Kiinnostus taiteeseen, kirjallisuuteen ym. Mikä siinä kiehtoo?

Sivistys, se on hieno juttu. Kokeile joskus.

Etenkin taide on ihmiselle ollut vuosituhansien aikana aivan perustavanlaatuinen tapa ilmaista itseään. Kirjallisuus toki on ns. tavallaan uutta, mutta siinäkin on jatkumo tarinankertomiseen historiallisessa kontekstissa tarkasteltaessa.

En tiedä kuin yhden naisen, joka kuuntelisi klassista musiikkia :(

Esimerkiksi se, että sieltä ehkä toisen ajan ja toisen paikan kirjasta yhtäkkiä löytyy se ajatus, jota itsekin hapuili, mutta ilmaistuna tarkasti, "oikein", kielemme ihanilla sanoilla. Siitä saa vahvistuksen sille, että ei ole yksin maailmassa eikä mitätön pallontallaajakaan, vaan ihan arvokas sellaisena kuin on sattunut syntymään.

Tai ehkä kirjassa onkin uusi ajatus, jota ei ikinä olisi itse keksinyt, mutta joka nyt luettuna tuntuu siltä kuin maailma vihdoin loksahtaisi paikoilleen. Miten oivallista! Miten kirjailija osaakin! Mistä hän tiesi?

Vierailija kirjoitti:

Etenkin taide on ihmiselle ollut vuosituhansien aikana aivan perustavanlaatuinen tapa ilmaista itseään. Kirjallisuus toki on ns. tavallaan uutta, mutta siinäkin on jatkumo tarinankertomiseen historiallisessa kontekstissa tarkasteltaessa.

Miksi tahallaan vastasit niin, ettei ap välttämättä edes ymmärrä? Juuri tuo on sitä mistä ap puhui.

Etkä edes vastannut kysymykseen.

Kukaan ei tiedä että olen kiinnostunut taiteista kun en niistä koskaan puhu. Olen kiinnostunut vain itseäni varten :)

Todella moni pitää enemmän Spedestä kuin Tarkovskista. Tää on Suomi :) Mutta erityisesti nuoret naiset - 18-30-vuotiaat - eivät tunnu pitävän korkeakulttuurista kuin aniharvoin. Nuorista miehistä näitä löytyy jopa enemmän kokemukseni mukaan.

Kauneus kiinnostaa ja ilahduttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin taide on ihmiselle ollut vuosituhansien aikana aivan perustavanlaatuinen tapa ilmaista itseään. Kirjallisuus toki on ns. tavallaan uutta, mutta siinäkin on jatkumo tarinankertomiseen historiallisessa kontekstissa tarkasteltaessa.

Miksi tahallaan vastasit niin, ettei ap välttämättä edes ymmärrä? Juuri tuo on sitä mistä ap puhui.

Etkä edes vastannut kysymykseen.

Lue kommenttini uudelleen niin kenties ymmärrät.

Kirjallisuus ja taide ovat ihmiselle luontaisia kiinnostuksenkohteita. On omituista jos peruskoulusta läpipäässyt ihmettelee ihmisten kiinnostusta ikiaikaisiin kulttuurin osa-alueisiin.

Rakastan kaikkia taiteita, erityisesti kirjallisuutta, nykytanssia ja kuvataidetta. En voi keksiä mitään mukavampaa tekemistä kuin uppoutua syvälle kirjojen maailmaan; niitä lukemalla pääsee elämään monta elämää, kokemaan monta kokemusta, mitä oikeassa elämässä ei kokisi. Saa nauttia upeasta kielenkäytöstä, tunnelmien luomisesta, asioiden selittämisestä ja kuvailusta niin, että sen näkee silmiensä edessä.

Taidenäyttelyissä taas kiehtoo se eri maailma, mitä jokainen taiteilija omalla tavallaan esittelee. Näyttelyssä saa ottaa aikaa oman pienen maailman ulkopuolelta. On ihanaa tutkia tauluja ja veistoksia, videotaideteoksia ja performansseja, miettiä mitä tunteita ja aistimuksia ne herättää, mitä tietoa niistä saa, miten ne on tehty, mitä taiteilija on mahtanut haluta teoksella sanoa.

Nykytanssi taas on visuaalisesti tyydyttävää, siinä yhdistyy ihmisvartalon liikkuvuus esteettisyyteen ja luovaan ilmaisuun. Ihminen pystyy vartalollaan esittämään niin paljon erilaisia tunteita ja tilanteita, ja huipputreenattua tanssijaa on upeaa seurata. 

Niissä kiehtoo esteettisyys ja tarinat.

Nuorempana minua kiinnosti "sivistys", mutta ei enää. Nykyään kulutan taiteta vain nautintosyistä. Ns. viihde on yleensä niin latteaa, mielikuvituksetonta, rumaa ja huonosti tehtyä, ettei siitä oikein osaa aina nauttia (taiteen erottaakin viihteestä mielestäni se, että se on tehty hyvin).

Luen kaikenlaista kevyestä jännäreiden kautta klassikoihin. Ajatuksia, elämyksiä, tunteita, uusia maailmoja. Ihmisen psyyke ja erilaiset perheiden ihmissuhdekuviot kiehtovat loputtomasti. Usein luen eri kielillä ja kartutan kielitaitoani samalla.

Miksi ketään kiinnostaa mikään? Jos olet kiinnostunut elokuvista ja haluat puhua niistä, niin yritätkö vain nostaa itseäsi rahvaan yläpuolelle?

Dostojevskin Rikos ja rangaistus on lempikirjani. En osaa itseasiassa sanoa miksi se on niin mahtava, mutta tarina vain imee mukaansa. Siinä on aika paljon filosofista pohdintaa ihmisten paikasta ja oikeuksista, joka saa ajattelemaan. Pidän kirjoista, jotka saavat minut ajattelemaan elämääni ja uskomuksiani eri kantilta. Sama koskee taidetta. Ja jos sinä olet löytänyt jotain mielenkiintoista, joka on vaikuttanut ajatuksiisi, etkö sinä haluaisi jutella siitä jonkun kanssa?

En tosin kiellä sitä etteikö olisi ihmisiä, jotka lukevat "vaikuttavia" kirjoja ja käyvät taidenäyttelyissä vain sen takia, että voisivat kehua "sivistyksellään". Mutta heille ei avaudu se taiteen ydin olemus, joka on avautuminen ja muutos.

Kuulin kerran viisauden, jonka mukaan ei koskaan kannata sanoa, ettei pidä jostain ennen kuin siihen on itse edes hieman tutustunut. Avaa itsesi taiteelle ja kirjallisuudelle ennen kuin muodostat mielipiteen pidätkö siitä vai et. :)

Olen hedonisti. Pyrin tekemään vain asioita, joista nautin.

Eniten nautin oopperasta. Oopperaesitys on kokonaistaideteos, joka yhdistää musiikin, draaman, tanssin ja kuvataiteen. Parasta on kauneimman musiikki-instrumentin eli ihmisäänen runsas käyttö. Kun ihmisääntä säestää sadan hengen orkesteri... Niin, sitä ei voi edes kuvailla, se pitää kokea itse. Hyvä oopperailta on parempi kuin orgasmi.

Toisena tulee kirjallisuus. Jos en lukisi, saisin elää vain tässä yhdessä (pienessä) maailmassani. Kun avaan kirjan, pääsen kokemaan kokonaisen toisen maailman, toisessa ajassa ja paikassa. Olen kokenut jo tuhansia ja tuhansia uusia maailmoja. Rakastan myös sanankäyttöä. Hyvä lause on parempi kuin orgasmi.

Kolmas on kuvataide. Minulla on vain yhdet silmät, jolla katsoa maailmaa. Jokainen taideteos, maalaus, veistos tai tilateos, antaa minulle uudet silmät. Taiteilijan kuvaamana jokainen pienikin asia avautuu uudesta näkökulmasta. Kiinnostava näyttely on parempi kuin orgasmi.

Taiteesta voi löytää vastauksia elämän vaikeimpiin olemassaoloa ja etiikkaa koskeviin kysymyksiin. Taide lohduttaa ja kohottaa. Ja ilahduttaa.

Siinäpä ne tärkeimmät. T. Korkeakulttuurin kanssa päivittäin tekemisissä oleva.

Kysymys on tavallaan hassusti aseteltu, koska eihän taiteen kuluttamiselle ole mitään 'järkisyytä'. Taiteen vastaanotto operoi tasolla, johon järki ei yllä.

Siis: ei ole mitään mieltä siinä, että sadattuhannet ihmiset matkustavat vuosittain Pariisiin nähdäkseen vanhan ja rapistuneen kuvan pottunokkaisesta akasta. Tai että maksetaan satojatuhansia siitä, että lahjakkaat ihmiset käyttävät hyvät työvuotensa siihen, että kihnuttavat viuluja ja selloja ja yksi huiskii näiden edessä soittamatta mitään.

Jos siis taidetta lähestyy järkeillen, siinä ei ole mitään mieltä. Jos sitä kokeilee, siinä on

Ihminen on tehnyt taidetta n. 50.000 vuotta (luolamaalaukset) ja viljellyt maata vain n. 10.000 vuotta. Eli jotakin hyvin tärkeää on ihmiselle siinä, että pystyy kuvaamaan omia kokemuksiaan muille ja noiden kokemusten vastaanottamisessa. 

Se, että koet taiteen harrastamisen hienosteluna kertoo sinusta, ei taiteesta eikä sen harrastajista, joten siihen en osaa ottaa kantaa. Ihmisiä, jotka nauttivat taiteesta, on aina ollut kaikissa yhteiskuntaluokissa, siis myös siinä "rahvaassa". 

Taiteeseen voi heijastaa omia tunteitaan ja kokemuksiaan, laajentaa tietämystään ihmisestä ja samalla omasta itsestään. Saa uutta tietoa, mielikuvitus rikastuu. Kirjallisuus parantaa kielen tajua ja mitä rikkaampi kieli ihmisellä on, sitä tarkempi on hänen ajattelunsa ja sitä vaikeampi häntä on alistaa. Taide lohduttaa ja rohkaisee epätoivoisissa elämänvaiheissa. Taide on nimenomaan kiehtovaa ja se on oma syynsä ja perustelunsa. Mitä laulaisit jouluna tai Vappuna, ellei taidetta olisi?

Kansallisvaltiot syntyvät taiteen ympärille, eivät kuninkaiden, ja vielä vähemmän viranomaispäätöksillä. Kirjallisuus, runous, kuvataide ja musiikki kertoo meille keitä me olemme. 

Ap, mene joskus aistit avoimina kokeilemaan taidenäyttelyyn tai klassisen musiikin konserttiin. Sieltä saa elämyksiä. Viimeksi oopperassa itkin valtoimenaan. Tietysti on paljon taidetta, mikä itselle on yhdentekevää, mutta varmasti sinäkin nautit jostain taiteesta. Taide on siitä hieno asia, että ei ole oikeita ja vääriä vastauksia. Se joko puhuttelee sinua tai ei. Ja se saattaa puhutella aivan eri vinkkelistä kuin mitä taiteilija teosta tehdessään ajatteli. 

Mutta kokeile ap ihmeessä, avoimin mielin. Älä kuvittele olevasi alempaa rahvasta, vaan ymmärrä, että taide on tehty juuri sinulle, ja sinä voit nauttia ja tulkita sitä oman kokemusmaailmasi kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos sinä olet löytänyt jotain mielenkiintoista, joka on vaikuttanut ajatuksiisi, etkö sinä haluaisi jutella siitä jonkun kanssa?

No en. Se on niin henkilökohtainen (massa)kokemus, että keskustelu esimerkiksi Raskolnikovin sielunmaisemasta ja siitä, mitä hänestä voi oppia (tai sitten vaikka mäkkärin burgerien rakenteen moniulotteisuudesta ja kaksoismerkityksellisyydestä, ihan sama), tuntuu äärimmäisen teennäiseltä, etenkin, jos sitä yrittää tehdä jonkun satunnaisen henkilön kanssa. Se on just sitä taidelässytystä, jota moni inhoaa.

Jos ei tykkää ns. 'korkeakulttuurista', kannattaa ilman muuta kuluttaa mieluummin 'viihdettä'. Näiden rajahan on täysin keinotekoinen, esimerkiksi Shakespeare ja Mozart olivat alun perin nimenomaan helposti lähestyttävää rahvaan viihdettä, kanonisointi tuli vasta jälkikäteen. Shakespeare oli Salkkari-käsikirjoittaja ja Mozart Cheek omana aikanaan.

Mikään ei ole typerämpää kuin pakottaa itsensä seuraamaan taidetta vain siksi että muutkin seuraavat. Se ei tee kenestäkään 'sivistynyttä'. Sivistys on kaikkea muuta kuin ryhmäpaineen mukana toimimista tai henkilökohtaisen sosiaalisen aseman pönkittämistä