Miksi parisuhteet ei kestä?

Minä kun näin keski-ikäisenä en muista nuoruutta, vaan kommentoin sitä, mistä konfliktit syntyvät: vallasta. Eli ajattelen, että ihmiset käyttävät valtaa ja haluavat kontrolloida toista ihmistä. Vaatimukset tappavat rakkauden.

Ettekö ole samaa mieltä, vai miks ei kommentointi kiinnosta?

Vierailija kirjoitti:

Minä kun näin keski-ikäisenä en muista nuoruutta, vaan kommentoin sitä, mistä konfliktit syntyvät: vallasta. Eli ajattelen, että ihmiset käyttävät valtaa ja haluavat kontrolloida toista ihmistä. Vaatimukset tappavat rakkauden.

Oisko se sitä, et nuorena on tottunu saamaan mielensä läpi ja sit käytetään samoja keinoja (vallan välineitä) myös parisuhteessa?

Mun mielestä itsekkyys ja itsekeskeisyys on ne mikä pilaa parisuhteet. Minä minä minä eikä ajatella toisen tunteita ja haluja yhtä tärkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä itsekkyys ja itsekeskeisyys on ne mikä pilaa parisuhteet. Minä minä minä eikä ajatella toisen tunteita ja haluja yhtä tärkeinä.

Oisko tämä lapsena opeteltu menetelmä, että saadaan/vaaditaan tarpeeksi usein, eikä olla totuttu ajattelemaan muita?

Mielessä on valmis muotti tai ihanne, johon yrittää toista sulloa. Sen huomaa hyvin, kun vertaa ystävyyssuhteita parisuhteeseen. Ystävyydessä ei (yleensä) niin toimita. Siksi esim naimisiinmeno voi muuttaa suhdetta paljonkin, koska toinen aletaan nähdä aviopuoliso-silmälasien läpi.

Kaikilla ei näin toki ole, mutta yleensä se vaatii kypsyyttä ja kokemusta, että osaa toista arvostaa haluamatta tätä muuttaa ja muokata omia tarpeita tai toiveita varten.

Kyllä ne pahimmat päsmärit ja vallankäyttäjät ovat juuri niitä, joita lapsena on kotona kovasti rangaistu ja kovaa kuria pidetty. Kun sitten joutuvat parisuhteeseen, jossa toinen ei lyö tai huuda saadakseen tahtonsa läpi, tällainen kuriin tottunut ihminen helposti käyttää tilannetta hyväksi. Näitä on nähty vaikka kuinka paljon. Hemmotellut ihmiset taas osaavat itsekin hemmotella.

Ja turha alkaa tästä vääntämään, meillä on varmasti eri ajatukset siitä mitä hemmottelu on jos ap:n mielestä se on sitä, että aina saa kaiken haluamansa. Itse näen asian niin, että kun lapsi usein saa mitä haluaa, hän oppii myös antamaan muille sen, mistä muille tulee hyvä mieli. Lapsia ei voi hemmotella pilalle.

Ihmiset viettävät nykyään hyvin tunnekylmää elämää. Moni ei ole lapsena saanut rakkautta ja hyväksyntää, joten miten niitä osaisi aikuisenakaan antaa. Suhteet kariutuu siihen, että oma sisäinen pikkulapsi tahtoo hirveästi vanhemmanrakkautta, mutta puoliso ei jaksa sitä koko ajan antaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset viettävät nykyään hyvin tunnekylmää elämää. Moni ei ole lapsena saanut rakkautta ja hyväksyntää, joten miten niitä osaisi aikuisenakaan antaa. Suhteet kariutuu siihen, että oma sisäinen pikkulapsi tahtoo hirveästi vanhemmanrakkautta, mutta puoliso ei jaksa sitä koko ajan antaa.

Viimenen lause oli minun ajatuksen tyyppistä. Miusta se omien vanhempien suhde näkyy aika selkeesti sit omassa suhteessa. Minkälaisen mallin on saanut parisuhteesta, miten se aikuisten välillä toimii.

Tai sitten työelämä vie mehut? Ei ole parisuhde eikä toinen, jossa liiallinen työnteko on vieraannuttanut parin. Tällä hetkellä samassa prässissä on työpaikoillaan moni. Lisää siihen päälle taloudellinen epävarmuus niin avot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun näin keski-ikäisenä en muista nuoruutta, vaan kommentoin sitä, mistä konfliktit syntyvät: vallasta. Eli ajattelen, että ihmiset käyttävät valtaa ja haluavat kontrolloida toista ihmistä. Vaatimukset tappavat rakkauden.

Oisko se sitä, et nuorena on tottunu saamaan mielensä läpi ja sit käytetään samoja keinoja (vallan välineitä) myös parisuhteessa?

pikemminkin on kyse parisuhteen mallista, jonka on kotona nähnyt.

Ja siitä, että laittaa niin hyvän kuin pahankin kiertämään. "Minäkään en lapsena saanut mopoa, niin sinäkään et saa".

Nykyään parisuhteet eivät kestä, koska nykyään rikkimennyt heitetään roskiin. Vanhaanaikaan se korjattiin.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten työelämä vie mehut? Ei ole parisuhde eikä toinen, jossa liiallinen työnteko on vieraannuttanut parin. Tällä hetkellä samassa prässissä on työpaikoillaan moni. Lisää siihen päälle taloudellinen epävarmuus niin avot.

Voi olla hyvinkin näin, jos mennään ihan burn-outin tasolle. Parisuhde toimii sylkykuppina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten työelämä vie mehut? Ei ole parisuhde eikä toinen, jossa liiallinen työnteko on vieraannuttanut parin. Tällä hetkellä samassa prässissä on työpaikoillaan moni. Lisää siihen päälle taloudellinen epävarmuus niin avot.

Voi olla hyvinkin näin, jos mennään ihan burn-outin tasolle. Parisuhde toimii sylkykuppina.

Tutulta kuulostaa.

Vaatimukset parisuhteessa on kasvaneet. Ainoa vaatimus nykyisin ei ole se että parisuhteen on kestettävä tilanteessa kuin tilanteessa.

Naisten aseman muuttuminen. Naisilla on nykyisin huomattavasti paremmat mahdollisuudet elättää itsensä ilman miestä. Eroamista ei pidetä samalla tavalla huonona asiana kuin aikaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään parisuhteet eivät kestä, koska nykyään rikkimennyt heitetään roskiin. Vanhaanaikaan se korjattiin.

Johtuuko se siitä, et parisuhteeseen ei sitouduta enää samalla tavoin kuin ennen? Kuvitellaan jo heti alkuun, et "Ei tää tule kuitenkaan kestämään"

Miksi niiden pitäisi ylipäätään kestää? Voisi myös kyseenalaistaa elämänpituisen parisuhteen ihanteen. Parisuhde voi olla ihan hyvä vaikka se kestäisikin vaikka muutaman vuoden.

Toisaalta - miksi niiden pitäisi kestämällä kestää? Ymmärrän täysin, että ero voi olla lapsille rankka kokemus, mutta on jotenkin koomista, että vielä 2010-luvulla parisuhteen päättyminen nähdään jonain kauheana epäonnistumisena, joka kertoo, että meidän ajassa on jokin perustavalaatuisesti pilalla verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Ei ne liitot pysyneet ennen kasassa sen takia, että ihmiset osasivat rakastaa toisiaan enemmän ja huomioida toisiaan arjessa paremmin. Avioliitossa ei edes oletettu olevan rakkautta - liitto oli hyötyliitto, joka usein perustui sekä taloudelliseen välttämättömyyteen sekä ympäristön sosiaaliseen kontrolliin. Taloudellinen itsenäisyys ja vähentynyt kontrolli on johtanut siihen, ettei huonoihin liittoihin enää jäädä. Toki samalla saattaa menneä ihan ok  - liittoja pesuveden mukana ja surullista tietenkin, jos lapset joutuvat kärsimään tämän takia. 

Suhteita kariutuu, koska toinen puoliso rakastuu johonkin toiseen. On niintä suhteita, joissa ihmiset kyllästyvät riitelemään ja lähtevät, koska eivät enää jaksa riidellä. Sitten on niitä suhteita jossa toisella on pahoja ongelmia, kuten huume, alkoholi, mieleterveys tai väkivalta. Monen suhteet loppuvat pettämisiin. Nuorten suhteet saattavat loppua, koska toinen muuttaa kauas. Joskus toinen lähtee, koska puoliso on ilkeä ja itsekäs.

Noita loppumisen syitä on vaikka kuinka paljon ja yhteenlaskettuna eroja syntyy silloin paljon. Monessa tapauksessa hyvä vaan. Ei parisuhteen kuulu olla mikään itseisarvo, jonka takia kärsitään vuosikymmeniä ja uhrataan kaikki. Pahimmillaan jopa oma terveys ja onnellisuus.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään parisuhteet eivät kestä, koska nykyään rikkimennyt heitetään roskiin. Vanhaanaikaan se korjattiin.

Eikä korjattu. Eroaminen oli niin suuri häpeä, että suhteessa sinniteltiin hampaita kiristellen. Lapsena ei ollut kiva kasvaa perheessä, jossa vanhemmat inhosivat toisiaan.