuelajia, mutta lopetin senkin, kun porukan ryhmädynamiikka oli ihan perseestä suoraan sanottuna. Sulkapallo on hauskaa!
Itse asun onneksi kaupungissa, joten vaihtoehtoja on enemmän. Mutta harrastaminen täällä ei toisaalta ole halpaa, ja opiskelijabudjetti on niukka.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kävele aina joka paikkaan mihin on mahdollista kävellä ajan varjolla.
Näin teenkin, säästösyistä.
Ap
1. Ota alastonkuva tai no jätä alusvaatteet
2. Aseta tavoite
3. Tee ja liiku mieluisassa paikassa. En pidä kaupunkihölkästä, menen aina pururadalle lenkkeilemään kun haluan juosta.
4. Kuukauden jälkeen ota toinen kuva ja vertaile.
5. Pumppaile peilin edessä (kotona), kun näet tulleita lihaksia se motivoi.
6. Mieti terveydellisiä hyötyjä
Itsekään en liikunnasta järin pidä. Se on mukavinta (tai pikemminkin ns. huomaamatonta) silloin, kun liikkuminen ei ole ainoa tarkoitus. Esim. jos kiertelen kaupungilla/kaupoilla, saatan tulla kävelleeksi useammankin tunnin, mutta parhaiten tuo onnistuu toisissa kaupungeissa, koska omani on niin tylsä. Ja se matkustaminen MAKSAA, ja mulla ei ole paljon rahaa.
Toinen tapa "huijata" itseni liikkeelle on mennä keräämään tyhjiä tölkkejä, mutta niitä löytyy lähinnä vain viikonloppuisin, myöhään illalla.
Vielä jäljellä olisi se vaihtoehto, että kävisin kaupassa tuolla vähän kauempana, mutta kun siellä olevat kaupat ovat kalliimpia.
Multa näitä tekosyitä löytyy. Kun jotain ei oikeasti tykkää tehdä, niin tuntuu olevan vain "esteitä". :D
Pitää löytää itselle sopiva laji. Se ei ehkä löydy niiden lajien joukosta, joita koulussa opetettiin. :-> itse olin liikunnanvihaaja teini-ikään saakka. Ajatuskin hikoilusta oli kamala. Sitten löytyi sattumankauppaa se oma laji ja se oli menoa. Nyt olen 45 v liikutaendorfiininarkomaani. Päivä ilman treeniä on kauhistus.
Mieti, mistä liikuntaan liittyvästä pidät. Raittiista ilmasta, tiimissä tekemisestä, yksinolosta, palloista, musiikista, haluatko pukeutua nätisti liikuntaa varten?
Mikä toimisi porkkanana? Sitten kokeilemaan lajeja, joissa on sitä porkkanaa.
Itse tavallaan kadehtia niitä, jotka voivat aloittaa tyhjästä ja kehittyä nopeasti. Tässä iässä räjähdysmäisesti kehittyy lähinnä urheiluvammat. :-b Ainiin, piti venytellä mutta aloin vastailla. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
1. Ota alastonkuva tai no jätä alusvaatteet
2. Aseta tavoite
3. Tee ja liiku mieluisassa paikassa. En pidä kaupunkihölkästä, menen aina pururadalle lenkkeilemään kun haluan juosta.
4. Kuukauden jälkeen ota toinen kuva ja vertaile.
5. Pumppaile peilin edessä (kotona), kun näet tulleita lihaksia se motivoi.
6. Mieti terveydellisiä hyötyjä
Hyviä neuvoja, kiitos. :) Millaista tavoitetta tarkoitat? Tällä hetkellä minulla on tavoitteena solakoitua hieman sukulaisen valmistujaisia varten, mutta juhlien jälkeen repsahtaminen on erittäin todennäköistä. Tavoitteenhan pitäisi olla sellainen, joka motivoi pitkällä tähtäimellä, mutta mikä se sitten olisi?
Ap
Oletko kokeillut useita eri lajeja? Itse olen miettinyt, että pitäisi etsiä joku kaltaiseni vastentahtoinen liikkuja kaveriksi ja käydä kerran viikossa kokeilemassa jotain uutta lajia. Silloin, vaikka ei innostuisikaan sulkapallosta, squashista, suunnistuksesta eikä seinäkiipeilystä, tulisi kuitenkin liikuttua useammin kivassa seurassa ja saatua uusia kokemuksia.
Ongelmana tietenkin se, mistä tollasen kaverin itelleen löytäisi :(
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en liikunnasta järin pidä. Se on mukavinta (tai pikemminkin ns. huomaamatonta) silloin, kun liikkuminen ei ole ainoa tarkoitus. Esim. jos kiertelen kaupungilla/kaupoilla, saatan tulla kävelleeksi useammankin tunnin, mutta parhaiten tuo onnistuu toisissa kaupungeissa, koska omani on niin tylsä. Ja se matkustaminen MAKSAA, ja mulla ei ole paljon rahaa.
Toinen tapa "huijata" itseni liikkeelle on mennä keräämään tyhjiä tölkkejä, mutta niitä löytyy lähinnä vain viikonloppuisin, myöhään illalla.
Vielä jäljellä olisi se vaihtoehto, että kävisin kaupassa tuolla vähän kauempana, mutta kun siellä olevat kaupat ovat kalliimpia.
Multa näitä tekosyitä löytyy. Kun jotain ei oikeasti tykkää tehdä, niin tuntuu olevan vain "esteitä". :D
Kuulostaa niin tutulta. Minultahan jää jumpat väliin, jos ulkona sataa, koska en halua kastua + tulen siitä vihaiseksi. :D Bussikorttia en voi ostaa, koska bussimatka vie tuplasti enemmän aikaa kuin kävelymatka (pitää mennä kahdella), eikä bussi edes jätä kyytiläisiä kovin lähelle jumppapaikkaa, eli joudun kuitenkin kävelemään - siis kastumaan ja vihastumaan. Voit varmaan kuvitella, kuinka aktiivisesti liikun syksyisin.
Ap
Koeta löytää sellaista liikuntaa, jota harrastat sen itsensä vuoksi, miettimättä sen hyötyä terveyden tai kunnon kannalta. Minä löysin tällaisen lajin pyöräilystä. Sen vastapainoksi pitäisi vielä keksiä jotain luonnollista ylävartalon aktivointia, kun ei satu olemaan soutumahdollisuutta tai halkoja hakattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut useita eri lajeja? Itse olen miettinyt, että pitäisi etsiä joku kaltaiseni vastentahtoinen liikkuja kaveriksi ja käydä kerran viikossa kokeilemassa jotain uutta lajia. Silloin, vaikka ei innostuisikaan sulkapallosta, squashista, suunnistuksesta eikä seinäkiipeilystä, tulisi kuitenkin liikuttua useammin kivassa seurassa ja saatua uusia kokemuksia.
Ongelmana tietenkin se, mistä tollasen kaverin itelleen löytäisi :(
Kokeilin lapsena aika montaakin lajia, mutta kaikki jäi kesken jo silloin, kun en tykännyt mistään. Tietenkin kokeilematta jääneitä lajeja on varmasti enemmän, ja tuo ajatuksesi kuulostaakin todella kivalta. Lisäksi on matalampi kynnys perääntyä ja jäädä kotiin vetelehtimään, kun on luvannut kaverille lähteä. Mutta mistä sellaisen kaverin tosiaan löytäisi. Mistä päin Suomea kirjoittelet? :D
Ootko kokeillut sellaisia lajeja, joissa se liikunta tulee vähän kuin sivutuotteena? Tyyliin ratsastus (kallista tosin), kiipeily, jousiammunta, frisbee-golf tms. Jos löytyisi sellainen laji, jossa se tekeminen tai tavoitteet on kiinnostavia ja se liikunta tulee siinä samalla. Ja jos lajista innostuu, voi löytää motivaation myös kohottaa kuntoa pärjätäkseen lajissa paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää itselle sopiva laji. Se ei ehkä löydy niiden lajien joukosta, joita koulussa opetettiin. :-> itse olin liikunnanvihaaja teini-ikään saakka. Ajatuskin hikoilusta oli kamala. Sitten löytyi sattumankauppaa se oma laji ja se oli menoa. Nyt olen 45 v liikutaendorfiininarkomaani. Päivä ilman treeniä on kauhistus.
Mieti, mistä liikuntaan liittyvästä pidät. Raittiista ilmasta, tiimissä tekemisestä, yksinolosta, palloista, musiikista, haluatko pukeutua nätisti liikuntaa varten?
Mikä toimisi porkkanana? Sitten kokeilemaan lajeja, joissa on sitä porkkanaa.
Itse tavallaan kadehtia niitä, jotka voivat aloittaa tyhjästä ja kehittyä nopeasti. Tässä iässä räjähdysmäisesti kehittyy lähinnä urheiluvammat. :-b Ainiin, piti venytellä mutta aloin vastailla. Tsemppiä!
Olen iloinen puolestasi. Kunpa minullekin kävisi vielä noin. Kiitos ajatuksistasi! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Ota alastonkuva tai no jätä alusvaatteet
2. Aseta tavoite
3. Tee ja liiku mieluisassa paikassa. En pidä kaupunkihölkästä, menen aina pururadalle lenkkeilemään kun haluan juosta.
4. Kuukauden jälkeen ota toinen kuva ja vertaile.
5. Pumppaile peilin edessä (kotona), kun näet tulleita lihaksia se motivoi.
6. Mieti terveydellisiä hyötyjä
Hyviä neuvoja, kiitos. :) Millaista tavoitetta tarkoitat? Tällä hetkellä minulla on tavoitteena solakoitua hieman sukulaisen valmistujaisia varten, mutta juhlien jälkeen repsahtaminen on erittäin todennäköistä. Tavoitteenhan pitäisi olla sellainen, joka motivoi pitkällä tähtäimellä, mutta mikä se sitten olisi?
Ap
Liikuin todella paljon lapsena, monena iltana pelattiin eri pelejä kavereiden kanssa. Teini-iästä tähän päivään olen ollut aikamoinen sohvapottu. Pari salikokeilua siinä välissä. Meillä varmaan sama tilanne, olen myös "laiha-läski" siis toivottavasti nyt et loukkaannu tuosta termistä :) Nyt aloitin lenkkeilyn ja kotona olen treenannut. Huomaan, että motivoi kun katselee itseään peilistä, joo saattaa kuullostaa naurettavalta mutta tosi on :D
Mulla tavoite ens alkuun, että saisin juostua tuon 5 km metsälenkin, siihen en vielä pysty. Lisäksi yritän saada pienenettyä tätä pientä elintasokumpua mikä vatsanseudulle on kasvanut. Myös muut terveydelliset hyödyt kolkuttaa takaraivossa ja pidän luonnonrauhassa lenkkeilystä. Tiedän, että en itsekään ole vielä kuivilla tän motivaation kanssa kun olen "harrastanut" vasta noin puoli vuotta. Nyt kuitenkin lenkkeilyn aloitettua se on tuntunut hyvältä ja olen huomannut kunnon kohentuneen. Olen myös miettinyt, jos joku päivä vois osallistua esim. puolimaratonille. Ehkä myös niinkin pinnallinen asia kuin parinsaanti motivoi hieman, olen siis sinkku ja kai yritän saada näyttämään itseni "paremmalta" :D
Osta koira.Vie lenkille.