Miten joku voi lukea samaa kirjaa viikkoja tai jopa kuukausia???
Kaveri on tavannut Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta nyt jo yli kuukauden. Itse luin sen yhdeltä istumalta kun oli niin koukuttava kirja. En tajua miten aikuinen ihminen voi noin kauan tavata yhtä kirjaa, kun on kuitenkin koulujakin käynyt ja pitäisi osata lukea?
Kommentit (29)
Jäi varmaan paljon mieleen elämän arvoitusten syvällistä analysointia ajatellen?
Et sitten kliseisempää esimerkkiä pätemiseen keksinyt? Mitä muita kirjoja olet lukenut, esim. tällä viikolla?
Jos nautiskelee, tai pohtii.
Jotkut pistävät kokonaisen keksin suuhunsa, toiset syövät pienissä osissa.
Lukihäiriö? Tai joku keskittymishäiriö? Normaaliahan tuo ei ole.
Jos herää klo 5 aamulla ja pääsee lukemaan sänkyyn seuraavana iltana klo 23, ei välttämättä jaksa enää lukea pitkään.
Vapailla menee kirja tai kaksi päivässä.
Skimmailua ja skannailua ei vaan lasketa :) Kyllä minäkin kerran luin puhelinluettelon läpi yhdeltä seisomalta. Voin kertoa että ei se juoni niin kummallinen ollut.
Paavo Väyrynenhän rehvasteli lukeneensa koko tuotannon yhdessä viikonlopussa :)
Mulla saattaa olla luennassa kymmenenkin kirjaa kerralla ;) toiset jää välillä lojumaan. En tykkää jättää kesken.
Tahkosin samaa kirjaa kolmisen kuukautta, kun meidän vauva oli pieni :) Luin kirjaa tai lehteä tai katsoin netistä jotain kivaa aina kun sopiva tilaisuus tarjoutui, mutta kun vauva nukkui päikkäreitä, useimmiten minäkin tankkasin unta enkä luku- tai muita elämyksiä.
Voi nää loppupään Gabaldonit on niin tylsiä etten millään meinaa saada Luiden kaikua loppuun asti ollenkaan, ollut monta vuotta kesken...
Eihän se ole lukutoukka eikä mikään, joka käyttää Alastalon saliin enemmän kuin kaksi tuntia... Mutta juu, lukunopeudet tuntuvat kovasti vaihtelevan. Itse olen hidas, mutta osaan kyllä skannailla tai vilkuilla vain, mistä kussakin tekstikappaleessa on kyse.
Mikähän lukutapa olisi antoisin, ja mitä se antoisuus tarkoittaa lopulta?
Luen illalla nukkumaan mennessä, välillä jaksaa vain sivun tai pari ja pahimmillaan tuon pätkän joutuu lukemaan seuraavana iltana uudestaan kun ei muista mitä tuli luettua. Hyvähän se vaan on kun hyvä kirja kestää pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Et sitten kliseisempää esimerkkiä pätemiseen keksinyt? Mitä muita kirjoja olet lukenut, esim. tällä viikolla?
Mikä oli pätemistä? Oletko sinä noita hitaita lukijoita? Tällä viikolla olen lukenut mm. Montaignen esseitä, Heideggerin myöhäistuotantoa sekä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjat uudelleen.
Itselläni on nykyään ongelmana ajan puute ja stressi, joka vaikuttaa keskittymiseen. Ennen meni suunnilleen kirja päivässä /kahdessa, mutta tällä hetkellä samaa tahkoan useamman viikon, vaikka olisi kuinka mielenkiintoinen. Harmittaahan se, mutta tällä mennään. Ehkä eläkkeellä sitten taas.
Luin joskus teininä Sormusten herraa varmaan kaksi kuukautta ja lopulta se jäi kesken. Koska ei kiinnostanut tarpeeksi, ja painoi lukion koeviikot päälle, piti tehdä sitä ja tätä. Aivan samalla nopeudella luin kuin kaikkea muutakin, mutta jollei oikeasti kiinnosta niin eipä ole liian kiire lukea loppuunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole lukutoukka eikä mikään, joka käyttää Alastalon saliin enemmän kuin kaksi tuntia... Mutta juu, lukunopeudet tuntuvat kovasti vaihtelevan. Itse olen hidas, mutta osaan kyllä skannailla tai vilkuilla vain, mistä kussakin tekstikappaleessa on kyse.
Mikähän lukutapa olisi antoisin, ja mitä se antoisuus tarkoittaa lopulta?
Mitä järkeä edes aloittaa kirjan lukemista jos sitä ei kunnolla ajatuksella LUE?
Lukeakin voi monella tavalla. Itse saatan lukea joitain tekstejä lukutikun kanssa verraten nopeaa vain, että pääsisin äkkiä sisään ja ulos ts. katsoakseni, onko teksitissä, paljon sellaisia kohtia, jotka vaativat laajempaa, tai osaan vain lyhempää vastaamista minulta . Sitten on joitain kirjoja joita makustelen lukemalla muutaman sivun ennen nukkumaan menoa. Tai runokirjoja, joista saatan lukea runon tai kaksi viikossa tai kolmessa. Sitten on kirjoja joita saatan lukea kursoorisesti kannesta kanteen vaikka junamatkalla Helsingistä -Ouluun.Tai kesälomalla sateisina päivinä menee kevyempiä dekkareita helposti parikin viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on tavannut Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta nyt jo yli kuukauden. Itse luin sen yhdeltä istumalta kun oli niin koukuttava kirja. En tajua miten aikuinen ihminen voi noin kauan tavata yhtä kirjaa, kun on kuitenkin koulujakin käynyt ja pitäisi osata lukea?
Kunnon Väyrynen siellä taas.
Tuskin luit yhdeltä istumalta.