Poliisikoiran löytämät pulloposti. Tuntuuko muista oudolta että lähettäjäksi ilmoittautunut ei kuitenkaan muista sellaista kirjettä tehneensä ja lähettäneensä?

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001172761.html

Muistatko sinä kaiken mitä teit 8-9 vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Muistatko sinä kaiken mitä teit 8-9 vuotiaana?

No muistan kyllä pullopostin jonka lähetin 6-vuotiaana. Tuota henkilöä ei kuitenkaan itse kirjenkään näkeminen sytyttänyt muistamaan, käsialasta vain päätteli että voisi olla.

Mutta ehkä jotkut sitten vaan muistavat huonommin lapsuuden tapahtumat?

Joo, itsekin kummastelin. Miten ei ole mitään mielikuvaa asiasta? Ehkä sittenkin jonkun toisen kirje, johan siinä ketjussa joku kaimakin ilmoitti samaan jokeen laittaneensa pullopostia, mutta jo 30 v sitten.

Epäili että ehkä koulun kanssa olisivat lähettäneet kun ei itse asunut joen varressa. Luulisi että joku kaveri/ope pystyisi sitten vahvistamaan?

Ihanko totta te ette muistaisi 15 v sitten lähetettyä pullopostia, ette edes nähdessänne sen?

Mielenkiintoista.

Se on pitkä joki ja varmaan on vuosikymmenten aikana asunut sen varrella useampi samanniminen tai sitten tuo Hanna vaan on tosi lyhytmuistinen :D

Mietin ihan samaa että miten voi unohtaa. luulen että mulla on hyvä muisti, mutta viimeaikoina olen usein puhunut lapsuuden ystävieni kanssa kaikista jutuista mitä tehtiin nuorena/lapsena. On käynyt ilmi että muistan tosi monet asiat ihan päin vittua. Kyllähän se postin lähettäjä sanoi, että näyttää minun käsialalta ja piirustukselta, mutta itse tekoa en muista. En muista itsekään mitenkään kaikkia asioita mitä oon tehnyt lapsena, esim. vanhempien vintiltä on löytynyt pilven pimein tekeleitä mitä oon lapsena tehnyt eikä mitään muistikuvia koko asiasta.

Tuollaisia ihmisiä on, mun mies ei muista paljon mitään ala-asteajoilta. Minä jopa muistan ekaluokalta missä kukakin istui ja millaisia penaaleja muilla oli, tai monia yksittäisiä tapahtumia ekalta koulupäivältä, siksi miehen liki täydellinen muistamattomuus tuntuu tosi oudolta.

Kerran löysin pullopostin, palautin pullon kaupaan ja sisällä olleilla "postimerkkirahoilla" ostin karkkia.

Tapahtui 20 vuotta sitten ja muistan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin ihan samaa että miten voi unohtaa. luulen että mulla on hyvä muisti, mutta viimeaikoina olen usein puhunut lapsuuden ystävieni kanssa kaikista jutuista mitä tehtiin nuorena/lapsena. On käynyt ilmi että muistan tosi monet asiat ihan päin vittua. Kyllähän se postin lähettäjä sanoi, että näyttää minun käsialalta ja piirustukselta, mutta itse tekoa en muista. En muista itsekään mitenkään kaikkia asioita mitä oon tehnyt lapsena, esim. vanhempien vintiltä on löytynyt pilven pimein tekeleitä mitä oon lapsena tehnyt eikä mitään muistikuvia koko asiasta.

Äiti muisti että tytär piirsi hevosia tuossa iässä mutta eiköhän 80 % tytöistä piirrä?

Minä en (välttämättä) muistaisi.

Olen unohtanut, että kerran käytiin enon luona Viitasaarella, valokuviakin matkasta on, mutta en vain muista. Olin silloin 10-vuotias. Löysin vintiltä vanhan vihon. Olin yrittäyt kirjoittaa dekkaria....mutta tuostakaan ei ole mitään muistikuvaa. Käsialasta päätellen olen ollut alakoulussa.

Ei kai kukaan voi muistaa kaikkia lapsuuden juttuja? Hyvä kun muistaa, mitä eilen on tehnyt!

Opiskelen psykologiaa ja juuri äskettäin olin luennolla, jossa aiheena oli muisti. Siellä professori kertoi, että jotkut muistavat lapsuuden tapahtumat tosi hyvin, jotkut eivät muista juuri mitään. Syy voi olla siinä, että jos elämä on kovin rutiinia (herätään, syödään, mennään kouluun, syödään, käydään nukkumaan) niin pienikin poikkema jää mieleen. Jotkut (kuten minä) eivät vaan kiinnitä asioihin niin paljon huomiota, jotta muistaisivat. He vaan "lipuvat" läpi elämän. Kuten minä. Eikä tarvitse olla tapahtunut mitään traagista, joka pyyhkisi muistot. Traagisilla tapahtumilla on taipumus jääd mieleen niin hyvin, että niitä ei saa sieltä pois, baikka kuinka haluaisi.

Ei kai sitä kaikkea muista mutta luulisi että tuollaisesta vähän erikoisemmasta jutusta jotain muistaisi, edes kirjeen nähdessään.

Hmm, itse en voi sanoa etten olisi Keiteleeseen heitellyt pulloposti. Mutta en muista varmaksi että olisin heittänytkään.

http://m.iltalehti.fi/mieli/2016041221404623_md.shtml

Minäkään en muista lapsuudestani tai nuoruudestani juuri mitään, joitain lyhyitä välähdyksiä joistain asioista. Enkä kauheasti kyllä myöhemmästäkään ajasta.

Siksi onkin vähän hassua ajatella että pitäisi muistaa kaikki mitä koulussa on opetettu, kun ei muista edes mitä itse teki tai ajatteli ja tunsi.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen psykologiaa ja juuri äskettäin olin luennolla, jossa aiheena oli muisti. Siellä professori kertoi, että jotkut muistavat lapsuuden tapahtumat tosi hyvin, jotkut eivät muista juuri mitään. Syy voi olla siinä, että jos elämä on kovin rutiinia (herätään, syödään, mennään kouluun, syödään, käydään nukkumaan) niin pienikin poikkema jää mieleen. Jotkut (kuten minä) eivät vaan kiinnitä asioihin niin paljon huomiota, jotta muistaisivat. He vaan "lipuvat" läpi elämän. Kuten minä. Eikä tarvitse olla tapahtunut mitään traagista, joka pyyhkisi muistot. Traagisilla tapahtumilla on taipumus jääd mieleen niin hyvin, että niitä ei saa sieltä pois, baikka kuinka haluaisi.

Myös sellaiset tapahtumat, joihin liittyy joku voimakas tunne, jäävät paremmin mieleen. Esimerkiksi aamupalan syöminen toistuu päivittäin, eikä välttämättä jää mitään muistikuvaa syödyistä aamupaloista, mutta joku saattaa muistaa, mitä söi aamupalaksi ensimmäisenä koulupäivänä, koska se oli niin jännittävä aamu.

Tuollainen pullopostin lähettäminen tuskin on kenellekään mikään rutiini, mutta ei siitä silti välttämättä jää mitään muistikuvaa, jos sen lähettäminen on ollut merkityksetöntä.

On erikoista että noinkin poikkeava,ja työtä vaatinut hauska juttu olisi unohtunut.Itse en kai ole paras ihmettelijä,sillä kouluikäisestä muistan kaiken,ekat muistikuvat alkavat nelivuotiaasta.Minulla on ilmiömäinen muisti lapsuuteni tapahtumista,mutta nykyään unohtuu silmälasit ja avaimet milloin mihinkin,eikä vielä dementiaa ole?!

Tunnen henkilön,joka ei muista alle 12-vuotiaasta mitään ja toisen,joka ei muistanut ekalta ja toiselta kouluvuodelta mitään.Hän on minua vuoden nuorempi,tapasimme nyt ikäihmisinä ja juttelimme koulumuistoja.Kuunteli oikein kiinnostuneena ala-astevuosistamme,sanoi oikeasti,ettei muista kuin vasta kolmannelta.Minä muistan ensimmäisen koulupäiväni kuin eilisen.