En pääse yli koirani luopumisesta
Minun oli luovuttava vuoden ikäisestä koirastani, koska se oli välillä agressiivinen ja meillä on pieni vauva. Vaaratilanteita alkoi syntymään,enkä osannut tehdä enää mitään,kokeilin kakkeni joten ei ollut muuta vaihtoehtoa. Koiran parasta ajatellen sillä on parempi uudessa kodissa jossa ei ole pieniä lapsia. Useimmin koira oli kuitenkin maailman suloisin ja oppi nopeasti uutta, oli hyvää lenkki seuraa ja äärettömän hauska kaveri. Tästä luopumisesta on kulunut aikaa 3kk.
Usein eksyn puhelimen galleriaan katselemaan kuvia ja törmään siellä koirani kuviin. Sen jälkeen itken ainakin tunnin taukoamatta, tunnen tehneeni pahimman virheen elämässä vaikka tiedän että koiralla on nyt hyvä olla,parempi kuin täällä stressissä. On vaan niin kova ikävä ja mietin mitä olisin voinut toisin... Tuijotan sen kuvia ja itken ja pyytelen anteeksi.
Pääsenkö tästä ikinä yli?
Kuvitelkaa tätä lukiessa taustalle surullinen piano musiikki...