Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten

Jep. Tähän vain tarvitaan liki aina joku ulkopuolinen, esim. terapeutti antamaan perspektiiviä. Narsistia ei tosin omasta mielestäni liki koskaan saa tyytyväiseksi vaan löytää aina jotain vikaa.

En vain voi tajuta, että on tällaisia ihmisiä kuin äitini. Että jos apua annetaan, ei ilahdu ja halua sovitella menneitä. Se mitä pitäisi sovitella on siis se, että en ollut käytökseltäni hänen mielensä mukainen. Eli onko sekään nyt sitten aito oikea virhe? Mitään pahaa en ole hänelle tehnyt, mutta emme ole tulleet toimeen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tähän vain tarvitaan liki aina joku ulkopuolinen, esim. terapeutti antamaan perspektiiviä. Narsistia ei tosin omasta mielestäni liki koskaan saa tyytyväiseksi vaan löytää aina jotain vikaa.

Joo, toi oli kyllä todella hyvä neuvo. Auttaisin mielelläni, koska se saattaa olla minulle tulevaisuudessa hyvin mahdollista, mutta terapeuttini sanat saivat minut miettimään. Ehkä olisi parempi panna kyseisen asunnon vuokratuloja sivuun ja auttaa niillä - pyydettäessä. Tämä olisi kuulemma terveempi kuvio nimenomaan äitini kanssa.

ap

Olen siis palstan äitivihaaja tai kivikissaäiti, jonka äitiä jotkut pitävät erittäinkin hyveellisenä ihmisenä täällä.

ap

Jatka vaan rauhassa vuoropuheluasi täällä. Kuten huomaat, hullun jutut eivät kauaa kiinnosta, mutta koska olet kova jankkaamaan asioita, saat varmasti 300 viestiä naputeltua itseksesi ihan alta aikayksikön. Mukavaa äitivihapäivää! 😊

Suvussamme on nimittäin asunto, johon äidilleni on annettu 70-luvulla suullisella lupauksella elinikäinen oikeus asua vastikkeella. Mutta hän muutti pois sieltä ja olisi halunnut palata myöhemmin takaisin, mutta hänelle oli sanottu, että se on jo myyty. Nyt olen saanut tietää, ettei asuntoa olekaan myyty. Äidille oli valehdeltu. Jos saan asunnon niin "kiva" kertoa äidille, että kukkuu, se onkin edelleen täällä... Mutta et saa sitä -_-

ap

Vierailija kirjoitti:

Jatka vaan rauhassa vuoropuheluasi täällä. Kuten huomaat, hullun jutut eivät kauaa kiinnosta, mutta koska olet kova jankkaamaan asioita, saat varmasti 300 viestiä naputeltua itseksesi ihan alta aikayksikön. Mukavaa äitivihapäivää! 😊

Kiitos :) Se päivä se onkin.

ap

Kyllä ne on toisilla huolet, kun riittää taloja jaeltavaksi asti. Toiset kykkii leipäjonossa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne on toisilla huolet, kun riittää taloja jaeltavaksi asti. Toiset kykkii leipäjonossa.

Eikö. Harmittaa kun ei voi koskaan irl valittaa minua vaivaavia asioita. Leipäjonossa käymisestä on paljon hyväksyttävämpää marista ja saa myötätuntoa.

ap

Hämmästyttää vain, miten kukaan ei ole edes eri mieltä terapeuttini kanssa. Tai siis että hyvä merkkihän se on. Ajattelin jonkun nyt ainakin alkavan vänkäämään, että ainahan äitiä on autettava. Mutta harvalla on varmaan samanlainen kuvio kuin mulla, tässä on muutamia harvemmin(?) yhtäaikaa esiintyviä ominaisuuksia. Narsismi, omaisuus, "riippuvuuteni" äidistä ym. yhtäaikaa. Tai ainakaan täällä palstalla ei tule useinkaan vastaan.

ap

Älä kerro asunnosta sun äidille. Laita se vaan vuokralle.

Se kai olisi armeliainta, mutta haluaisin niin näyttää sille, mihin minä oon päässyt ja mihin se taas on jäänyt. Kaiken sen parjaamisen jälkeen, miten en osaa siivota enkä mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää vain, miten kukaan ei ole edes eri mieltä terapeuttini kanssa. Tai siis että hyvä merkkihän se on. Ajattelin jonkun nyt ainakin alkavan vänkäämään, että ainahan äitiä on autettava. Mutta harvalla on varmaan samanlainen kuvio kuin mulla, tässä on muutamia harvemmin(?) yhtäaikaa esiintyviä ominaisuuksia. Narsismi, omaisuus, "riippuvuuteni" äidistä ym. yhtäaikaa. Tai ainakaan täällä palstalla ei tule useinkaan vastaan.

ap

Hienoa että olet huomannut oman narsismisi.

Muista ettet ole vielä perinyt mitään.

Suunnitelmasi on samalla tasolla kuin "jos voitan lotossa, en anna sinulle mitään. Kyllä sua sitten harmittaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttää vain, miten kukaan ei ole edes eri mieltä terapeuttini kanssa. Tai siis että hyvä merkkihän se on. Ajattelin jonkun nyt ainakin alkavan vänkäämään, että ainahan äitiä on autettava. Mutta harvalla on varmaan samanlainen kuvio kuin mulla, tässä on muutamia harvemmin(?) yhtäaikaa esiintyviä ominaisuuksia. Narsismi, omaisuus, "riippuvuuteni" äidistä ym. yhtäaikaa. Tai ainakaan täällä palstalla ei tule useinkaan vastaan.

ap

Hienoa että olet huomannut oman narsismisi.

Muista ettet ole vielä perinyt mitään.

Suunnitelmasi on samalla tasolla kuin "jos voitan lotossa, en anna sinulle mitään. Kyllä sua sitten harmittaa"

Äitini on narsistinen, minä olen vain kärsinyt hänen narsistisuudestaan, mutta en ole narsisti. Ja se on totta, etten ole perinyt vielä, mutta jos perintö menee ensin isälleni (eikä hän siis luovu siitä hyväkseni) niin asuntoja on niin monta, että oletettavasti perin useamman hänen kuoltuaan. Hän on niin huonokuntoinen, ettei elä ehkä enää montaakaan vuotta.

ap

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Olet jo avautunut perinnöistä ja viiden vuoden verran annoit aikaa isällesi.

Sen ajan odottelet perintöä ja haaveilet miten äitiäsi sitten harmittaa.

Oletko viiden vuoden päästä jo 50 v?

Vierailija kirjoitti:

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Voi sua

Huomaatko kuka on tarinan konna?

"haluan vaan tuntea taloudellisen mahtini"

Vierailija kirjoitti:

Olet jo avautunut perinnöistä ja viiden vuoden verran annoit aikaa isällesi.

Sen ajan odottelet perintöä ja haaveilet miten äitiäsi sitten harmittaa.

Oletko viiden vuoden päästä jo 50 v?

Mihin tuo ikäkysymys liittyy? En kommentoi sitä.

ap

Ei kauas oo omppu puusta pudonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Voi sua

Huomaatko kuka on tarinan konna?

"haluan vaan tuntea taloudellisen mahtini"

No joo, mutta et itsekään ole viaton pulmunen. Olen kärsinyt niin paljon, että tuollaiset ajatukset ovat sieltä käsin nousevia. Mutta ehkä terapeutin avulla ei ole pakko mennä kostamaan. Tosin tuossa kostomallissa antaisin äisin asua puoli-ilmaiseksi, jos en "kosta" hän joutuu pyytämään apua. Että konna ja konna.

ap