Anopin välinpitämättömyys
Anoppi ei ikinä puhu lapsille minusta eikä miehelleni. 6 vuotias tyttärenikin sanoi etten uskalla puhua äiti sinusta mummolle ettei suutu. Pari viikkoa sitten olin leikkauksessa, anoppi soitti miehelleni/pojallensa, sanoi että vanha patja pitäisi hävittää, ei kysynyt mitää minusta. Näkee lastenlapsia usein, kun haluaa. Jouluna aina meillä syömässä ja en pääse aattona omien vanhempien luo. Mies sanoi että haluaisin välillä omien vanhempien luo, anoppi totesi että sitten kun hänestä aika jättää pääsen omien vanhempien luo
Ikinä ei pyydä poikaansa muuten käymään, keksi tekosyitä että ei ymmärrä jotain laskua tai niin. Ei voi muuten vain käskeä kahville
Tuntuu kuin anoppi lähettäisi jotenkin negatiivista energiaa minulle, minun on vaikea olla hänen lähellä. Mikä neuvoksi, kohtelee minua kun ilmaa
Kommentit (15)
Lisään vielä. Haluaa toki nähdä poikaansa ja rakastaa heitä ja lapsia ja olenkin antanut tavata lapsia ja mennä sinne. Anoppi ei huuda eikä suoraan moiti minua. Ei hauku miehelle. Kohtelee minua kun ilmaa ja osaa hienosti käyttäytyä niin, että tunnen itseni mitättömäksi. Minulla nousee karvat pystyyn kun hän on lähellä ja saa väristyksiä.
Enkä kuvittele tätä. Ystäväni näki kerran anoppini, sanoi ettei toista kertaa välitä nähdä. Eikä anoppi edes oikein puhunut hänelle.
JOS JOLLAIN ON SELVÄNNÄKIJÄN KYKYJÄ, MITÄ ANOPPINI OIKEIN AJATTELEE.
Kokeilepa niin, että hakkaat lapsesi mustelmille ja katsot, että josko anoppi kutsuisi heidät sen jälkeen kylään. Jos ei kutsu, niin se on sen merkki, että anoppi ei välitä lapsenlapsistaan.
Anoppi ei pysty suoraan sanomaan asioita. Toki saattaa pyytää pojan kaksi kertaa viikossa tarkistamaan patteria. Mutta se on syy että haluaa tavata. Patterissa ei ollut vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä. Haluaa toki nähdä poikaansa ja rakastaa heitä ja lapsia ja olenkin antanut tavata lapsia ja mennä sinne. Anoppi ei huuda eikä suoraan moiti minua. Ei hauku miehelle. Kohtelee minua kun ilmaa ja osaa hienosti käyttäytyä niin, että tunnen itseni mitättömäksi. Minulla nousee karvat pystyyn kun hän on lähellä ja saa väristyksiä.
Enkä kuvittele tätä. Ystäväni näki kerran anoppini, sanoi ettei toista kertaa välitä nähdä. Eikä anoppi edes oikein puhunut hänelle.JOS JOLLAIN ON SELVÄNNÄKIJÄN KYKYJÄ, MITÄ ANOPPINI OIKEIN AJATTELEE.
Jotenkin teillä on nyt ihan vääristynyt koko touhu. Sinä annat anopille luvan tavata lapsia ja anoppi ei anna sinun mennä jouluna tapaamaan vanhempiasi. Siis mitä ihmettä???
Minä en oikein jaksa niellä näitä anoppitarinoita sellaisenaan. Kyllä riitoihin ja erimielisyyksiin suurimmassa osassa tapauksista tarvitaan kaksi, mutta emmehän me ikinä kuule näissä jutuissa anopin versioita.
Miksi anopin pitäisi puhua sinusta lapsille? Olet siis vihainen, kun ei juoruile selkäsi takana?
Olet outo.
Onneksi anoppi ei ole outo:) mieskin huomanut sen jo.
Oikeasti sellaisia äitejä on, jotka eivät pysty hyväksymään lapsensa puolisoa. Ja käyttäytyvät esim. noin. Joku sinussa ärsyttää, mikähän se voisi olla?
Mutta eikö toi ole aika ideaalitilanne, ettei anoppi paljon susta välitä eikä puutu olemiseesi? Jos on kuitenkin pojallensa ja tiedän lapsille kiva niin eiköhän se ole jo aika hyvä. Jotkut ihmiset on kylmiä eikä ne siitä lämpene. Ei sille kai mitään voi.
Mitä jos vaan antaisit sen anopin olla, etkä analysoisi hänen tekemisiä ja sanomisia sen kummemmin? Mulla oli joskus samanlainen tilanne ja anoppi jopa kiukutteli mulle. Elämä muuttui paljon helpommaksi kun a) en enää välittänyt hänen luomasta draamasta ja B) näytin asiallisesti ja jämäkästi, että olen olemassa eikä varpailleni tarvitse talloa olemalla passiivis-agressiivinen. Vuosien jälkeen selvisi, että anoppi oli sairastanut ja ollut kivuissa, mutta ei vaan viitsinyt mennä lääkäriin. Tätä sairastamista siis kesti ihan oikeasti vuosia. Nyt on vihdoin käynyt lääkärissä hakemassa lääkkeensä ja anopin ajatusmaailma sekä käyttäytyminen on aivan toista luokkaa. Ei vaan ollut löytänyt itselleen mitään keinoa ilmaista itseään, joten purki sen minuun.
Jos haluaisin puhua kahden kesken poikani kanssa niin kyllä mäkin voisin pyytää sitä vaikka auttamaan mua tietsikan kanssa. Ettei vaan ota miniää mukaan. Ei sun anopilla varmaan ole mitään sinua vastaan. Haluaa vaan tavata poikaansa.
Miten miehesi suhtautuu asiaan? Etenkin tähän joulu-asiaan? Eikö hän ole sitä mieltä että teidän perheessä päätetään itse missä joulut vietetään? Vai onko hänelle ok että anoppi päättää teidän perheen jouluista?
Onko miehesi ainoa lapsi? Onko hänen isänsä kuollut?
Miksi alistut tohon?
En kattelis pätkääkään.