Karaokeparatiisi , tuli juuri Teemalta, on myös Areemassa

Pyhäjoella karaokekorjaamoa pitävä Kari lähti tansseihin, niin asusteena oli kauluspaita, kravatti ja työhaalarit. Kyseli vielä tyttäreltään mielipidettä kumpi takki sopii asusteeseen paremmin.

https://areena.yle.fi/1-50637602

Nykyäänkin on vielä kiertäviä karaoke-emäntiä näköjään, kuten ohjelmassa ollut Evi. Oli karaoken alkuaikoina yleistä, mutta suurimmalla osalla ravintoloista, joissa karaoke on, on omat laitteet ja joku henkilökunnasta vetää karaokea.

Mielenkiintoinen palkittu dokumentti.

Tää dokumentti vei mut kyllä ihan mukanaan, aivan ihania ihmisiä siinä! Tavallisia hienoja ihmisiä. Toivottavasti kaikkien elämään kuuluu hyvää :)

Kiitos linkistä.

Kari uskaltautui lopulta laulamaan baarissa julkisesti karaokea, oli laulanut siihen asti vain autokorjaamossaan.

Tää oli kyllä niin koskettava, niin surullisia tarinoita kaikilla😭. Mitähän heille kuuluu nyt?

Tulee tv1 nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tää oli kyllä niin koskettava, niin surullisia tarinoita kaikilla😭. Mitähän heille kuuluu nyt?

Juttu Karista vuodelta 2017. Oli tuolloin 59-vuotias, eli taitaa olla jo eläkkeellä.

https://www.paivanlehti.fi/elamanmuutoksen-tehnyt-kari-auttaa-syrjaytym…

Tosi hyvä!

Suosittelen laatudokkari!

Olisin kanssa kiinnostunut kyllä kuulemaan hahmoista enemmän. Ja miten nyt menee kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Olisin kanssa kiinnostunut kyllä kuulemaan hahmoista enemmän. Ja miten nyt menee kullakin.

Hahmoista! Ne on ihmisiä eikä mitään hahmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kanssa kiinnostunut kyllä kuulemaan hahmoista enemmän. Ja miten nyt menee kullakin.

Hahmoista! Ne on ihmisiä eikä mitään hahmoja.

Totta. Käytinpä typerää sanaa. Häpeän ja pyydän anteeksi.

Hyvä, mutta moni laulaja jäi jotenkin ohuella tavalla esitetyksi ja lauluja olisi voinut tulla ehkä vähän niukemmin. Tiivistystä vähän.

Kiva dokkari, mutta oli aika vaivaannuttavaa kuunnella. Vähän vähemmän niitä "lauluja", ja enemmän stooria, niin olisi ollut katsojalle miellyttävämpää.

Kyllä tuo harrastus voi viedä mennessään. Osallistuin laivalla muutama vuosi sitten karaokekilpailuun, jonka voitin. Se oli toinen kerta ikinä kun lauloin karaokea julkisesti. Ensimmäinen kerta oli Siuntiossa illanvietossa, jossa oli niin vähän laulajia, että lopulta lauloin puolet illan biiseistä.

Mä tein vielä kymmenisen vuotta sitten noin 50 karaokekeikkaa ja dj:n keikkoja vuodessa. Käyn päivätöissä, mutta monesti se veri vaan veti viikonloppuna ja kesälomilla keikoille. Löytyy edelleen laitteet ja laaja kokoelma kappaleita laidasta laitaan, myös vähän harvinaisempia. Karaoke on vähenevää lajia, isoimpana syynä tietysti korona-aika. Kuten joku mainitsikin, monessa paikassa on omat laitteet, joita käyttää vaikka tarjoilija. Ei se kyllä vedä porukkaa, vakiojengi käy lauleskelemassa viikoittain. Väitän, että ammattitaitoinen karaokeisäntä/emäntä on tärkeä osanen illan kulkua, minkä takia lähdetään kauempaakin. Mikä mulle on se paras juttu, niin viihtyminen ja positiivinen meininki. Kyllä mä tietysti pikkujouluissa ja muissa olen tehnyt dj:n keikkoja 17-vuotiaasta lähtien eli 30 vuotta, mutta karaoke on silti se mun oma rakkaus. Aamuyön dj-keikat jossain yökerhossa on niin rankkoja, että ne mä jätin jo vuosikausia sitten. Siinä menee toipuessa seuraava päivä ja työssä käynnin kanssa raskas kombo.

Karaoken Suomeen 80-luvun lopulla tuonut Kalervo Kummola ennusti, että karaoke kiinnostaa ihmisiä korkeintaan pari vuotta. Nyt on mennyt yli 30 vuotta ja hiipuminen on alkanut vasta nyt.

Myötähäpeä.