Lue keskustelun säännöt.
SSRI ja oudot sivuvaikutukset
12.04.2016 |
Moikka,
Olen kolmekymppinen nainen ja olen syönyt Seronilia kolmisen kuukautta. Mitä olen ihmetellyt on se, että vaikka en ole lihonut kuin muutaman kilon ja edelleen mahdun koon XS/34 vaatteisiin kuppikoko on kasvanut samalla kaksi numeroa. Yksi aamu huomasin myös, että rinnoistani tuli maitoa ja että ne ovat jatkuvasti kipeät. Rinnat myös jatkavat edelleen kasvua! Ostin ennen koon 70 B liivejä, sittemmin jouduin hankkimaan 70:t ja viimeksi ostin pari viikkoa sitten kokoa 70 D.
Luin pakkausselosteesta, että rintojen kasvu on mahdollinen, mutta hyvin epätodennäköinen sivuvaikutus. Siis ihan kiva jos tissit kasvavat, mutta mitä sitten kun lopetan lääkkeen käytön ja laihdun taas? Jääkö mulle sitten pari roikkuvaa pussukkaa rinnalle?
Nyt kun katson näitä toisia 70 D:n liivejä huomaan, että rinnat tulevat kohta ulos jo niistäkin...siis valehtelematta rintani olivat ennen suunnilleen klementiinit ja nyt tissit mahtuvat kahteen kämmeneen...
Mitat ovat rintojen päältä 89 cm ja alta 72 cm. Ja heti kun otan liivit pois rintoja alkaa särkeä, joten on pakko pitää liivejä päällä koko ajan.
Kommentit (25)
Ihan on ''normaalia'' SSRI lääkkeiden käytössä. Toki maidon tulo on harvinainen, mutta mahdollinen haittavaikutus. SSRI lääkkeissä on hormonaalisia sivuvaikutuksia, koska prolaktiinipitoisuus nousee, ja siis nimensä mukaisesti maidon tulo aktivoituu.
T. Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SSRI-lääkkeet aiheuttavat paljon haittoja, mutta maidon tulo nyt ei varmasti ole isokaan ongelma.
Kiitos tiedosta, kuulostaa hurjalta, mutta en löytänyt viittauksia tähän kuin englanniksi. Suomeksi hakutulokset viittasivat vain miessukupuolen rintojen kasvuun.
Ap
Mitä te noita paskoja syötte? Ootteko vähän vajaita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te noita paskoja syötte? Ootteko vähän vajaita?
Olemmehan me mielenterveydellisesti vajaita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sekin vielä, että olin ennen todella skeptinen lääketeollisuuden, lääkkeiden ja psykiatristen palveluiden suhteen. Olen edelleen, sillä monia lääkitään turhaan ja SSRI-lääkkeitä tuputetaan arvauskeskuksissa kuin lapsille kylässä karkkia, vaivaan kuin vaivaan. Tiedän kokemuksesta. Usein tätä tehdään juuri arvausten ja jopa yhden arvauskeskuslääkärin konsultaation perusteella. SSRI on tässä mielessä kuin Burana tai naisilla e-pillerit - naisena reseptejä noihin oikein tyrkytetään.
Tällä kertaa pääsin vain sen verran ammattimaisemman avun luokse, että luotin. Nyt pystyn taas suoriutumaan opinnoista melko pitkän työkyvyttömyyden jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, nuohan ovat keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä eli kaikenlaisia sivuvaikutuksia voi tulla. Arpapeliä taitaa olla mitä kenellekin tulee.
Eihän sitä tiedä kuin vasta lopetettua lääkkeen mitkä oireista jää pysyviksi tai miten elimistö sopeutuu. Siitähän kovasti kiistellään ja keskustellaan, että muuttaako nämä lääkkeet aivojen rakennetta pysyvästi. Varmaa on vain se, ettei kukaan osaa sanoa varmaksi paljoakaan.
Fluoksetiini on vaikuttavana aineena Prozac-nimisessä lääkkeessä.
Ainakin nuo mainitsemasi oireet mainitaan täällä Prozacin mahdollisina sivuvaikutuksina: http://www.estronaut.com/a/prozac_libido_decrease.htm
Oletko jutellut oireista lääkärin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, prolaktiini, tuo ihana hormoni. Tuleeko sulla vielä kuukautiset normaalisti? Kun mä söin pällilääkettä nimeltä Risperidon (kaikista pienimmällä mahdollisella annoksella), mun tissit turpos, maidon eritys alkoi ja kuukautiset loppui kuin seinään parissa kuukaudessa "lääkkeen" aloituksesta. Olo oli kuin valeraskaalla emällä, jos saan sanoa. VMP. Toki oli kivaa olla ilman kuukautisia, kun ne sen verran kivuliaat itellä on, mutta tuo tissien arkuus ja maidon tulo oli vähän liikaa. Lopetin lääkkeen ja tadaa tissitkin palautuivat normaaliksi ja kuukautiset alkoi. Omat nisät eivät ainakaan menneet patalapuiksi, mutta ne eivät ihan tuota sun kokoluokkaa olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Menehän nuolemaan Kopakkalan persettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Huoh. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikkien ongelmat eivät ole ratkaistavissa mietiskelyllä? Silloinhan mun pitäisi olla haaveilijaluonteena hyvin rauhallinen ihminen. Eikä tuossa ole kehäpäätelmää - en ole ratkaisemassa ongelmaa jos niin ymmärsit vaan lähinnä tällä hetkellä kestämässä ongelman seurauksia lääkkeen avulla. Tämä on riski, mutta parempi ottaa tämä riski kuin maata kotona työkyvyttömänä itsaria mietiskellen. Mulla on nyt nimittäin yksi koulu menossa, jota en halua jättää kesken.
Ja jos totta puhutaan niin ei pelota, vaikka lääke aiheuttaisi jotain aivomuutoksia tai hedelmättömyyttä. Mun geenit ovat muutenkin jo niin sairaat, että en nyt tiedä...
Kuinka monella teistä kommentoijista on ollut vaikea masennus ja sellainen vielä, joka kestää kuukausia ja johon auttaa jo kun syö pari päivää SSRI-lääkettä? Kun ei niitä pidäkään syödä jos ongelmat ovat ratkaistavissa pelkästään joogalla ja mietiskelyllä. Aina ei ole.
Olon parannuttua olen myös kyennyt muuten käsittelemään niitä ongelmia toisin kuin näissä itsarifiiliksissä.
Ap.
Mulle määrättiin seratoniini lääkkeet ahdistukseen ja myös huomannut rintojen kasvun sekä lihonut .ja tykkään sellaisesta mitä en ennen voinut ,edes syödä muuttaa siis jotenkin hormiinituotantoa.
Niin pahaa mielenterveysongelmaa ei olekaan, että riskeeraisin lopullisesti kykyni tuntea rakkautta ja seksihaluja. Pari vuotta noita myrkkyjä ja olin valmis jo tappamaan itseni kun niin kauan kesti tuntea taas. Ikinä en saa tietää tunnenko silti enää normaalisti kun olen kuulemma niin kylmä ja julma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääke?
Seronil/ fluoksetiini
Kerrotaan nyt tässä vielä ihmettelijöille, että joillekin meistä ihmisyksilöistä lääkkeistä on hyötyä: sellaisille, joilla on geeneissä mt-häiriöitä, masennusta ja unettomuutta. Itse olen kärsinyt näistä viimeiset 16 vuotta. Kalanmaksaöljy ja lenkkeily ei ole mikään hokkuspokkus, joka toimii kaikille. Ilman lääkkeitä pienikin stressi saa minut tolaltani ja vie yöunet. Onko se parempi tilanne kuin ottaa tarvittaessa lääkkeitä?
Ennen Seronilin aloitusta nukuin todella huonosti ja olin alipainoinen, vaikka söin kuin hevonen. Nyt nukun yöni hyvin, pystyn keskittymään ja paino on normaali. Voin paremmin. Eikö se ole lääkkeen tarkoitus?
Uskon myös ettei näitä pidä syödä koko ikää, miksi söisinkään? Tämä vain auttaa tässä elämäntilanteessa ja kun näistä ongelmista on päästy, vähennän, lopetan, kärsin vieroitusoireet ja etsin toisen ratkaisun.
Ap
Sinulla on paha kehäpäätelmä: jos kerran ongelma on geneettinen, niin luuletko, että lääke osaisi ohjelmoida ne geenit oikein? Ei pysty, päinvastoin, epigenomi muuttuu ja lääkkeen käyttö näkyy jälkeläisten jälkeläisissäkin.
On tietysti hyvä, että saat jostain apua, mutta jos oikein asiaa ajattelet, olisiko kuitenkin parempi, jos joku olisi opettanut sinua tulemaan toimeen ongelmiesi kanssa ja vielä parempaa, ratkaisemaan ne? Lääke kun ei korjaa mitään, se vain sekoittaa aivokemian (usein pysyvästi). Tarkemmin mekanismi liittyy siihen, että aivokemian balanssi kun kerran sotketaan lääkkeillä, se ei välttämättä palaudu ja joudut sitten syömään lääkkeitä lopun ikääsi sen takia kun aloitit lääkkeen käytön.
Huoh. Miksi se on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikkien ongelmat eivät ole ratkaistavissa mietiskelyllä? Silloinhan mun pitäisi olla haaveilijaluonteena hyvin rauhallinen ihminen. Eikä tuossa ole kehäpäätelmää - en ole ratkaisemassa ongelmaa jos niin ymmärsit vaan lähinnä tällä hetkellä kestämässä ongelman seurauksia lääkkeen avulla. Tämä on riski, mutta parempi ottaa tämä riski kuin maata kotona työkyvyttömänä itsaria mietiskellen. Mulla on nyt nimittäin yksi koulu menossa, jota en halua jättää kesken.
Ja jos totta puhutaan niin ei pelota, vaikka lääke aiheuttaisi jotain aivomuutoksia tai hedelmättömyyttä. Mun geenit ovat muutenkin jo niin sairaat, että en nyt tiedä...
Kuinka monella teistä kommentoijista on ollut vaikea masennus ja sellainen vielä, joka kestää kuukausia ja johon auttaa jo kun syö pari päivää SSRI-lääkettä? Kun ei niitä pidäkään syödä jos ongelmat ovat ratkaistavissa pelkästään joogalla ja mietiskelyllä. Aina ei ole.
Olon parannuttua olen myös kyennyt muuten käsittelemään niitä ongelmia toisin kuin näissä itsarifiiliksissä.
Ap.
Et ymmärtänyt pointtia: mikäli olisi olemassa lääkkeetön vaihtoehto (tai onhan niitä, mutta niistä ei puhella), niin etkö käyttäisi mieluummin sellaista? Vai oletko sillä tavalla itsetuhoihen, että haluat lääkkeiden vaurioittavan sinua?
Vierailija kirjoitti:
Ah, prolaktiini, tuo ihana hormoni. Tuleeko sulla vielä kuukautiset normaalisti? Kun mä söin pällilääkettä nimeltä Risperidon (kaikista pienimmällä mahdollisella annoksella), mun tissit turpos, maidon eritys alkoi ja kuukautiset loppui kuin seinään parissa kuukaudessa "lääkkeen" aloituksesta. Olo oli kuin valeraskaalla emällä, jos saan sanoa. VMP. Toki oli kivaa olla ilman kuukautisia, kun ne sen verran kivuliaat itellä on, mutta tuo tissien arkuus ja maidon tulo oli vähän liikaa. Lopetin lääkkeen ja tadaa tissitkin palautuivat normaaliksi ja kuukautiset alkoi. Omat nisät eivät ainakaan menneet patalapuiksi, mutta ne eivät ihan tuota sun kokoluokkaa olleetkaan.
Tähän jäi vastaamatta. Kuukautiset ovat tulleet normaalisti ja seksuaalinen halu on tallella. Ihmettelen vain milloin tämä tissien kasvu oikein loppuu. Miesystäväkin ihmettelee "milloin sulle on kasvanu tollaset megatissit?!" eikä nyt ole kyllä pahoillaan kuten en itsekään...
Mun kuukautiset ovat itse asiassa olleet paljon runsaammat nyt kun olen normaalissa painossa. Tarkkailen silti miten lääke toimii, sillä moni on raportoinut lääkkeen aiheuttaneen ongelmia vasta pitkän ajan jälkeen.
Ap
*70 C tuo välikoko ap huom.