hyväksyttekö anteeksipyynnön joka sisältää sanan mutta?

No mutta miksipä en hyväksyisi?

Riippuu siitä mihin "mutta" johtaa. Multa ei ole kyllä koskaan kukaan pyytänyt anteeksi mitään, lukuunottamatta ilman katsekontaktia heitettyä "Sori". Joten en osaa varmasti sanoa. 

En tietenkään. En myöskään hyväksy anteeksipyyntöä, jossa pyytäjä on sepittänyt itse jutun jota pyytää anteeksi, sen sijaan että pyytäisi anteeksi niitä varsinaisia pahoja tekojaan. Anteeksi pyytämisen taito on yksi keskeinen ihmissuhdetaito, ja se on joillakin niin hakusessa, että pidän heitä ihmissuhdekelvottomina (ja erityisen kelvottomina vanhemmuuteen).

Esim. Anteeksi kun kerroin salaisuutesi kyläjuorulle mutta kun se kysyi..

Hyväksyttekö vastaavan anteeksipyynnön?

Vierailija kirjoitti:

Esim. Anteeksi kun kerroin salaisuutesi kyläjuorulle mutta kun se kysyi..

Hyväksyttekö vastaavan anteeksipyynnön?

En todellakaan. 

En hyväksyisi

"Anteeksi että unohdin ostaa kaupasta maitoa, mutta ostin korvikkeeksi tämän 10 000 euroa maksaneen timanttisormuksen".

Riippuu. Yleensä multa pyytää anteeksi puoliso, perässä on usein mutta, ja ei se aina ole ollut aiheeton. Hyvä mutta voi johtaa keskusteluun jolla vältytään monilta tulevilta anteeksipyynnöiltä. Enemmän ärsyttää "anteeksi jos" ja sitä en oikein saa hyväksyttyä millään, mieluummin "anteeksi että" ja perään tarvittaessa "mutta (en tarkoittanut tai mikä sit olikaan)".

Viimeksi annoin anteeksi tyttärelleni, kun pyysi anteeksi ja samassa lauseessa oli myös tuo mutta.

Anteeksi, kun myöhästyin, mutta autoni meni rikki.

Vierailija kirjoitti:

"Anteeksi että unohdin ostaa kaupasta maitoa, mutta ostin korvikkeeksi tämän 10 000 euroa maksaneen timanttisormuksen".

Ei paljon sormus lohduta jos maitoa tarviit...

AP

Onko aina pakko selitellä? Eikö voi pyytää anteeksi ja sillä sipuli.. onko aina lisättävä lieventävä tarina mukaan 'mutta kun'..

Anteeksi, en ymmärrä alkuunkaan mistä puhut, mutta olenkin av-mamma.

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään. En myöskään hyväksy anteeksipyyntöä, jossa pyytäjä on sepittänyt itse jutun jota pyytää anteeksi, sen sijaan että pyytäisi anteeksi niitä varsinaisia pahoja tekojaan. Anteeksi pyytämisen taito on yksi keskeinen ihmissuhdetaito, ja se on joillakin niin hakusessa, että pidän heitä ihmissuhdekelvottomina (ja erityisen kelvottomina vanhemmuuteen).

Sitten sun ei kannata lisääntyä, kun et itse osaa anteeksi pyytää..

Mä osaan, mutta en pyydä anteeksi silloin, kun mua itseäni on loukattu. En ole kynnysmatto.

Vierailija kirjoitti:

AP

Onko aina pakko selitellä? Eikö voi pyytää anteeksi ja sillä sipuli.. onko aina lisättävä lieventävä tarina mukaan 'mutta kun'..

Onhan se nyt vähän eri asia kuulla hyvä syy "anteeksi kun tein oharit, mutta äitini kuoli", kuin pelkkä anteksipyyntö josta voi jäädä miettimään, että eikö vaan just huvittanu tulla tai ilmottaa mitään..

Riippuu mitä pyytää anteeksi. Jos vaikka murhaa, ei paljon mutta auta. Pettämiseen ei välttis myöskään. Sitten taas elämässä on näitä "anteeksi että en ole antanut omaa aikaa mutta olen itsekin väsynyt " "anteeksi että jätän joskus tavarat levälleen mutta sun siisteyskriteerit on tosi tiukat ja vaikeat pitää tähän pikkulapsiperheeseen" jne tyyppisiä vähän monimuotoisempia pyöreämpiä asioita, niissä voi se mutta olla ihan oleellisesti mukana. Ainakaan parisuhteissa asiat on harvoin mustavalkoisesti niin että toinen oikeassa toinen väärässä. 8.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Anteeksi kun kerroin salaisuutesi kyläjuorulle mutta kun se kysyi..

Hyväksyttekö vastaavan anteeksipyynnön?

Jos se ei ymmärtänyt, että kyläjuoru ei muutu, vaikka muut muuttuisivat ja kypsyisivät iänmyötä..

Ei tajunnut, että sen suu lonksuu kuin ladon ovet tuulessa..

Anteeksi, että joudun näin suorasukaisesti arvostelemaan ulkonäköäsi, mutta olet maailman kaunein nainen!

En oikeastaan. Tekemisensä saa ja on suotavaakin selittää, toki. Haluan kuitenkin, että anteeksipyyntö on erillinen ja rehellinen. Selittely välittömästi anteeksipyynnön perään vie kokonaan pohjan pyynnöltä.

Henkilö voi ensin todeta olevansa vilpittömästi pahoillaan (piste), ja vasta sitten selittää, mikä tämän tilanteen aiheutti. Se on ihan normaalia keskustelua ja ok. Ei kuitenkaan niin, että pyydetään anteeksi, MUTTA selitys tulee heti perään = käytännössä todetaan, että enhän minä oikeastaan ole edes pahoillani, koska minulla oli käytökseen hyvä syy. Tai siltä se kuulostaa, joten siksi tällaista muotoilua kannattaisi minusta välttää.

Tietenkin. Minusta nämä kaksi lausetta ovat aika tavalla erilaisia:

- Anteeksi kun löin sinua.

- Anteeksi kun löin sinua, mutta kompastuin mattoon.

tai

- Anteeksi kun en pysty maksamaan velkaani tänään. 

- Anteeksi kun en pysty maksamaan velkaani tänään, mutta maksan sen huomenna kun minulla on lompakko mukana.