Se päivä, kun tajusit olevasi keski-ikäinen

En ota paineita, nuoremmat ovat näkymättömiä minulle. Tasoissa ollaan.

Minkä ikäinen on mielestäsi keski-ikäinen?

Hmm, minä kuvittelin koulukiusaamisen vuoksi olevan ruma nuorena. Nyt kypsempänä olen saanut kehuja.

Se on sun päänsisäinen juttu. Mä olen 50-vuotias, enkä todellakaan koe olevani näkymätön kenellekään. En myöskään ihannoi nuoruutta, enkä toivo enkä halua olla nuorempi. Surullista, jos ei koe olevansa tarpeeksi näkyvä omana itsenään, vaan ikä on se tärkein piirre jolla saa huomiota.

Mulla on käynyt melkeinpä niinpäin,että hurja suksee yllätti nelikymppisen. Sekin varmaan päänsisäinen juttu,koen olevani itsevarmempi ja tunnen itseni. Tosin joku on sanonut,että olen myös ulkoisesti kauniimpi kuin nuorena. Tapauskohtaista siis....

En ole tajunnut olevani keski-ikäinen. Ennen pelotti, että tulen keski-ikäiseksi, nykyään pelottaa enemmän se, etten tajua olevani keski-ikäinen... Terv. 38v.

34?

Ihanaa kuulla fiksuja ja itsevarmoja mielipiteitä:) Ehkä tämä ' vanhuus' ei olekaan niin paha juttu:) 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen on mielestäsi keski-ikäinen?

Nelikymppinen.

Jo aikoja sitten nuoret myyjät rouvitteli kaupoissa. Apua, kuin vanhaa mummoa! Olen 47 ja sielultani nuori!!!!:)

Minä viihdyn hyvin sen ikäisenä kuin olen, koska jokainen vanhenee vuorollaan. En edes koe tarvetta näyttää nuoremmalta, tosin hyvässä fyyisisessä kunnossa haluan olla. Tarkoitan siis kuntoa, en mitään painojuttuja, se on toisasrvoista. Normaali paino riittää. Mutta se, kun kassalla nuori tyttö teititteli ensimmäisen kerran, se oli juttu, että jahas, tässä ollaan näköjään tultu sitten keski-ikään. Siihen oli vähän outoa tottua, siihen teitittelyyn. 

Kyllä eka teitittely oli se hetki kun tajusin olevani keski-ikäinen :D.

Mä olen 38 v ja tunnen olevani keski-ikäinen niin henkisesti kuin fyysisestikin. :) Pientä kremppaa on tullut ja harrastukset on kaikenlaista hissuttelua ja olen entistäkin turvallisuushakuisempi. Kroppa toimii eri tavalla kuin ennen; en tosiaankaan voi treenata samalla tavalla kuin vaikkapa parikymppisenä. Toisaalta, en olis parikymppisenä malttanut treenata samalla tavalla kuin nyt. Tällä tavalla kirjoitettuna kuulostan ihan mummelilta mutta ihan ikäiseltäni näytän kuitenkin. x)

Tietoisuus keski-ikäistymisestä on tullut pikkuhiljaa.

Huomasin aloittavani lauseen,

"kun, minä olin nuori, -niin..."

Eikäs sen teitittelyn voisi ottaa ihan kohteliaisuutena? Se on arvostava ja kunnoittava ele kuitenkin. :) Ei me ikuisesti nuoria olla kuitenkaan ja keski-ikäisenäkin on ihan kivaa - elämänkokemustakin on jo jonkin verran kertynyt. :)

Sitä tulee muita intohimoja ja mielenkiinnon kohteita kuin miesten huomion tavoitteleminen. Sitä tajuaa, että elämässä on muutakin kivaa kuin seksi ja alkaa harrastaa ihan uusia asioita. Näin ainakin kävi mulle.

Vierailija kirjoitti:

Huomasin aloittavani lauseen,

"kun, minä olin nuori, -niin..."

Voi apua, tämä! x) Tää oli niiiin ärsyttävää silloin nuorempana kuulla vanhemmilta ihmisiltä..! Toinen mihin olet itse sortunut (ja jota itse nuorempana inhosin) on pävittely kuinka joku on niin kaaauhean nuori vaikka onkin jo "viralisesti" aikuinen ihminen.

Tapauskohtaista on. Joku vasta nelikymppisenä kestää huomiota ja sitä ennen toivoi olevansa näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomasin aloittavani lauseen,

"kun, minä olin nuori, -niin..."

Voi apua, tämä! x) Tää oli niiiin ärsyttävää silloin nuorempana kuulla vanhemmilta ihmisiltä..! Toinen mihin olet itse sortunut (ja jota itse nuorempana inhosin) on pävittely kuinka joku on niin kaaauhean nuori vaikka onkin jo "viralisesti" aikuinen ihminen.

Kyllä! Sorrun itse samaan, ja aina jälkeenpäin ketuttaa, että miksi taas möläytin:D

Vierailija kirjoitti:

Hitto vie, että on vaikeaa tajuta ettei todellakaan ole enää se parikymppinen päänkääntäjä! En siis kaipaa sitä miesten ( kyseenalaista) huomiota, mutta se, että on kuin näkymätön nuoremmille ihmisille! Onko se vain oma päänsisäinen juttu, vai onko joku muukin kokenut vastaavaa?

On, on toki. Kyse on luopumisen vaikeudesta, jonka kaikki vähitellen ymmärtävät vanhentuessaan, mutta joka aina yllättää tuon kaltaisilla havainnoilla itsestään ja ympäristöstään.

Toinen hieman saman kaltainen tunne voi jollekin olla kun huomaa olevansa omillaan molempien vanhempien kuoltua.