Miten te jaksatte pitkiä parisuhteita?

Päinvastoin. En ikimaailmassa jaksaisi vaihtaa kovin usein. Mieluiten aina sen saman kanssa. Edes sänkyhommat ei kyllästytä yhden ja saman kanssa.

Voi kun oliskin joku jonka kanssa vois olla lopun elämänsä. Kaikki jättäneet mut, vaikka oon aina haaveillut että vois jakaa elämänsä jonkun kanssa.

Ei todellakaan kyllästytä. Rakastan puolisoani, enkä halua kuvitellakaan elämää ilman häntä.

Ei. Mieheni kanssa on joka päivä hauskaa, nauretaan ja hölmöillään. Onhan meillä myös ystäviä, ei aina tarvitse kahdestaan olla. Molemmilla on sopivasti omia ja yhteisiä menoja.

Noh joo välillä. Ei se kuitenkaan sitä tarkota etteikö toisen kanssa ole hyvä olla jne..

Ei kyllästytä ja arkikin tuon rakkaan miehen kanssa on mukavaa.

Ei kyllästytä, eikä ole ollut mielessä erota. Tappaa on tehnyt ohimenevästi mieli joskus. 

T. 34 v yhdessä ja 26 v naimisissa

Minä erosin pitkästä parisuhteesta viisi vuotta sitten. En kyllästynyt siihen toiseen, vaan väsyin siihe, että koko ajan piti olla varpaillaan, kun mieli muuttui niin äkkiä.. Sitten olin kolme vuotta yksin ja aloitin pikkuhiljaa deittailun.. Se oli todella raskasta. 

Tuli jokunen lyhytjuttu ja niistä toipuminen vaati kyllä osansa. 

Nyt olen seurustellut vuoden nykyisen kanssa ja tuntuu, että nyt jos tämän saisi loppuelämän pitää..aah..niin tasaisen tylsää..ja turvallista. Mies on kuin peruskallio. Ihana.

Puolisoni on myös paras ystäväni. Ihmehän olisi jos tuo alkaisi kyllästyttää.

Kyllästyttää. Kannatan avointa suhdetta.

Toisinaan ja varsinkin riidellessä kyllästyttää. Tulee sellainen toivoton olo, että miksi oi miksi, olisko yksin helpompaa. Mut sit toisaalta taas aika usein on tosi ihanaa, nauretaan ja pidetään hauskaa, jutellaan ja hellitään toisiamme, silloin tulee sellainen olo, etten mistään hinnasta vaihtaisi. Tottakai arkistakin on siinä mielessä, että intiimi kanssakäyminen on aika paljon vähentynyt, mutta sitten kun jompikumpi vaan jaksaa/haluaa tehdä aloitteen, niin sen jälkeen on aina sellainen olo, että miksei sitä tehty aiemmin. :)

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllästytä, eikä ole ollut mielessä erota. Tappaa on tehnyt ohimenevästi mieli joskus. 

T. 34 v yhdessä ja 26 v naimisissa

Naurahdin ääneen :D

Jatkuva vaihtaminen olisi tooosi kamalaa, sillä kuka jaksaa koko ajan opettaa uudelle ukolle niitä vanhoja temppuja, kun juuri 45 vuodessa opit menneet perille, olis raskasta aloittaa alusta.

oman rakkaan kanssa mikään ei tunnu liian pitkältä vaan ihanalta