Te, jotka ette ole koskaan itse olleet päivähoidossa!

Eskarissa olin, muuten kotona tai naapurin rouvalla hoidossa. Eskarista mieleeni ovat jääneet ne kerrat kun isä ei tullut hakemaan vaikka lupasi ja mun piti yksin kävellä kilometrin matka kotiin ja ne kun maksulaput jaettiin ja minut ohitettiin kun minä kuuluin tähän ns. " nollaluokkaan" .



Nyt olen onnellisesti naimisissa, neljättä vuotta kotiäitinä. Kolmatta lasta toivotaan. Rikas mies on ja voin olla kotona vaikka siihen asti kun nuorin menee kouluun, tuskin kuitenkaan jaksan.

musta olisi tullut sosiaalisesti vähän lahjakkaampi, jos olisin ollut päivähoidossa. En tunne oloani oikein kotoisaksi osana mitään suurta ryhmää.

Välillä harmitti isompana kun ei voinut lintsata...

Olen kotona 10 vuotta, lapsia 4. Mieheni on yrittäjä (liittyy maatalouteen)

Itselläni on terveydenhoitajan koulutus. Aika tavanomaista mv perheen esikois tyttärelle=)

Vierailija:

musta olisi tullut sosiaalisesti vähän lahjakkaampi, jos olisin ollut päivähoidossa. En tunne oloani oikein kotoisaksi osana mitään suurta ryhmää.

Minunkin äitini meni töihin vasta kun menimme veljen kanssa kouluun. Omat lapseni ovat aloittaneet päivähoidon 1,5-, 2- ja 1,8-vuotiaina, mies on pitänyt hoitovapaata ja itse olen mennyt töihin heti äitiyslomien jälkeen.

Tosin olen minä ollut hoidossakin 5-6-vuotiaana. Naapurin pph jäi varhaiseläkkeelle, mutta halusi kuitenkin vielä vähän vipinää päiviinsä ja lisätuloja myös. Olin muutamana päivänä viikossa hänen luonaan ainoana lapsena. Se oli ihanaa! Ihan kuin oma mummo, jota mulla ei koskaan ole ollut. Vieläkin käyn usein mun " varamummon" luona kylässä :)



Mulla on maailman viisain äiti! Ymmärsi, että en kerhon ja naapurin lasten lisäksi tarvitse enempää " virikettä" , vaan oman isoäidin. Ja sellaisen vielä onnistui mulle löytämään!

Peruskoulussa olin aika ujo, ja varautunut toisia kohtaan.



Siitä pääsin heti kun jatkoin opiskeluja. Muuta negatiivistä ei tuu mieleen.



Paitsi ettei voinu lintsata ;) ku äiti oli aina kotona.



Eli kaikin puolin oli hyvä, että äiti oli kotona.

meillä kotona oli pph aina kun äiti kävi pätkiä töissä. se oli ihan kivaa vaihtelua kun pph:lta sai kaikkia kivoja tehtäväkirjoja ja askarteltiin... ja sit kun äiti oli kotona niin oli kivaa kun sai vaan olla... eikä äitillä ollut niin paljon sääntöjä kuin pph:lla.

Asuimme myös " kaukana kaikesta" eikä lähistöllä ollut muita samanikäisiä. Vasta joskus 10-vuotiaana opin olemaan suht normaalisti ikäisteni kanssa; vielä aikuisenakaan en kyllä mitenkään viihdy isoissa joukoissa.

Minun tapauksessani päivähoito olisi varmaan ollut hyödyksi sosiaalisten taitojen kannalta.

Minua hoiti mummoni, vanhemmat tekivät töitä, joten mulla on vahva malli työssäkäyvästä äidistä (ja isästä).



Pärjäsin hyvin koulussa, akateeminen tutkinto löytyy ja hyvä parisuhde sekä pari lasta, tulot voisivat olla paremmat. Toimiva perhe-elemä on korkealla mun arvoasteikolla, työ ja perhe-elämä pitää olla tasapainossa.



Olin aika ujo koulussa, mutta ystäviä riitti. Ehkä olisi tehnyt hyvää mennä viimeistään 5-6-vuotiaana päiväkotiin tai kerhoon, jotta olisi tullut tottumusta meluavassa lapsirymässä toimimiseen.