Miksi en voi juoda alkoholia

Juu sama. Hävettää niin paljon, että yhdellä miehelle menen kirjoittamaan aina kännissä ja ne jutut ovat niin typeriä. Ja lisäksi teen aivan käsittämättömiä  muitakin juttua kuten kuljen puolialasti yms.

Sama. Se henkinen morkkis on moninverroin pahempi kuin krapula.

Tuttuni meni pikkuhiprakassa pesäpallojoukkueen treeneihin mukaan säheltämään ja huusi antakaas mä lyön kunnarin. Sen jälkeen luikki kuukausikaupalla kiertoteitä kotiinsa.

Minulle käy juuri päin vastoin: minä en edes vastaa puhelimeen, jos olen juonut enemmän kuin lasillisen, saati että soittaisin ja kirjoittelisin kellekään. En muuten kirjoittele keskustelupalstoillekaan viinilasin ääreltä, koska en kestäisi lukea omia juttujani jälkeenpäin.

Tunnen erään ihmisen, jonka alkoholitilkka saa vaikka käymään puhelinmuistion jokaisen numeron läpi, jos hän vain pysyy hereillä tarpeeksi pitkään. Koska tiedän, että seuraavana päivänä hänellä on hirmuinen morkkis, olen muutaman kerran yrittänyt takavarikoida häneltä puhelimen, kun hänellä alkaa olla asiaa. Jokaisella kerralla hän on kiertynyt käppyrälle puhelimensa ympärille ja pitänyt valtavaa meteliä, kunnes olen luopunut ajatuksesta (selvin päin sitten "älä anna mun soittaa kellekään, muista se"). Sitten alkaa se soittelu, ensin hilpeitä mutta sekavia puheluita ja lopulta "suorat sanat". Hän harrastaa myös muiden ihmisten asioihin sotkeutumista ja muun muassa yrittää parittaa ihmisiä toisilleen, pahimmillaan vetää minutkin mukaansa ("X:kin tuossa vieressä sanoo näin"). Kyseessä on yli viisikymppinen ihminen, joka juo vain muutaman kerran vuodessa ja on oikein fiksun oloinen selvin päin.

Haa, täällä on muitakin. Kuulostaa tutulta nuo tarinat. Olen itsekin tosi järkevä, harkitsevainen ja asiallinen selvänä, mutta alkoholi vie sen kaiken mennessään. Ap

Viisas valinta. Jos alkoholi tekee idiootiksi, on parempi pysyä siitä irti.

Sama. Jossain mökillä kun puhelin olis pudonnut järveen keskellä järvenselkää ehkä vois juoda, muuten ei.

Sä oot vaan liian herkkä. Mä teen ihan samoja juttuja, mutta juon todellakin kun huvittaa. Tutut kaikki tietävät jo, että voi tulla kännitekstareita tai känni-itkuisia tai kiimaisia soittoja :D 

Tuota avautumista nousuhumalassa nyt tekevät lähes kaikki, eikä sitä pidetä yleensä nolona. 

Mä en voi juoda alkoholia, koska en pysty lopettaamaan. Juon niin paljon, kunnes olen humalassa. Aina. Yksi lasi ei riitä, vaan samantien on saatava vaikka kymmenen, nopeaan tahtiin. Nousuhumalassa syleilen maailmaa, haastan älylliseen keskusteluun kenet vaan - luulen, että pystyn huimalla terävyydelläni peittoamaan kenet vaan. Puhun suuruudenhulluja, helvetin nerokkaita juttuja. ALkoholi stimuloi ajattelua.  Jos juon yksin, niin  kirjoitan päiväkirjaa, loistavia lauseita,  kirkkaita oivalluksia. Tai pirullisia, ilkeileviä vastauksia joillekin nettipalstoille. Loppuillasta haastaan riitaa mieheni kanssa. Yleensä vasta seuraavana päivänä. Todelliset liskojen yöt ovat kahden, kolmen päivän päästä juomisesta. Rikon tavaroita. Raivoan. Huudan ärtyneesti kaikille joka asiasta, etenkin lapsille. Käsien vapina loppuu, kun saan ensimmäisen ryypyn - ja taas humalaan juon.

Tää kaikki oli silloin, kun vielä join. Nykyään en juo, "koska mä voin". Mun persoonallisuus jotenkin muuttui kännissä. Aikaisemmin en haastanut riitaa rakkaani kanssa. Enkä huutanut lapsille pää punaisena.

Tuo on yksi niistä syista miksi minäkin lopetin juopottelun.