Onko kukaan alkanut katua puolisovalintaa vasta raskaana ollessa?
Itken nykyään lähes joka päivä, sillä mieheni ja minä olemme alkaneet riidellä vähän joka asiasta, enkä koe, että hän välittäisi minusta yhtä paljon kuin ennen. Olen kuitenkin raskaana ja aina halunnut lapselleni ehjän perheen. Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (9)
Voisiko raskaushormonit vaikuttaa sinun ajatuksiisi? itselläni ainakin tuli ns. "maailmanlopun" oloja kun hormoonit jylläsivät ja tuntui että mikään ei onnistu. Ehkä myös aika on tullut parisuhteen tielle, oletteko saaneet käytyä treffeillä/tehtyä jotain kivaa ja spesiaalia kahdestaan?
Toivottavasti saisitte puhuttua asiasta, mutta mikäli tosiasia on, että ette enää tee toisianne onnellisiksi ja elämä on tappelua ja negatiivisia tunteita, mielestäni parempi on silloin erota, vaikka lapsi olisikin tulossa. Lapset aistivat huonon ilmapiirin ja se on lapselle haitallisempaa, kuin kaksi onnellista kotia. Paljon tsemppiä ja toivottavasti asiat selviävät!
Voi sitä käydä perheterapiassakin, ennen kuin eroaa suin päin.
Hormonit ne tekee hirmuisia tepposia raskaanaolevalle. Yritä nyt uskoa ja luottaa siihen, että tilanne muuttuu kyllä.
ainakin itse olin niin hormonihuuruissa että riitaa tuli raskausaikana helposti. Mieti nyt rauhassa voiko kyse olla vain tästä. Miehenikin tajusi kun kysyin olisko hän rauhallinen jos testisteronitaso yhtäkkiä nousisi 20000-kertaiseksi normaaliin verrattuna. Imetysaikana ei ollut enää mitään ongelmaa.
Haha, nainenkin muuttuu raskaana ollessaan ja miehen muutokset heijastelevat tätä.
Muuan sukulais mies neuvoi minua kun puolisoni tuli raskaaksi, että yhdeksän kuukautta ennen syntymää ja 9 kk syntymän jälkeen naisen puheita ei kannata ottaa vakavasti.. Mielesäni tuo on hyvä neuvo miehille, neuvo ei siis tarkoita sitä, että pitäisi olla vähättelelvä vaan sitä, että pitää ymmärtää naista, joka on hormooneista sekaisin.. Muistan, että meilläkin oli ekan raskauden aikana aivan käsittämättömiä riitoja, mutta kyllä se siitä sitten vähän kerrassaan tasaantui.. Jos olet tuntenut kumppanisi jo pidemmän aikaa ennen raskautta ja olet hänen kanssaan jälkikasvua halunnut, niin älä nyt lähde tekemään hätiköityjä ratkaisuja.. Muistuipa tässä mieleen, että joku on joskus ruotsissa ehdottanut, että alta 2-vuotiaan lapsen vanhemmilta pitäisi kieltää eroaminen.. Tuo voisi olla sinäänsä ihan hyvä sääntö, tietysti jos olisi joku erityinen syy (väkivalta esim.) erota niin siitte, mutta yleisen kinastalun takia ei..
Tutkimusten mukaan syy on e-pillereissä. Niitä käyttävät naiset suosii neitimäisiä miehiä ja sitten kun pillerit nakataan mäkeen, tehdään lapsi, pää selviää ja tajutaan olevansa parisuhteessa tosi paskaan jätkään.
Vierailija kirjoitti:
Tutkimusten mukaan syy on e-pillereissä. Niitä käyttävät naiset suosii neitimäisiä miehiä ja sitten kun pillerit nakataan mäkeen, tehdään lapsi, pää selviää ja tajutaan olevansa parisuhteessa tosi paskaan jätkään.
Oisko tässä nyt kuitenkin kyse niistä raskaushormoneista, kun ei edes tiedetä, onko ap ikinä käyttänyt e-pillereitä. Sikäli olen samaa mieltä, että vahvat hormonit ovat kyllä huono asia.
Odota rauhallisesti! Olet täynnä hormoneja jotka tekevät temppuja! Kyllä se vielä iloksi muuttuu.
Vastaus kysymykseen, kyllä, suunnittelin jättäväni miehen kun vauva syntyy, mutta mies muuttuikin ihanaksi kun hormonit poistuivat kehosta (en imettänyt, se ylläpitää niitä hormoneita).