Lue keskustelun säännöt.
En enää jaksa kontrolloivaa ja solvaavaa miestäni
26.04.2016 |
Olen yrittänyt järkätä eroa yhteensä yli vuoden päivät, mutta mies on aina ennenkin päättänyt perheessä kaiken, joten pitää juttujani vain "hyttysen ininänä", jota ei kuuntele. Vuosi sitten olin hoitovapaalla, jotrn en voinut erota taloudellisista syistä, kun oli muutenkin tiukkaa. Nyt voisin erota, mutta mies pistää hanttiin ja toimii kuin pahin peluri (vedättää, valehtelee, pelaa aikaa, manipuloi).
Tässä olisi siis vielä noin 15 vuotta kärsimystä, ennen kuin saan eron ja siinä vaiheessa olen jo viisikymppinen. Luulin jo, että pääsisin hänestä eroon, mutta ei häneen uppoa mikään keskustelu tms. Hän on kuin takiainen, josta ei pääse irti. Hän solvaa minua jatkuvasti, mutta ei suostu etsimään mieluisampaa naista. Kuulemma meidän pitäisi kitkutella yhdessä (väkivaltaisessa ja seksittömässä liitossa) "hautaan saakka". Ei ole totta! Mun voimat alkavat olla kohta ihan loppu. Mun varmaan pitäisi mennä psykologille tms., mutta toisaalta se olisi mahdollisen huoltajuustaiston kannalta huono asia. Inhottavaa olla tällaisessa pinteessä.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mieheni strategiaa, mutta veikkaan, että hänellä on väsytystaktiikka meneillään. Hän haluaa mun nöyrtyvän tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti haluaisi, että lopettaisin koko leikin kesken ja lähtisin yksin pois. Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä roskaa. Olen jotenkin kohta varmaan psyykkisesti ylikuormittunut. Pelottaa.
Kun siis olen tsempannut ja järkännyt asioita, mutta mikään ei riitä, eikä mies luovuta tuumaakaan. Hänelle kelpaa ero, mutta oikeustaistelu olisi huoltajuusasioista ainoa, joka kelpaa. Ja en saa kertoa hänen väkivaltaisuudesta sen yhteydessä tai olla eri mieltä hänen kanssaan tai hän aikoo tehdä elämäni todella vaikeaksi. Mä siis en saa siellä kertoa omaa mielipidettäni tai totuutta, vaan myötäillä miehen mielipiteitä, jonka oikeus sitten vahvistaa. Muuten mulle käy kuulemma huonosti. Mä oikeasti en enää jaksa tällaista henkistä puristusta kovin kauan. Olen niin katkera elämästäni. Itkettää.
Jos ei suostu kumminkaan eroon, niin sittenhän voi käyttäytyä miten villisti tahansa ja näyttää, millainen on oikeasti hankala kumppani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä?!
Otat sen eron ja puolustat itseäsi. Voit sitä paitsi nyt jo hakea apua ja neuvoa tuohon tilanteeseen, jos mies uhkailee.
Kai sinä nyt tajuat, että sinulla on oikeuksia? Sinun ei tarvitse kysellä mieheltäsi lupaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mieheni strategiaa, mutta veikkaan, että hänellä on väsytystaktiikka meneillään. Hän haluaa mun nöyrtyvän tilanteeseen tai vaihtoehtoisesti haluaisi, että lopettaisin koko leikin kesken ja lähtisin yksin pois. Olen aivan kurkkuani myöten täynnä tätä roskaa. Olen jotenkin kohta varmaan psyykkisesti ylikuormittunut. Pelottaa.
Kun siis olen tsempannut ja järkännyt asioita, mutta mikään ei riitä, eikä mies luovuta tuumaakaan. Hänelle kelpaa ero, mutta oikeustaistelu olisi huoltajuusasioista ainoa, joka kelpaa. Ja en saa kertoa hänen väkivaltaisuudesta sen yhteydessä tai olla eri mieltä hänen kanssaan tai hän aikoo tehdä elämäni todella vaikeaksi. Mä siis en saa siellä kertoa omaa mielipidettäni tai totuutta, vaan myötäillä miehen mielipiteitä, jonka oikeus sitten vahvistaa. Muuten mulle käy kuulemma huonosti. Mä oikeasti en enää jaksa tällaista henkistä puristusta kovin kauan. Olen niin katkera elämästäni. Itkettää.
Lapsesi ei kuulu joutua elämään väkivaltaisessa kodissa. Hänen takiaan velvollisuutesi on erota. Ota yhteyttä Ensi- ja turvakotiin http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää 15 vuotta odottaa?
Siihen asti, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä. Mies nyös pelkää, että joutuisi maksamaan elatusmaksuja ym. Hän on niin pihi, että voi alkaa riidellä vaikka 50-sentin kolikosta (alkaa vääntää siitä, kumman se on ja haluaa sen itselleen), vaikka hänellä bruttotulot ovat melkein 10 000/kk. Hoitovapaalla kaikki kulut piti laittaa puoliksi, vaikka mä sain Kelalta noin 650 euroa ja hän jotain 6000-7000 euroa kuukaudessa. Kadun sitä, että menin naimisiin hänen kanssaan ja hankin hänen kanssaan lapsia. Hän on oikeasti sellainen, ettei ansaitsisi perhettä, sillä hän on pohjattoman itsekäs ja julma muutenkin. Nyt pitäisi pääatä eroon, mutta mahdottomalta näyttää. Mies kuitenkin hyötyy minusta rahallisesti vieläkin enemmän nyt, kun käyn töissä. Hän kiristää ja pakottaa ja mä en enää kykene taistelemaan kaikesta hänen kanssaan. Hänen vanhempansa varoittivat minua hänestä heti, kun tapasimme, mutta en käsittänyt, mistä he edes puhuivat sanoessaan, että "mitenköhän tulen pärjäämään hänen kanssaan", kun hän on kova komentelemaan jne.
Kontrolloijaakin voi kontrolloida, muuten. Saattavat olla jopa tavallista alttiimpia omalle lääkkeelleen. Mutta ketä kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ymmärrä että hän uupuu ja hänen voimat loppuu etsiessään jotain "sovitteluratkaisua" missä mies "suostuisi" säyseään eroon.
Ei se tuollaisen paskan kanssa niin mene. Sinä otat eron ja sillä siisti. Sinä järjestät asiasi niin että se onnistuu ja että pärjäät eron jälkeen, täysin riippumatta siitä mitä mieltä miehesi on ja etenkin ilman hänen apuaan.
Siis hoitovapaan alun menin säästöilläni ja loppukuukaudet velaksi. Mies itse laittoi monta tonni säästöön tai sijoitti osakkeisiin samaan aikaan. Eli siis näin reilua meillä. Not. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis hoitovapaan alun menin säästöilläni ja loppukuukaudet velaksi. Mies itse laittoi monta tonni säästöön tai sijoitti osakkeisiin samaan aikaan. Eli siis näin reilua meillä. Not. :(
Ne menneet raha-asiat ovat yksi paskanhailea, jos lapsesi joutuu elämään väkivaltaisessa kodissa. Velvollisuutesi on antaa lapselle turvallinen, väkivallaton lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä maassa yyhoita tyhjän päälle jätetä. Sossun avulla alkumatka jos ei muuten. Kai nyt jotain ystäviäkin on jotka ymmärtävät tilanteen ja voivat auttaa.
Äänität jonkun riidan jonka aikana mies haukkuu sinua, menet sen kanssa turvakotiin ja pyydät että auttavat sinua.
Taas sama trolli hiukan muokatulla avauksella. Tämä oli täällä jo parisen päivää sitten. Palstan vanha trolli-tuttu.
Kirjoitin jo toiseen ketjuun ja kirjoitan nyt tähän:
jos ihmisen kanssa on mahdotonta erota sovussa, ei hänen kanssaan voi myöskään erota sovussa.
Sinun on otettava yksin vastuu suhteen päättämisestä ja ilmoitettava se miehelle ja sitten te molemmat aloitatte tahoillanne uuden elämän järjestelyt. Äläkä suostu mihinkään jälkipuinteihin. Teillä on ollut vuosia aikaa sopia asiat ja saada ne järjestymään, ettekä saaneet. Ei ole mitään syytä kuvitella, että ne järjestyisivät nyt.
Mitä helvetin väliä sillä on, mitä miehesi pelkää.
Ero vireille ja jos äijä vinkuu elatusmaksuista, kyllä ulosottovirasto kuuntelee suurella sympatialla & empatialla, ja ottaa ne rahat silti.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin jo toiseen ketjuun ja kirjoitan nyt tähän:
jos ihmisen kanssa on mahdotonta erota sovussa, ei hänen kanssaan voi myöskään erota sovussa.
Sinun on otettava yksin vastuu suhteen päättämisestä ja ilmoitettava se miehelle ja sitten te molemmat aloitatte tahoillanne uuden elämän järjestelyt. Äläkä suostu mihinkään jälkipuinteihin. Teillä on ollut vuosia aikaa sopia asiat ja saada ne järjestymään, ettekä saaneet. Ei ole mitään syytä kuvitella, että ne järjestyisivät nyt.
Siis jos on mahdotonta ELÄÄ sovussa, on mahdotonta myöskään erota sovussa.
LÄHDE IHAN ITSE!
Eron saa ottaa ihan itse, ei siihen ukon lupaa tarvitse.