Perintöasiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Tämä siis aloittajalta. Miehen käytös tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli jotenkin kuvitellut, että isäni jälkeen mökki siirtyisi minulle, koska veljeni asuu ulkomailla. Isän kuolemaan osattiin varautua ja mies oli piirrellyt laajennusosaa.

Miksi hän oli piirrellyt sitä salassa sinulta?

Ehkä mies ei tarkoittanut sitä ihan noin. Kun itse perin, huomasin, että montaa kiinnostaa kommentoida perintöä jotenkin aika kevyellä kädellä kun taas itse on sen suhteen aika vereslihalla. Tyyliin nythän sinulla on varaa x, y, z ja itse ei ehkä kokenut asiaa lainakaan niin eikä ollut vielä edes kokenut rahoja omikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Tämä siis aloittajalta. Miehen käytös tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli jotenkin kuvitellut, että isäni jälkeen mökki siirtyisi minulle, koska veljeni asuu ulkomailla. Isän kuolemaan osattiin varautua ja mies oli piirrellyt laajennusosaa.

Ei millään pahalla, mutta miksi ihmeessä ette kommunikoi asioista keskenänne? Miksi ette puhuneet ikinä mökistä ja perintöasioista etukäteen?

Emme puhuneet mahdollisesta perinnöstä mitään ennen isän kuolemaa, miksi olisi pitänyt? Joskus vuosia sitten mies sanoi, että veljeni ei varmaan halua mökkiä vanhempieni kuoleman jälkeen, kun asuu ulkomailla. Ja minä sanoin siihen, että niinpä kai.

Isän kuoltua selvisi, että vanhemmillani oli keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja isä oli vielä liittänyt kirjeen, että koska mökki on äidille niin rakas, niin hän toivoo, että kumpikaan meistä ei vaatisi lakiosaa, koska se tietäisi sitä, että mökki ei olisi enää äidin. Veljen kanssa ilmoitimme, että asia on meidän puolesta ok. Ainoa, joka suuttui, oli mieheni, joka oli tehnyt isän sairauden aikana piirustuksia mökin laajennuksesta.

En ymmärrä miksi miehesi ei huomioinut eloonjäävää leskeä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki haluaa aina säästää toiset perintöverot....ihan oikeasti ne on pikku hiluja.

Meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja lapselle lakiosa, ainakin niin kauan kun lapsi on alaikäinen. Mies niitä rahoja lapsen elatukseen jälkeeni tarvitsee, ei lapsi.

Ap:n mies taas ei ole kuin ahne kärkkyjä, nyt se sitten odottelee että anoppi heittää henkensä. Mahtaa olla sukujuhlissa lämmin tunnelma.

Ehkä teidän tapauksessa, mutta ei kaikkien ihmisten tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että rahat menevät kokonaan puolisolle ja sillä siisti (jos siis ollaan aviossa eikä ole poikkeavaa testamenttia)

Niin, ellei sitten ole avioehdossa suljettu asiaa pois, kuten meillä. Tarkoitus on meillä kyllä saada lapsia.

Avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Avioehto tarkoittaa, että mahdollisesti vähävaraisempi leski ei saa mitään avio-oikeuden nojalla tasinkona (eli perintöverosta vapaana), vaan kaikki ensiksi kuolleen puolison omaisuus tulee hänelle perintönä. (Perintöveron määrä riippuu tietenkin perinnön suuruudesta, sen pitää olla vähintään 80 000 euroa, että perintöveroa alkaa mennä.)

Millä tavalla erilainen? Meillä rekisteröidyssä avioehdossa lukee, että erotilanteessa omaisuutta ei jaeta, eli kunkin oma omaisuus pysyy kunkin omana. Samoin lukee, että myöskään kuoleman sattuessa kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.

Perintöoikeus koskee vain kuolemaan päättyvää avioliittoa, ei tietenkään avioeroa. Jos kyseessä on lapseton aviopari, jolla ei ole testamenttia, kuolemantapauksessa leski perii ensiksi kuolleen puolison, vaikka olisi avioehto. Avioehto tarkoittaa siis sitä, että omaisuutta ei lähtökohtaisesti puoliteta (eli varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle). Mutta leski voi periä, vaikka avio-oikeus olisi suljettu pois.

Tietenkin, jos ensiksi kuolleella puolisolla on omia rintaperillisiä, tai testamentissa on toisin määrätty, tilanne muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki haluaa aina säästää toiset perintöverot....ihan oikeasti ne on pikku hiluja.

Meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja lapselle lakiosa, ainakin niin kauan kun lapsi on alaikäinen. Mies niitä rahoja lapsen elatukseen jälkeeni tarvitsee, ei lapsi.

Ap:n mies taas ei ole kuin ahne kärkkyjä, nyt se sitten odottelee että anoppi heittää henkensä. Mahtaa olla sukujuhlissa lämmin tunnelma.

Ehkä teidän tapauksessa, mutta ei kaikkien ihmisten tapauksessa.

Jollekin tonni on paljon ja jollekin kymppitonni pikkuhiluja. Yleensä kyllä rikkaat ovat sen verran säntillisiä rahankäyttäjiä, että eivät huvikseen maksele kahteen kertaan tuhansien tai kymmenien tuhansien perintöveroja. Toki, jos ensisijainen perillinen kokee tarvitsevansa rahaa vielä itse niin mikäs siinä sitten. 

Miksi sinä et nyt vaatisi lakiosaasi ja vaikka ostaisi äidiltäsi loput siitä mökistä - siis jos SINÄ itse haluat ITSELLESI sitä mökkiä. Kai teillä on avioehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Tämä siis aloittajalta. Miehen käytös tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli jotenkin kuvitellut, että isäni jälkeen mökki siirtyisi minulle, koska veljeni asuu ulkomailla. Isän kuolemaan osattiin varautua ja mies oli piirrellyt laajennusosaa.

Ei millään pahalla, mutta miksi ihmeessä ette kommunikoi asioista keskenänne? Miksi ette puhuneet ikinä mökistä ja perintöasioista etukäteen?

Emme puhuneet mahdollisesta perinnöstä mitään ennen isän kuolemaa, miksi olisi pitänyt? Joskus vuosia sitten mies sanoi, että veljeni ei varmaan halua mökkiä vanhempieni kuoleman jälkeen, kun asuu ulkomailla. Ja minä sanoin siihen, että niinpä kai.

Isän kuoltua selvisi, että vanhemmillani oli keskinäinen omistusoikeustestamentti ja toive, että lapset eivät vaatisi lakiosaansa. Ja isä oli vielä liittänyt kirjeen, että koska mökki on äidille niin rakas, niin hän toivoo, että kumpikaan meistä ei vaatisi lakiosaa, koska se tietäisi sitä, että mökki ei olisi enää äidin. Veljen kanssa ilmoitimme, että asia on meidän puolesta ok. Ainoa, joka suuttui, oli mieheni, joka oli tehnyt isän sairauden aikana piirustuksia mökin laajennuksesta.

No jälkikäteen on turha jossitella, mutta tässä tapauksessa hallintaoikeustestamentti olis kyllä ollut tuon kesämökin osalta paljon parempi. Eli leskellä olisi elinikäinen hallintaoikeus mökkiin, sitä ei siis voi myydä leski eikä perijät ilman kaikkien suostumusta. Vaikka tää ap:n mies nyt ei helmeltä puolisolta vaikutakaan, niin hänellä on kuitenkin ilmeinen intressi huolehtia mökistä, mihin ikääntyvä leskiäiti ei pidemmän päälle todennäköisesti kykene. Eli vaikka ap ja veljensä olisivat perineet mökin, leski hallitsisi sitä elämänsä loppuun saakka. Sisko olisi voinut lunastaa veljen osuuden jo äidin eläessä jne. Nythän perillisillä on viimekädessä se lakiosan vaatiminen (joka toki on myös hallintaoikeustestamentissa, mutta "henki" on ehkä positiivisempi) ja silloin mökki menee myyntiin.

Meillä on tällainen järjestely ja voin sanoa, että äitimme ei ilman isoa tukkua rahaa selviäisi mökin huoltamisesta ilman näitä vävypoikia. Toki he nyt tekevät sen muutenkin, oli omistussuhteet miten tahansa. Meillä siis niin, että äidillä hallintaoikeus, mutta omistajina me siskokset. Ja mökki on rakas niin leskelle, perijöille, aviopuolisoille ja lapsenlapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuudessa on se hyvä puoli, että rahat menevät kokonaan puolisolle ja sillä siisti (jos siis ollaan aviossa eikä ole poikkeavaa testamenttia)

Niin, ellei sitten ole avioehdossa suljettu asiaa pois, kuten meillä. Tarkoitus on meillä kyllä saada lapsia.

Avio-oikeus on eri asia kuin perintöoikeus. Avioehto tarkoittaa, että mahdollisesti vähävaraisempi leski ei saa mitään avio-oikeuden nojalla tasinkona (eli perintöverosta vapaana), vaan kaikki ensiksi kuolleen puolison omaisuus tulee hänelle perintönä. (Perintöveron määrä riippuu tietenkin perinnön suuruudesta, sen pitää olla vähintään 80 000 euroa, että perintöveroa alkaa mennä.)

Millä tavalla erilainen? Meillä rekisteröidyssä avioehdossa lukee, että erotilanteessa omaisuutta ei jaeta, eli kunkin oma omaisuus pysyy kunkin omana. Samoin lukee, että myöskään kuoleman sattuessa kummallakaan osapuolella ei ole oikeutta toisen omaisuuteen.

Perintöoikeus koskee vain kuolemaan päättyvää avioliittoa, ei tietenkään avioeroa. Jos kyseessä on lapseton aviopari, jolla ei ole testamenttia, kuolemantapauksessa leski perii ensiksi kuolleen puolison, vaikka olisi avioehto. Avioehto tarkoittaa siis sitä, että omaisuutta ei lähtökohtaisesti puoliteta (eli varakkaampi maksaa tasinkoa köyhemmälle). Mutta leski voi periä, vaikka avio-oikeus olisi suljettu pois.

Tietenkin, jos ensiksi kuolleella puolisolla on omia rintaperillisiä, tai testamentissa on toisin määrätty, tilanne muuttuu.

Eli käytännössä avioehdon kuolema-omaisuus -kohdasta on hyötyä vain, jos on pariskunnalla on lapsia tai testamentti? Jos halutaan, että toisen puolison kuollessa kaikki kuolleen varallisuus siirtyy suoraan lapsille ja puolisolle jää hallintaoikeus, pitää olla sekä avioehto että testamentti? Tarkoitus on varmistaa se, että jos toinen hankkii toisen kuoleman jälkeen uusia lapsia ja puolison, näiden ei tule hyötyä ensiksi kuolleen omaisuudesta. Jos toinen kuolee ennen kuin yhteinen lapsi ehtii syntyä, toinen puoliso joutuu avioehdon tapauksessa maksamaan mahdollisesti enemmän perintöveroa kuin ilman sitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti joutunut maksamaan paljon perntöveroa, koska perunkirjoituksessa selvisi, että äidin omaisuus oli paljon isän omaisuutta suurempi. Isällä oli vain mökki ja rahasto-osuus.

Tämä siis aloittajalta. Miehen käytös tuli täytenä yllätyksenä. Hän oli jotenkin kuvitellut, että isäni jälkeen mökki siirtyisi minulle, koska veljeni asuu ulkomailla. Isän kuolemaan osattiin varautua ja mies oli piirrellyt laajennusosaa.

Miksi hän oli piirrellyt sitä salassa sinulta?

Kun kysyin, niin sanoi, että se olisi tuntunut kornilta, kun isä oli vielä elossa, mutta hän oli kuulemma aina mökillä käydessään kuvitellut mielessään, miten hän laajentaisi sitä. Tuli vain niin huono fiilis, että nyt tuntuu, etten edes halua mennä koko mökille tänä kesänä. Lapset kuitenkin menevät sinne "leirikouluun" kuten isäni eläessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki haluaa aina säästää toiset perintöverot....ihan oikeasti ne on pikku hiluja.

Meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja lapselle lakiosa, ainakin niin kauan kun lapsi on alaikäinen. Mies niitä rahoja lapsen elatukseen jälkeeni tarvitsee, ei lapsi.

Ap:n mies taas ei ole kuin ahne kärkkyjä, nyt se sitten odottelee että anoppi heittää henkensä. Mahtaa olla sukujuhlissa lämmin tunnelma.

Ai pikkuhiluja? Meidän tapauksessa ne ovat 147 000 euroa, 1-veroluokassa ihan. Minä sitten malsan parin vuoden päästä samasta perinnöstä vielä noin 100 000 euroa. Mutta sullahan on varmaan helsinkiläisen kerrostalokaksion verran antaa verottajalle tuosta noin vaan?

Teillä on pikkuperinnöt, jos perintöveroja hiluiksi kutsut.