Perinteinen äitienpäiväriita käyty jo tänään hyvissä ajoin.
Perinteisesti meillä riidellään äitienpäivänä. Huomenna emme voi viettää yhdessä äitienpäivää joten pyysin että viettäisimme sitä tänään. Pyysin mieheltä sitä illalla nukkumaanmennessä. Mies vastasi katotaan. Kerroin myös toiveeni yhteiselle ajanvietteelle. Aamulla pyysin uudestaan että vietetään tänään äitienpäivää. En saanut vastausta. Sanoin että olisi kiva mennä yhdessä erääseen paikkaan ja selvittelin aukioloajat jne. Ei vastausta. Ehdotin vielä kerran että menisimme, mies sanoi että oltiin aiemmin puhuttu menevämme toiseen paikkaan. Sanoin etten muista semmoista ja alleviivasin että toivon tätä äitienpäivälahjaksi. Mies sanoi "en ala tappelee, senku".
No jos olisin tässä kohti alkanut pakata perhettä paikkaan johon halusin, olis takuuriita tullut. Meillä usein käy niin että mennään johonkin kivaan paikkaan jossa sitten syntyy riita, kun koko remmi ei ole 100% innoissaan lähdöstä. En halunnut lähteä riitelemään. Harmitti, mutta en puhunut mitään, olin vain hiljaa. Mies alkoi tenttaa mikä on. Ei mikään, sanoin. Myöhemmin samaan kysymykseen kerroin että harmittaa kun pyytää suoraan jotain lahjaa itselleen, ei voi sitten toimia sen toiveen mukaan. Mies veti marttyyrilinjalle rähisten että hän se on kyllä juu joka aina äitienpäivät pilaa, joka vuosi! No sama kuvio kuin nyt toistuu useimmiten mun synttäreillä mutta vieläkin enempi äitienpäivänä. Häntä juhlitaan hänen toiveiden mukaan isänpäivänä ja syntymäpäivänä. Lahjat on sitä mitä on toivottu.
Keittiöpsykologit, kertokaa mikä mun miestä vaivaa? Ystäväni oli sitten lähdössä kanssani sinne haluamaani paikkaan jolloin mies heti toispuolisen hymyn ja ivalliseen ääneensävyyn kertoi että voihan sitä äitienpäivän viettää kavereidenkin kanssa mutta hän irtisanoutuu näistä suunnitelmista eikä lähde mihinkään. Kun ihmettelin että eihän hän alunperinkään ollut mihinkään lähdössä ja että kyllä kaverin kanssa äitienpäivän vietto kivalla tavalla houkuttelee enemmän kuin kotona riitely miehen kanssa, ei hän osannut muuta kuin naureskella minulle ja pyöritellä päätään "just joo niinpä niin".
Tunnen oloni arvottomaksi miehen silmissä.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Miehellä nyt vaan on suorituspaineita.
Ei tarttis olla jos suoraan kerrotaan mitä toivotaan. Olin katsonut kaikki tarvittavat tiedotkin valmiiksi. Helppoavkuin heinänteko, lahjaksi se että lähtee johonkin mukaan. Lahjottava itse selvittelee aukioloajat ja sijainnin jne.
Ap
Jos tämä toistuu vuodesta toiseen ja myös syntymäpäivänäsi, niin miksi sitten itse matelet miehesi edessä ja järjestät isänpäivät ja hänen synttärit niin kuin hän haluaa? Jos mun mies kohtelisi mua huonosti, niin en minä häntä "passaisi".
Soon niin että teidän on parasta elää omaa elämää molempien jos toisten hommat ei kiinnosta. Miksi viittisit isänpäivääkään miehen tahdon mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei kyllä tuo kommunikaatio pelaa ollenkaan.
Olen huomannut. En tiedä mitä tehdä. Uuvuttaa. Haluaisin olla asiani kanssa miehelle tärkeä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä nyt vaan on suorituspaineita.
Ei tarttis olla jos suoraan kerrotaan mitä toivotaan. Olin katsonut kaikki tarvittavat tiedotkin valmiiksi. Helppoavkuin heinänteko, lahjaksi se että lähtee johonkin mukaan. Lahjottava itse selvittelee aukioloajat ja sijainnin jne.
Ap
No ei tarttis olla mutta on kuitenkin. Ehkei hän vain halua olla pikku puudelisi, joka vie kun sinä vikiset eikun siis vikisee, kun sinä viet.
Miksi miehes pitäis ostella sulle lahjoja äitienpäivänä tai viedä paikkoihin? Vai onko miehesi myös sun poika?
Meillä samantyyppisiä ongelmia, en voi ylipäänsä sietää tuota "katotaan". Sosiaalisuus ei ole kehirtynyt näillä meidän ukoilla normaalisti, eikä empaattisuus. Sanelupolitiikka on ainut mikä tepsii. Ikävä kyllä.
Miten mies huomioi nykyään oman äitinsä äitienpäivänä? Miten viettivät miehen lapsuudenkodissa äitienpäivää?
Omassa asenteessasi ei ole taas mitään vikaa? Vika on toki miehessä, miesvihapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä nyt vaan on suorituspaineita.
Ei tarttis olla jos suoraan kerrotaan mitä toivotaan. Olin katsonut kaikki tarvittavat tiedotkin valmiiksi. Helppoavkuin heinänteko, lahjaksi se että lähtee johonkin mukaan. Lahjottava itse selvittelee aukioloajat ja sijainnin jne.
Ap
No ei tarttis olla mutta on kuitenkin. Ehkei hän vain halua olla pikku puudelisi, joka vie kun sinä vikiset eikun siis vikisee, kun sinä viet.
Oi se olisi ihanaa, kun itse omatoimisesti järjestelisi ihanan äitienpäivän! Joka vuosi odotan, onkohan lounasbuffet varattu. Hän tietää että se on aina suurin toiveeni. Ei olla äitienpäivänä käyty, kun on kallista mutta isänpäivänä ollaan muutama kerta käyty. Tämäkin, kun kerroin eilen toiveestani, olisi voinut oma-aloitteisesti viedä mut tänään sinne. Ikävältä se tuntuukin että aina joutuu houkuttelemaan jos johonkin haluan, ja vielä pohjustamaan valmiiksi. Silti se ei välttämättä käy hänelle.
Ihan sama miten viettivät. Meillä huomioidaan tämän perheen jäseniä eikä jonkun entisen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehes pitäis ostella sulle lahjoja äitienpäivänä tai viedä paikkoihin? Vai onko miehesi myös sun poika?
Mieheltähän ei odotettu lahjan ostoa vaan yhteisen ajan viettämistä ap:n ja perheen kanssa kodin seinien ulkopuolella. Vai onko sinun maailmankuvassasi täysi mahdottomuus, että perheet ja pariskunnat viettävät aikaa yhdessä? Miksi ihmiset edes ovat yhdessä, jos yhteenkuuluvuutta ei ole? Olitko lapsena yksin, aina yksin , ilman kavereita ja vanhempia, kun et ymmärrä yhdessä vietetyn ajan merkitystä? Säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies huomioi nykyään oman äitinsä äitienpäivänä? Miten viettivät miehen lapsuudenkodissa äitienpäivää?
Pitää äitiään Madonnana, omien sanojensa mukaan. On isätön. Äitinsä ei tule toimeen minun kanssani joten emme käy siellä yhdessä enää. Aiemmin käytiin syömässä ja kukat, lahjat ja kortit sinne viemässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä nyt vaan on suorituspaineita.
Ei tarttis olla jos suoraan kerrotaan mitä toivotaan. Olin katsonut kaikki tarvittavat tiedotkin valmiiksi. Helppoavkuin heinänteko, lahjaksi se että lähtee johonkin mukaan. Lahjottava itse selvittelee aukioloajat ja sijainnin jne.
Ap
No ei tarttis olla mutta on kuitenkin. Ehkei hän vain halua olla pikku puudelisi, joka vie kun sinä vikiset eikun siis vikisee, kun sinä viet.
Oi se olisi ihanaa, kun itse omatoimisesti järjestelisi ihanan äitienpäivän! Joka vuosi odotan, onkohan lounasbuffet varattu. Hän tietää että se on aina suurin toiveeni. Ei olla äitienpäivänä käyty, kun on kallista mutta isänpäivänä ollaan muutama kerta käyty. Tämäkin, kun kerroin eilen toiveestani, olisi voinut oma-aloitteisesti viedä mut tänään sinne. Ikävältä se tuntuukin että aina joutuu houkuttelemaan jos johonkin haluan, ja vielä pohjustamaan valmiiksi. Silti se ei välttämättä käy hänelle.
Miksi ihmeessä et voi olla tyytyväinen siihen mitä saat? Meinaan kun ei kai tää riitelykään sua onnesi kukkuloille saa?
Eiköhän nyt ole kyse siitä mikä ihme sinua vaivaa? Ei kai aikuisten oikeesti tuolla tavalla kukaan vaadi ja kiusaa toista. Äitienpäivän pakkoviettoa päivän etuajassa. Ei ihme että miehet pimahtaa.
No missäs ne teidän lapset on tässä kuviossa? Heillehän niitä äitienpäivän vieton toiveita (karseaa kirjoittaa näin, kun en vois kuvitellakaan, että aletaan esittämään vaatimuksia siitä, miten päivän tulee mennä) olisi pitänyt esittää. En ihan ymmärrä, miksi lasten isän tarvitsee järjestellä yllätyksiä vaimolleen äitienpäivänä - pienten lasten apuna toki kahvin keitossa ja kaupassa maksumiehenä, mutta muuten...
Vierailija kirjoitti:
Omassa asenteessasi ei ole taas mitään vikaa? Vika on toki miehessä, miesvihapalstalla.
Mua kiinnostaisi tietää, että mikä on apn asenteessa pielessä?
Itse järjestää ja hoitaa juttunsa, niin miehen tarvitsis vaan pitää hauskaa ja hengata mukana.
Ohis, joka hoitaa synttärinsä ja äitienpäivänsä itse, muuten jäisi ilman.
Tulevina äitienpäivinä suunnittelet sinulle ja lapsille jotain mukavaa ja miehen jätät pois laskuista jo suunnitteluvaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä nyt vaan on suorituspaineita.
Ei tarttis olla jos suoraan kerrotaan mitä toivotaan. Olin katsonut kaikki tarvittavat tiedotkin valmiiksi. Helppoavkuin heinänteko, lahjaksi se että lähtee johonkin mukaan. Lahjottava itse selvittelee aukioloajat ja sijainnin jne.
Ap
No ei tarttis olla mutta on kuitenkin. Ehkei hän vain halua olla pikku puudelisi, joka vie kun sinä vikiset eikun siis vikisee, kun sinä viet.
Oi se olisi ihanaa, kun itse omatoimisesti järjestelisi ihanan äitienpäivän! Joka vuosi odotan, onkohan lounasbuffet varattu. Hän tietää että se on aina suurin toiveeni. Ei olla äitienpäivänä käyty, kun on kallista mutta isänpäivänä ollaan muutama kerta käyty. Tämäkin, kun kerroin eilen toiveestani, olisi voinut oma-aloitteisesti viedä mut tänään sinne. Ikävältä se tuntuukin että aina joutuu houkuttelemaan jos johonkin haluan, ja vielä pohjustamaan valmiiksi. Silti se ei välttämättä käy hänelle.
Miksi ihmeessä et voi olla tyytyväinen siihen mitä saat? Meinaan kun ei kai tää riitelykään sua onnesi kukkuloille saa?
Olisin tyytyväinen siihen mitä saan, jos minulle jotain olisi järjestetty. Tänään olen viettänyt kuitenkin aivan tavallista lauantaita puuronkeittoineen, kahvinkeittoineen, pyykin ripustamisine ja välipalan kattamisine. Nyt mies lähti kauppaan ja kysyi haluanko jotain kaupasta, kakkua tai muuta. Eli en ole ollut saamassakaan mitään? Ei minun mielestäni tarvitse tyytyä siihen etten saa mitään, edes yhteistä aikaa?
Ja kyllä olen lopettanut hänen hyysäämisen. En järjestä juhlia, ei kakkua. Lahjan ostan ja jälkkäri on ruoan jälkeen synttäripäivänä. Isänpäivänä mennään koko perhe syömään minun isäni kanssa. Hän syö siinä samalla. Ei lahjoja. Minun pitää edellisenä päivänä kertoa haluanko jotain k-kaupasta. Kivaa!
Ap
Teillä ei kyllä tuo kommunikaatio pelaa ollenkaan.