Tyttöjen kaveruussuhteet - neuvoja?

Oot ihana ihminen. Ehkä kaikki olisivat onnellisempia, jos C kumminkin pääsisi mukaan? Sehän keksii lisää ilkeitä temppuja epätoivossaan. Minkähän ikäiset tytöt?

C ottakoon opikseen, miten ystäviä kohdellaan, kalliit ovat oppirahat joskus.

Ei kenenkään perseilyjä tarvitse toistuvasti katsoa läpisormien. Ei edes yksinäisen pitkäaikaissairaan taholta. Niin makaa, kuin petaa. Jos itse ilkeilyillään aiheuttaa toistuvasti yksinjäämisen on se jo ihan oma valinta.

Minkä ikäisiä tyttöjä?

Minkä ikäisiä? Voisiko tytöt laittaa saman pöydän ääreen vaikka ensin A ja C ja sitten C ja B setvimään välejään aikuisen ollessa paikalla erotuomarina?

Pitäisi tietään niin paljon enemmän, jotta voisi mitenkään "neuvoa". 

Ensinnäkin, kuka näistä on oma tyttösi? Mikä on tämä fundamentaalisen paha teko Cecilialta? Ovakto siis Alexandra ja Bea täysin pulmusia ja C on pahis ja mitä vielä..?

Moi.

Ystävyyssuhteet lapsilla ovat joskus tosi hankalia. Itse en usko, että vanhemmat suoraan voivat vaikuttaa niihin. Mutta tilanne mahdollistaa kuitenkin hyvän keskustelun ihmissuhde- ja tunnetaidoista.

Voit opettaa yleistä empatiaa ja toisen ihmisen ymmärrystä tytöllesi esim. pyytämällä 'näyttelemään'  sama tilanne vuorotellen a:n, b:n ja c:n kannalta katsoen. Miltä hänestä tuntui, miltä muut kaksi tuntuivat jne.

Voit myös keskustella siitä, miten asioista puhutaan, miten ilmaistaan omat tunteet ja ennen kaikkea opettaa kuuntelemisen taitoja. Toisten kuunteleminen on tärkeä ja vähän harjoiteltu taito, ennemmin ihmiset oppivat puhumaan. Voidaan myös keskustella anteeksipyytämisestä ja antamissta. Antaa C:lle tilaisuus pyytää ja saada anteeksi ja sopia uusista menettelytavoista vastaavissa tilanteissa jatkossa.

Näitä kaikkia taitoja tytöt tulevat tarvitsemaan esim. työpaikoillaan ja parisuhteissan. Siksi tässä on hyvä kohta harjoitella.

Miten voi kaikki olla samalla luokalla, jos C on eri luokalla?

Hah. Just tänään mietin, että semmoinen kirkkosisko oli täällä joskus. Oli vaan lyhyt visiitti eli teeskenneltyä välittämistä kirkolta. Nyt sain nenilleni. Täällä on taas kirkkosisko kuukausien tauon jälkeen.

Joo. Rivillä kolme sanotaan, että kaikki samalla luokalla ja C eri luokalla. What?

Ei lapsia voi pakottaa olemaan kavereita, mutta silti voi pyrkiä siihen, että kaikki ovat jonkinlaisissa väleissä keskenään. Eikä C opi jutusta mitään, ellei löydy aikuista, joka selittää, miksi tämän toiminta oli väärin. Empatia ja toisten ihmisten kohtelu on opetettavissa ja opittavissa oleva asia, kunhan joku sen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi kaikki olla samalla luokalla, jos C on eri luokalla?

Kirjoitin väärin, A ja B samalla luokalla, C erillä. A on oma lapseni, 12-vuotiaita.

Ja kyllä, se C:n veto oli ihan hänen syytään, näillä toisilla ei ollut osaa eikä arpaa. C on tehnyt kaikenlaista jo ennen tätä, minkä me A:n ja B:n äidit olemme selittäneet sairaudesta johtuvaksi, kuten totta onkin. Tämä viimeisin tempaus ei ollut sairauden syytä.

KirkkoSisko kirjoitti:

Moi.

Ystävyyssuhteet lapsilla ovat joskus tosi hankalia. Itse en usko, että vanhemmat suoraan voivat vaikuttaa niihin. Mutta tilanne mahdollistaa kuitenkin hyvän keskustelun ihmissuhde- ja tunnetaidoista.

Voit opettaa yleistä empatiaa ja toisen ihmisen ymmärrystä tytöllesi esim. pyytämällä 'näyttelemään'  sama tilanne vuorotellen a:n, b:n ja c:n kannalta katsoen. Miltä hänestä tuntui, miltä muut kaksi tuntuivat jne.

Voit myös keskustella siitä, miten asioista puhutaan, miten ilmaistaan omat tunteet ja ennen kaikkea opettaa kuuntelemisen taitoja. Toisten kuunteleminen on tärkeä ja vähän harjoiteltu taito, ennemmin ihmiset oppivat puhumaan. Voidaan myös keskustella anteeksipyytämisestä ja antamissta. Antaa C:lle tilaisuus pyytää ja saada anteeksi ja sopia uusista menettelytavoista vastaavissa tilanteissa jatkossa.

Näitä kaikkia taitoja tytöt tulevat tarvitsemaan esim. työpaikoillaan ja parisuhteissan. Siksi tässä on hyvä kohta harjoitella.

Niin, tässä tullaan sitten siihen, että mitä kaverin äiti oikeastaan voi tehdä. C:n vanhemmilla ei ole mitään halua setviä näitä, eikä he halua puhua sairaudestakaan. Eli miten paljon me voimme nyt kasvattaa tätä vierasta lasta, jos vanhemmat eivät sitä halua?

Minkätyyppinen sairaus? millä tavalla vaikuttaa käytökseen?

En halua kertoa ettei tunnisteta. Sairaus joka vaikuttaa käytökseen ja varmastikin myös ympäristön reaktioihin.

Mutta se ei ole se pointti oikeastaan, vaan se, että miten täsäs nyt pitäisi edetä. Vai keplottelenko kesälomaan asti ja katson syksyllä uudestaan.

Meille en aio oman lapseni "yli" tätä yhtä nyt kutsua, koska en halua kävellä omani ylitse tällaisissa asioissa. Meillä lapset on aina hoitaneet kaverinsa itse ja hyvin mielestäni ovat hoitaneetkin. Tämä on nyt monella tapaa mutkikas tilanne.

Haluaako lapsesi neuvoja tässä asiassa? Et oikeastaan voi tehdä muuta kuin vastata lapsesi kysymyksiin. En itse lähtisi kasvattamaan vieraita lapsia, jollei pahanteko tapahtuisi minun kodissani tai esim. lapseni tavaroita olisi rikottu/pahasti kiusattu. Vaikea ottaa enempää kantaa, kun en tiedä mitä C on tehnyt. Tyttöjen ystävyys voi olla välillä draamaa ja mielestäni C:n pitäisi oppia vastaamaan omista teoistaan. Tässä tapauksessa hinta voi olla ystävyys, jos ei osaa leikkiä oikein. En osaa ajatella, että olisi jokin pitkäaikaissairaus, joka itsessään tekisi lapsesta huonoa kaveria. Jos kyse on siitä, että C ei aina voi osallistua kaikkiin menoihin ja tekee esim. ohareita sairauden vuoksi, niin sitä kannattaa ehkä ymmärtää ja kavereiden pitää odottaa parempaa päivää.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsesi neuvoja tässä asiassa? Et oikeastaan voi tehdä muuta kuin vastata lapsesi kysymyksiin. En itse lähtisi kasvattamaan vieraita lapsia, jollei pahanteko tapahtuisi minun kodissani tai esim. lapseni tavaroita olisi rikottu/pahasti kiusattu. Vaikea ottaa enempää kantaa, kun en tiedä mitä C on tehnyt. Tyttöjen ystävyys voi olla välillä draamaa ja mielestäni C:n pitäisi oppia vastaamaan omista teoistaan. Tässä tapauksessa hinta voi olla ystävyys, jos ei osaa leikkiä oikein. En osaa ajatella, että olisi jokin pitkäaikaissairaus, joka itsessään tekisi lapsesta huonoa kaveria. Jos kyse on siitä, että C ei aina voi osallistua kaikkiin menoihin ja tekee esim. ohareita sairauden vuoksi, niin sitä kannattaa ehkä ymmärtää ja kavereiden pitää odottaa parempaa päivää.

Ei ole tehnyt ohareita sairauden takia, vaan kohdellut tosi epäkunnioittavasti ja itsekeskeisesti ja niin, että nämä kaksi kokevat, ettei hän arvosta heitä. Siis tosi omanapaisesti ja epäempaattisesti. Ja jos minulle joku tekisi saman tempauksen, minulla kyllä loppuisi se ystävyys siihen.

Ja ei, lapseni on päätöksensä tehnyt ja siihen tyytyväinen. Hän on sellainen cool ja sosiaalisesti tosi taitava, kaikkien kaveri, luovija. Nämä sähköiset tilanteet syntyy nyt tämän C:n ja tämän meidän kaverin välille. Ja meidsän lapsi jää siihen väliin. Mutta hän  ei ole tilannetta valittanut, tykkä kai että hoitaa sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Ja ei, lapseni on päätöksensä tehnyt ja siihen tyytyväinen. Hän on sellainen cool ja sosiaalisesti tosi taitava, kaikkien kaveri, luovija. Nämä sähköiset tilanteet syntyy nyt tämän C:n ja tämän meidän kaverin välille. Ja meidsän lapsi jää siihen väliin. Mutta hän  ei ole tilannetta valittanut, tykkä kai että hoitaa sen itse.

Eiköhän tytöt saa asiansa hoidettua itse. Kurjaahan tuollainen on, mutta niin se elämä aina välillä. Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta kaveerata kaikenlaisten psykopaattien kanssa vaan voi valita ystävikseen hyviä tyyppejä. Toimeen pitää tulla koulussa ja kerhoissa.

Kiva että välität myös sinulle ulkopuolisesta lapsesta. Itse olin kouluaikoina vähän kuin tuo C, tosin mitään sairaalloisen ilkeää en koskaan tehnyt mutta mulla ei koskaan ollut sitä omaa parasta kaveria ja ystävyysuhteet muihin tyttöihin olivat aina pientä kissanhännänvetoa ja huomiosta taistelua. Olin aina vähän ulkopuolinen ja "neljänneksi paras vaihtoehto" ja siitä tuli kurja ja surullinen olo joka sitten purkautui draamailuna ja hankaluutena muita kohtaan.

Vähän villi ajatus, mutta voisitko ottaa yhteyttä C:n opettajaan? Omaa lastasi et tietenkään voi pakottaa olemaan hänen kanssa eikä kukaan kyllä edellytä sua kasvattamaan vierasta lasta. Mutta aika ikävä asenne on myös tää että "kusipäät jää aina yksin". Kyllä, C on varmasti "kusipää" (samoin kuin itse olin aikoinaan) mutta lapsena hän ei vielä osaa käsitellä tunteitaan ja ajatuksiaan rakentavasti, varsinkin jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi (ja kertomasi mukaan hän onkin ulkopuolinen). Valitettavasti kaikki lapset eivät ole tunneälykkäitä. :-( Nykyään on erilaisia tunnetaitojen ja sosiaalisten tilanteiden kasvattamisoppaita lapsille ja koulunkin puolesta kiinnitetään kai enemmän huomiota ystävyyssuhteisiin kuin aikoinaan. Selkeästi C tarvitsisi nyt jostain omanlaistaan tukea (joo ärsyttäväkin ihminen tarvitsee apua, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa sitä että A ja B pakotetaan olemaan hänen kanssaan) joten voiskohan tätä asiaa käsitellä jotenkin koulun kanssa. Tietysti kevätlukukautta ei ole enää paljon jäljellä.