Lue keskustelun säännöt.
Haluan muuttaa elämäni, mutta miten?
15.04.2016 |
Tein ehkä elämäni suurimman virheen kun muutin tälle paikkakunnalle opiskelemaan. Opinnot eivät ole edistyneet ollenkaan ja olen lähinnä tehnyt töitä. Tämä paikka ei tunnu yhtään omalta, enkä ole saanut täältä parissa vuodessa yhtään kaveria. Olen jäänyt tänne lopulta vain siksi, että löysin täältä elämäni rakkauden.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että voin periaatteessa tehdä ihan mitä vaan. Minulla on vapaus valita kaikki se mitä haluan tavoitella, mutta pää lyö tyhjää!
En tiedä, mitä haluan tehdä isona. En haluaisi opiskella, koska se on minulle vaikeaa, enkä ole kiinnostunut mistään yksittäisestä asiasta. En myöskään viihdy ollenkaan töissä, joita saa ilman koulutusta (asiakaspalvelu, siivous, puhelinmyynti mitä näitä nyt on). Myöskään sossupummailu ei kiinnosta, enkä ole täysi-ikäistyttyäni nostanut koskaan mitään tukia.
Mikä elämän paradoksi! Vapaus valita kaikki se mitä kuvitella voi, mutta en tiedä mitä tehdä!
Mitä tekisit minun asemassani?
Kommentit (8)
Ymmärrän tilanteesi, mulla vähän sama! En vaan tunnu osaavan päättää.
Sinun kannattaisi kai yrittää hankkia työ, jossa vähän paremmin viihtyisit. Pitäiskö sun mennä ammatinvalintatestiin? Ja jos pitää kouluttautua, niin tekisit sen oppisopimuksena, ettei tarvis varsinaisesti opiskella.
Mä taas haluaisin opiskella, mutta en jaksaisi olla pienituloinen. En haluaisi olla tuilla, mutta en myöskään tykkää duuneista, joita saan. Pitäis kai valita se pienempi paha ja opiskella ja kestää vielä muutaman vuoden köyhyys...
Haluaisin myös asua kaupungissa, mutta voisin asua maallakin. Haluaisin toisen lapsen, toisaalta en halua. Haluaisin parisuhteen, mutta viihdyn hyvin yksinkin ja sinkkuilu tuntuu vaikealta lopettaa. Haluaisin ulkomaille, mutta haluanko oikeasti? Vaikea tehdä mitään valintoja, kun kaikki tuntuu yhtä hyvältä ja pahalta. Sitten sitä on vaan jumissa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt rikkaana ja köyhänä ja oppinut, että mulle henkilökohtaisesti rahalla ei ole merkitystä. Ne asiat, jotka tuottavat suurinta iloa ovat olleet täysin varallisuudesta riippumattomia - rakkaus, ystävät ja terveys. Pienituloisuus ei itseäni siis haittaisi, mutta jotain mielekästä työtä haluaisin tehdä, kun kerran töissä on pakko käydä. Tuo ammatinvalintatesti tai-psykologi voisi tosiaan olla hyvä idea!
"Jumissa" on kyllä juuri oikea sana kuvaamaan tätä olotilaa!
ap
Vierailija kirjoitti:
jotain mielekästä työtä haluaisin tehdä, kun kerran töissä on pakko käydä.
ap
Mielekästä itsellesi vai laajemmin yhteiskunnalle? Ehkä sen tiedostaminen auttaisi hieman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jotain mielekästä työtä haluaisin tehdä, kun kerran töissä on pakko käydä.
ap
Mielekästä itsellesi vai laajemmin yhteiskunnalle? Ehkä sen tiedostaminen auttaisi hieman.
Tämäkään ei ole yksioikoinen pointti, sillä muille annettu ilo saa kyllä paremmalle mielelle, kuin esimerkiksi itselle hankittu lahja, mutta voiko lopulta työkseen tehdä jotain sellaista, josta ei pohjimmiltaan myös itse nauti?
ap
Lähde ulkomaille. Niin minä tein aikanani kun pohdin samanlailla asioita. Sille tielle jäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse lähdin aikoinani toiselle paikkakunnalle opiskelemaan toista alaa ja jätin poikaystävän suorittamaan amk:nsa loppuun. Tuli perässä vuoden päästä. Muista että sinulla on yksi elämä, et voi jäädä junnaamaan ja odottaa ajan kulumista vaan päätöksiä olisi hyvä tehdä pian.
täällä kans yks "jumissa" oleva.
2 lasta ja 2 ammattitutkintoa takana. Jotenki vaan tuntuu että haluan muuta.. siis lapsia en kadu vaan sitä etten opiskellut aikaisemmin. tuntuu niin vaikealta nyt kun vanhin 5v ja nuorin 8kkja on basuntolainat yms.. Haluaisin lääkikseen ja olen yrittänyt aloittaa netissä lukio kurssien opiskelua mutta kun en vaan jotenki "pääse" aloittamaan.. olenki tässä nyt pari vkoa miettiny onko minusta siihen tai onko se lääkis se mun juttu.. sen kyllä tiedän että kunnianhimoa löytyy sen verran etten "vanhoille" aloille halua jäädä loppuelämäksi vaan haluan enemmän. Olipa sekanen kirjotus mutta ajatukseni on myös..
Jos opiskelu on sinulle vaikeaa ja työt joihin pääsee ilman koulutusta epämiellyttäviä, niin eipä sinulla paljon vaihtoehtoja ole. Paitsi tehdä sitä, mikä on vaikeaa ( = opiskella) tai sitten sitä, mikä on epämiellyttävää ( = työskennellä puhelinmyyjänä tai siivoojana tms.).
Ihan samat vaihtoehdot kuin meillä muillakin.