Perintöasiaa

Aika törkeä mies sulla, mitä sun perintö sille kuuluu?

Mitäs sinun perintösi miehellesi kuuluu? Hänellä ei siihen ole osaa eikä arpaa.

Ok. Ota rennosti ja anna miehesi kiukutella.

Hieno mies.

1. Miten isäsi perintö liittyy mieheesi?

2. Miksi ette keskustele asioista avoimesti etukäteen?

Mitäs luulet vastauksista joita saat? :D

Hieman asian vierestä, mutta vanhempiesi omistusoikeustestamentti oli älytön. Hallintaoikeustestamentti olisi ollut paljon fiksumpi, ja  rintaperillisten lakiosan vaatiminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt isäsi jättämästä perinnöstä menee aikanaan kahdet perintöverot: ensin maksaa leski, sitten te lapset kun leskestä aika jättää (jos leski oli äitinne; ellei ollut, niin isänperintönne menee lesken perijöille ja sehän on vielä älyttömämpää).

Miehesi ei kuulu perijöihin, joten hänen suuttumisensa on yhtä tyhjän kanssa , paitsi että kyllähän se teidän elämää rasittaa jos mies möksöttää.

Vierailija kirjoitti:

1. Miten isäsi perintö liittyy mieheesi?

2. Miksi ette keskustele asioista avoimesti etukäteen?

En ole ap, mutta veikkaan, että täällä on valtaosa sellaisia, etteivät ole vielä ehtineet perimään vanhempiaan. Siltä pohjalta voin kertoa, että kun testamentit ja perimiset tulevat ajankohtaisiksi, ne nostavat paljon tunteita pintaan ja kiltimmästäkin ihmisestä saattaa putkahtaa ihan uusia piirteitä esiin - oli kyseessä sitten puoliso tai vaikka sisarus. Jo se, että vanhemmilla on testamentissaan lasten puolison oikeudet estävä pykälä, kuten nykyään yhä useammilla on,  voi tuntua lapsen puolisosta epäluottamuslauseelta, vaikka se on vain omien lasten turvaksi.

Asioista avoimesti keskusteleminen etukäteen on tietenkin fiksua, mutta loppujen lopuksi aika harva tulee niin tehneeksi, koska kuoleminen ja periminen ovat aika arkoja asioita.  

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta vanhempiesi omistusoikeustestamentti oli älytön. Hallintaoikeustestamentti olisi ollut paljon fiksumpi, ja  rintaperillisten lakiosan vaatiminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt isäsi jättämästä perinnöstä menee aikanaan kahdet perintöverot: ensin maksaa leski, sitten te lapset kun leskestä aika jättää (jos leski oli äitinne; ellei ollut, niin isänperintönne menee lesken perijöille ja sehän on vielä älyttömämpää).

Miehesi ei kuulu perijöihin, joten hänen suuttumisensa on yhtä tyhjän kanssa , paitsi että kyllähän se teidän elämää rasittaa jos mies möksöttää.

Jos isä tiesi millainen kärkkyjä vävypoika on ja halusi suojella itse hankkimaansa omaisuutta häneltä. Nyt leski voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa, laittaa vaikka kokonaan sileäksi. Eli ehkä kuitenkin saattoi olla pidemmälle harkittu asia, kuin ensivaikutelmasta voisi päätellä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Tämä siis aloittajalta. Miehen käytös tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli jotenkin kuvitellut, että isäni jälkeen mökki siirtyisi minulle, koska veljeni asuu ulkomailla. Isän kuolemaan osattiin varautua ja mies oli piirrellyt laajennusosaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta vanhempiesi omistusoikeustestamentti oli älytön. Hallintaoikeustestamentti olisi ollut paljon fiksumpi, ja  rintaperillisten lakiosan vaatiminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt isäsi jättämästä perinnöstä menee aikanaan kahdet perintöverot: ensin maksaa leski, sitten te lapset kun leskestä aika jättää (jos leski oli äitinne; ellei ollut, niin isänperintönne menee lesken perijöille ja sehän on vielä älyttömämpää).

Miehesi ei kuulu perijöihin, joten hänen suuttumisensa on yhtä tyhjän kanssa , paitsi että kyllähän se teidän elämää rasittaa jos mies möksöttää.

Jos isä tiesi millainen kärkkyjä vävypoika on ja halusi suojella itse hankkimaansa omaisuutta häneltä. Nyt leski voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa, laittaa vaikka kokonaan sileäksi. Eli ehkä kuitenkin saattoi olla pidemmälle harkittu asia, kuin ensivaikutelmasta voisi päätellä. 

Joo, jotkut on sellaisia, että ne lähtökohtaisesti haluavat varmidtaa, että itään omaisuutta ei mene niille, jotka olisivat siitä kiinnostuneita ja hoitaisivat sitä hyvin. Päinvastoin yritetään kaikki antaa/sälyttää niille, joita ei kiinnosta ja jotka ei halua tai osaa nähdä sen eteen vaivaa.

Omalla omaisuudellaanhan leski voi joka tapauksessa tehdä mitä vaan.

Olen aina ennen luullut, että aviopuolison kuoltua leski saa puolet ja toinen puoli jaetaan lasten kesken. Mutta näiden perintökeskustelujen jälkeen tiedän, että jos leski omistaa enemmän kuin puolet, saa hän pitää oman omaisuutensa. Ja vain siinä tapauksessa, että leski omistaa vähemmän, saa hän tasinkoa sen verran, että se on puolet yhteenlasketusta omaisuudesta.

Ja testamentilla tai avioehdolla voidaan tuota kuviota muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman asian vierestä, mutta vanhempiesi omistusoikeustestamentti oli älytön. Hallintaoikeustestamentti olisi ollut paljon fiksumpi, ja  rintaperillisten lakiosan vaatiminenkin olisi ollut parempi vaihtoehto. Nyt isäsi jättämästä perinnöstä menee aikanaan kahdet perintöverot: ensin maksaa leski, sitten te lapset kun leskestä aika jättää (jos leski oli äitinne; ellei ollut, niin isänperintönne menee lesken perijöille ja sehän on vielä älyttömämpää).

Miehesi ei kuulu perijöihin, joten hänen suuttumisensa on yhtä tyhjän kanssa , paitsi että kyllähän se teidän elämää rasittaa jos mies möksöttää.

Jos isä tiesi millainen kärkkyjä vävypoika on ja halusi suojella itse hankkimaansa omaisuutta häneltä. Nyt leski voi tehdä omaisuudellaan mitä haluaa, laittaa vaikka kokonaan sileäksi. Eli ehkä kuitenkin saattoi olla pidemmälle harkittu asia, kuin ensivaikutelmasta voisi päätellä. 

Testamentin voi laatia niin, että siinä rajataan esim. lasten puolisot ulkopuolelle. Ja usein se onkin hyvin viisasta.

Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että rahat menevät kokonaan puolisolle ja sillä siisti (jos siis ollaan aviossa eikä ole poikkeavaa testamenttia)

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ennen luullut, että aviopuolison kuoltua leski saa puolet ja toinen puoli jaetaan lasten kesken. Mutta näiden perintökeskustelujen jälkeen tiedän, että jos leski omistaa enemmän kuin puolet, saa hän pitää oman omaisuutensa. Ja vain siinä tapauksessa, että leski omistaa vähemmän, saa hän tasinkoa sen verran, että se on puolet yhteenlasketusta omaisuudesta.

Ja testamentilla tai avioehdolla voidaan tuota kuviota muuttaa.

Piti jatkaa tuota kysymyksellä, millainen testamentti pienten lasten vanhempien kannattaisi laatia toisen äkillisen kuoleman varalle, kun tarkoituksena olisi, että lesken ja lasten elämää ei vaikeutettaisi edunvalvojalla. Onko siis tuollainen omistusoikeustestamentti tällaisessa tapauksessa hallinto-oikeustestamenttia parempi?

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että rahat menevät kokonaan puolisolle ja sillä siisti (jos siis ollaan aviossa eikä ole poikkeavaa testamenttia)

Niin se pitäisi mennä lapsiperheessäkin, eihän lapsilla ole ollut mitään osaa vanhempien omaisuuden karttumisessa. Näin se myös menee useimmissa maissa.

Äitisi kannattaa suojata sinun perintösi testamentilla, jolla miehesi suljetaan pois perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että rahat menevät kokonaan puolisolle ja sillä siisti (jos siis ollaan aviossa eikä ole poikkeavaa testamenttia)

Niin, ellei sitten ole avioehdossa suljettu asiaa pois, kuten meillä. Tarkoitus on meillä kyllä saada lapsia.

Minäkin pyysin, että isä luopuisi perinnöstään minun hyväkseni ja isä suostuikin, mutta isän vaimo ei suostu.