Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten

Minä en haluaisi asua epävakaan asunnossa ilmaiseksi. Toisen ilkeyden armoilla oleminen on liian kallis hinta

Ihmeellisiä kommentteja tässä ketjussa ap:ta vastaan, ei voi kun ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi asua epävakaan asunnossa ilmaiseksi. Toisen ilkeyden armoilla oleminen on liian kallis hinta

Minä olen jo vuokraemäntä ja liian kiltti, kun pelkään vaikuttavani vuokralaisten silmissä ahneelta :) En minä ole ilkeä vuokranantajan ominaisuudessa, mutta se, millaiset välimme äitini kanssa ovat vaikuttaisi varmaankin siihen, että ei nimenomaan kannata ryhtyä äidille vuokraemännäksi. Tosin jos äitini asuisi asunnossani, niin en ymmärrä, mistä siinä tulisi ongelmia siitä asumisesta, oletusarvo olisi, että HÄN käyttäisi sitä kuin omaansa, eli en minä siellä ramppaisi jos tulee ongelmia vaan hoitaa asiat itse taloyhtion huollon kanssa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tähän vain tarvitaan liki aina joku ulkopuolinen, esim. terapeutti antamaan perspektiiviä. Narsistia ei tosin omasta mielestäni liki koskaan saa tyytyväiseksi vaan löytää aina jotain vikaa.

Joo, toi oli kyllä todella hyvä neuvo. Auttaisin mielelläni, koska se saattaa olla minulle tulevaisuudessa hyvin mahdollista, mutta terapeuttini sanat saivat minut miettimään. Ehkä olisi parempi panna kyseisen asunnon vuokratuloja sivuun ja auttaa niillä - pyydettäessä. Tämä olisi kuulemma terveempi kuvio nimenomaan äitini kanssa.

ap

Mikä velvollisuus sinulla on auttaa äitiäsi? Et ole hänen huoltajansa. Pistä vaan välit poikki kokonaan niin pääset toipumaankin paremmin. Pistä vuokratulot sivuun itseäsi varten. Äitisi on aikuinen ihminen, hoitakoon itse asiansa. Kiitosta tuskin tulet ikinä saamaan vaikka mitä tekisit.  

Jännää, jotkut ihmiset on alttiimpia ottamaan elämäänsä ongelmia toisten ihmisten sanomisista, tekemisistä ja varsinkin luonnevioista.

Minä olen sitten kai paremmassa asemassa tai vahvempi, sanokoon mitä sanovat, vapautta on elää omien valintojensa kautta. Saatan katsoa kysyvästi jos joku moittii, kohautan olkaani ja unohdan, jatkan omaa tietäni, en jää murehtimaan enkä varsinkaan jankkaamaan. Vapaus olla oma itsensä, välittämättä muiden hyväksynnästä tai hyväksymättömyydestä. Silloin ihminen on oma itsensä, valinnut oman tiensä.

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep. Tähän vain tarvitaan liki aina joku ulkopuolinen, esim. terapeutti antamaan perspektiiviä. Narsistia ei tosin omasta mielestäni liki koskaan saa tyytyväiseksi vaan löytää aina jotain vikaa.

Joo, toi oli kyllä todella hyvä neuvo. Auttaisin mielelläni, koska se saattaa olla minulle tulevaisuudessa hyvin mahdollista, mutta terapeuttini sanat saivat minut miettimään. Ehkä olisi parempi panna kyseisen asunnon vuokratuloja sivuun ja auttaa niillä - pyydettäessä. Tämä olisi kuulemma terveempi kuvio nimenomaan äitini kanssa.

ap

Mikä velvollisuus sinulla on auttaa äitiäsi? Et ole hänen huoltajansa. Pistä vaan välit poikki kokonaan niin pääset toipumaankin paremmin. Pistä vuokratulot sivuun itseäsi varten. Äitisi on aikuinen ihminen, hoitakoon itse asiansa. Kiitosta tuskin tulet ikinä saamaan vaikka mitä tekisit.  

Ehkä siinä on jokin voimakas ajatus siitä, että tekemällä niin minuakin autetaan jos olisin pulassa. Että jos en auta minulla ei ole oikeutta pyytää apua. Mutta siis kun äidille hyväksi oleminen ei ole koskaan tuottanut minulle hyvää mieltä, vaan siis päinvastoin pahaa mieltä, jonka olen tulkinnut omaksi syykseni ja siksi kärsinyt, kun en ole päässyt pahasta mielestä millään eroon koitinpa tehdä mitä parannusta itsessäni tahansa, niin ehkä se on uskottava terapeuttia, että on ihmisiä, joiden auttaminen ei olekaan auttamista sille ihmiselle, vaan en tiedä mitä lie se äidilleni on?

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Äiti olla rauhassa minusta? Haluatko tarkentaa? Minä siis häiritsen häntä olemalla olemassa ja yhteydessä, vai? Millä lailla kuvittelet, että häiritsen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Jännää, jotkut ihmiset on alttiimpia ottamaan elämäänsä ongelmia toisten ihmisten sanomisista, tekemisistä ja varsinkin luonnevioista.

Minä olen sitten kai paremmassa asemassa tai vahvempi, sanokoon mitä sanovat, vapautta on elää omien valintojensa kautta. Saatan katsoa kysyvästi jos joku moittii, kohautan olkaani ja unohdan, jatkan omaa tietäni, en jää murehtimaan enkä varsinkaan jankkaamaan. Vapaus olla oma itsensä, välittämättä muiden hyväksynnästä tai hyväksymättömyydestä. Silloin ihminen on oma itsensä, valinnut oman tiensä.

Äitisi eli elämäsi ensimmäinen hoitaja ja minäkuvan muokkaaja ei ollut narsisti. Siinä ero miksi juuri sinä kykenet nostamaan itsesi jalustalle ja pitämään itseäni luonnostaan "vahvana" vaikka syy siihen on kasvatuksessasi, joka oli varmaankin suhteellisen normaali ja antoi sinulle terveet eväät elämään, itsekunnioituksen ja sisäisen vahvuuden puolustaa oikeuksiasi.

Narsistin tytär ei ole voinut saada noista mitään. Vain pirstoutuneen, poljetun minäkuvan ja tunteen ainaisesta huonommuudesta. Ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Ja siis, jos näin olisikin, että äiti haluaisi olla rauhassa minusta, niin miksi ei sano sitä? Eikö se olisi hänen asiansa kertoa se minulle? Tai siis: olisi. Vai oletko siitä eri mieltä? Äitinikö saa uhriutua, että "en kestä tytärtäni, tuolla se taas perii asuntoja ja tarjoaa yhtä minullekin, mutta voi helvetti, kun en kestä, mutta enhän mä sille mitään sanoa voi, kunpa se nyt ihan itse tajuaisi olla tarjoamatta". Näinkö?

ap

Kyllä voin kuvitella että sun kaltaisen ihmisen seura ei ole mitenkään virkistävää, vaikka kuinka olisit oma tytär.

Kun kerran vihaat sitä äitiäsi, niin pysy nyt hänestä erossa.

Mikä ihme saa sut kuvittelemaan että äitisi tarvitsisi jotenkin sinua ja sinun ruinutusta? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin kuvitella että sun kaltaisen ihmisen seura ei ole mitenkään virkistävää, vaikka kuinka olisit oma tytär.

Kun kerran vihaat sitä äitiäsi, niin pysy nyt hänestä erossa.

Mikä ihme saa sut kuvittelemaan että äitisi tarvitsisi jotenkin sinua ja sinun ruinutusta? 

Olisi palstapsykologeilla analysoitavaa, että miksi realistisista ongelmista kärsivien ketjuihin tulee näitä lynkkaajia, jotka selkeästi ovat kuin haaskoja ja iskevät kimppuun sellaisia kohtaan, jotka ovat alisteisessa asemassa jo omassa elämässään. Mikä sinun kaltaisia ihmisiä vaivaa?

Kyllä sä tiedät aivan hyvin, että ap:n äiti narsistina elää siitä, että saa olla yhteydessä lapseensa, koska se on alistussuhde ja oikeuttaa mm. sen, ettei äiti voi koskaan olla aidosti tyytyväinen vaan haukkua loputtomiin.

Ap:n itsensä kannalta parhainta olisi vetää välit poikki, mutta sehän ei olekaan useimmiten niin helposti tehty mitä sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Äiti olla rauhassa minusta? Haluatko tarkentaa? Minä siis häiritsen häntä olemalla olemassa ja yhteydessä, vai? Millä lailla kuvittelet, että häiritsen?

ap

Tämähän alkoikin nyt kiinnostaa, millähän logiikalla äiti haluaa olla rauhassa minusta, mutta ei saa sitä sanotuksi? Kun kuitenkin saa sanotuksi muita loukkaavia asioita, kuten miten mä en pidä kotiani kunnossa (haukkui niin silloin kun vielä yritin) niin että kokee kai, että minulle voi sanoa ihan mitä vaan, ettei sen pelosta, etten mä sitä kestäis, pitäis olla kyse. Vai onko hän vain kyllästynyt itsessään siihen, että tytär ei ole sellainen jota hän toivoi, eikä kehtaa myöntää tunteitaan itselleen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Siis kuka on tarinan pershäiriöinen?

Kuvaako tämä halua auttaa

Muistetaan että kyseessä on kuvitteellinen perintö

Aloittaja odottaa isänsä kuolemaa, että pääsee näyttämään mahtinsa äidilleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Äiti olla rauhassa minusta? Haluatko tarkentaa? Minä siis häiritsen häntä olemalla olemassa ja yhteydessä, vai? Millä lailla kuvittelet, että häiritsen?

ap

 Vai onko hän vain kyllästynyt itsessään siihen, että tytär ei ole sellainen jota hän toivoi, eikä kehtaa myöntää tunteitaan itselleen?

ap

Tytär ei ole sellainen kuin hän olisi toivonut eikä hän varmaan ole itsekään sellainen äitinä, kuin olisi toivonut.

Minusta hänelläkin voisi olla vielä kuitenkin mahdollisuus jäljellä olevan elämänsä aikana viettää aikaa ystäviensä ja harrastuksiensa parissa ilman painostavaa tytärsuhdetta. Itsekin voisit luultavasti paremmin. 

Antaisitte toistenne olla.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voin kuvitella että sun kaltaisen ihmisen seura ei ole mitenkään virkistävää, vaikka kuinka olisit oma tytär.

Kun kerran vihaat sitä äitiäsi, niin pysy nyt hänestä erossa.

Mikä ihme saa sut kuvittelemaan että äitisi tarvitsisi jotenkin sinua ja sinun ruinutusta? 

No ehkä se oli niin päin, että minä olisin tarvinnut häntä ja luulin, että äidit siksi tekee lapsia, että näiden on ok tarvita äitejään vielä aikuisinakin. Nyt minulle alkaa valjeta että johtuen hänen omista ongelmistaan en ole koskaan tainnut saada tarvita häntä niin että hän hyväksyy sen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Äiti olla rauhassa minusta? Haluatko tarkentaa? Minä siis häiritsen häntä olemalla olemassa ja yhteydessä, vai? Millä lailla kuvittelet, että häiritsen?

ap

 Vai onko hän vain kyllästynyt itsessään siihen, että tytär ei ole sellainen jota hän toivoi, eikä kehtaa myöntää tunteitaan itselleen?

ap

Tytär ei ole sellainen kuin hän olisi toivonut eikä hän varmaan ole itsekään sellainen äitinä, kuin olisi toivonut.

Minusta hänelläkin voisi olla vielä kuitenkin mahdollisuus jäljellä olevan elämänsä aikana viettää aikaa ystäviensä ja harrastuksiensa parissa ilman painostavaa tytärsuhdetta. Itsekin voisit luultavasti paremmin. 

Antaisitte toistenne olla.

Kyllä hän niin tekeekin, mutta ongelmaksi on muodostunut köyhyys, ettei oikein pysty tekemään niitä haluamiaan asioita. Toki tunnen myötätuntoa sitä seikkaa kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Siis kuka on tarinan pershäiriöinen?

Kuvaako tämä halua auttaa

Muistetaan että kyseessä on kuvitteellinen perintö

Aloittaja odottaa isänsä kuolemaa, että pääsee näyttämään mahtinsa äidilleen

Miten niin kuvitteellinen perintö? Perintö on olemassa, eri asia kuka sen saa, mutta olen isän ainoa lapsi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi taivaan tähden sä haluat koko ajan olla jossain suhteessa siihen sun äitiisi?

Etkö sä nyt millään saa itsenäistyttyä ja oltua ihan ilman äitiäs omassa elämässäsi? Jos kerran et siitä äitistäs tykkää ettekä tule toimeen.

Saisi äitiskin olla vihdoinkin rauhassa sinusta.

Äiti olla rauhassa minusta? Haluatko tarkentaa? Minä siis häiritsen häntä olemalla olemassa ja yhteydessä, vai? Millä lailla kuvittelet, että häiritsen?

ap

 Vai onko hän vain kyllästynyt itsessään siihen, että tytär ei ole sellainen jota hän toivoi, eikä kehtaa myöntää tunteitaan itselleen?

ap

Jos äitisi tosiaan on narsisti, kuten olet täällä väittänyt, hän ei pääse omasta käytöskoukustaan ja omista demoneistaan eroon niin kauan kuin sinä olet siinä hyörimässä ja häärimässä. Päästä hänestä irti, teet hänelle palveluksen. Silloin hän joutuu vastakkain itsensä kanssa ja saa ehkä vielä tilaisuuden kasvaa itse ihmisenä.

Tytär ei ole sellainen kuin hän olisi toivonut eikä hän varmaan ole itsekään sellainen äitinä, kuin olisi toivonut.

Minusta hänelläkin voisi olla vielä kuitenkin mahdollisuus jäljellä olevan elämänsä aikana viettää aikaa ystäviensä ja harrastuksiensa parissa ilman painostavaa tytärsuhdetta. Itsekin voisit luultavasti paremmin. 

Antaisitte toistenne olla.

Kyllä hän niin tekeekin, mutta ongelmaksi on muodostunut köyhyys, ettei oikein pysty tekemään niitä haluamiaan asioita. Toki tunnen myötätuntoa sitä seikkaa kohtaan.

ap

Miten sinun lapsesi nyt saavat tarvita sinua.

Kivikissoja ei saa kyörätä sisälle, koska muilla ei saa olla kivaa. Et voi heitä ruokkia, koska et kestä ja raivostut ellei kaikki suju. Et voi heitä hoitaa yhtään. Koska et kestä. Sinä olet vain itseäsi varten