Terapeuttini sanoi, ettei minun kannata antaa äidilleni asioita auttaakseni siten

No mitäs täällä sitä ap:n äidin suhtautumista ihmetellään... voitaneen lähteä siitä, että kyseinen äiti ei ole mikään narsisti laisinkaan, vaan ihan tavallinen sukupolvensa edustaja, mukava, yksinhuoltajuudesta parhaan kykynsä mukaan selviytynyt nainen, joka vaan onnettomuudekseen on saanut luonnevikaisen aivovammaisen tyttären...

Eli kai se äiti raukka yrittää jotenkin olla isoäitinä ja anoppina, rassukka. Sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis minä oikeastaan haluaisin antaa äidin asua, mutta terapeuttini neuvoi, ettei se olisi ehkä viisasta. Haluaisin kaiken sen jälkeen kun äiti on haukkunut minua ja minä olen suuttunut hänelle siitä ja ollut pitämättä yhteyttä niin aikanaan jalosti ojentaa hänelle mahdollisuuden armosta asua yhdessä asunnossa, varsinkin jos itse omistaisin useita, niin ikään kuin "eihän tää ole mulle edes isokaan uhraus, asu siellä vastikkeella vaan" niin että haukkuja saa tuntea taloudellisen mahtini.

Mutta ehkä sitten ei. Ja eihän sitä mahtiakaan tosiaan vielä ole, saa nähdä tuleeko.

ap

Siis kuka on tarinan pershäiriöinen?

Kuvaako tämä halua auttaa

Muistetaan että kyseessä on kuvitteellinen perintö

Aloittaja odottaa isänsä kuolemaa, että pääsee näyttämään mahtinsa äidilleen

Miten niin kuvitteellinen perintö? Perintö on olemassa, eri asia kuka sen saa, mutta olen isän ainoa lapsi.

ap

Isäsi on elossa

Aika kornia odottaa hänen kuolemaansa

Ja antaa vieläpä elinajanodote.

Ja haaveilla äidin nöyryyttämisestä

En "odota hänen kuolemaansa", vaan kaikki me kuollaan. Isä oli lähellä kuolla jo viime syksynä. Ei siinä enää kauaa mene milloin hänestäkin aika jättää. Luin sairaudesta, joka hänellä on ja siinä luki, että sairauden kesto on noin 5 vuotta ja isällä oli ollut se jo en tarkalleen tiedä mistä asti. Jos olisi minun vallassani isäni eläisi kauan ja olisi voimissaan ja isoisä kahdelle lapsenlapselleen. Mutta siitä saan vain haaveilla.

ap

Kirjoitit tietäväsi että elää 5 v. Sellaista tietoa ei voi olla. Ei anna hyvää kuvaa että jatkuvasti haaveilet elossa olevan perinnöstä. Haaveesi kohokohta on muuttaa pois perheesi luota ja tämä äitisi nöyryyttäminen.

Isoisä? Tehän ette ole tekemisissä. Koska isän uusi vaimo.... Eli ette tule toimeen

Mikä näillä tiedoilla ei yllätä

Ja isäni asui meillä 5 päivää viime syksynä vaimon ollessa matkoilla.

ap

Kiva että näitte syksyllä

Niin olikin. Siitä jäi tosi hyvät muistot, vaikka isä olikin jo aika huonokuntoinen, mutta ei kuitenkaan vielä varsinaisesti sairas. Sen jälkeen tuli niitä sairaalaareissuja ja kaikkea.

ap

Vierailija kirjoitti:

No mitäs täällä sitä ap:n äidin suhtautumista ihmetellään... voitaneen lähteä siitä, että kyseinen äiti ei ole mikään narsisti laisinkaan, vaan ihan tavallinen sukupolvensa edustaja, mukava, yksinhuoltajuudesta parhaan kykynsä mukaan selviytynyt nainen, joka vaan onnettomuudekseen on saanut luonnevikaisen aivovammaisen tyttären...

Eli kai se äiti raukka yrittää jotenkin olla isoäitinä ja anoppina, rassukka. Sääliksi käy.

Miksi hänen täytyisi jotenkin "yrittää"? Olisi vain. Samoin miksei olisi hyvin ilahtunut jos saisi asua hyvin halvalla? Eikö voisi ajatella, että sellaista saadessaan ei enää haukkuisi omaa tytärtään? Mutta etteikö hauku ei ole mitään takeita. Minä vain ajattelen itse, että se, että saisi rahat riittämään paremmin olisi syy olla haukkumatta asunnon antajaa, mutta äitini ei ajattele niin. Miksi enää pahoittaa oma mielni koittamalla auttaa häntä vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus? Onko sinusta tuollainen nainen tosiaankin ihan normaali? Ja tämähän ei ole ensimmäinen ilkeä asia, jonka hän olisi minulle tehnyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs täällä sitä ap:n äidin suhtautumista ihmetellään... voitaneen lähteä siitä, että kyseinen äiti ei ole mikään narsisti laisinkaan, vaan ihan tavallinen sukupolvensa edustaja, mukava, yksinhuoltajuudesta parhaan kykynsä mukaan selviytynyt nainen, joka vaan onnettomuudekseen on saanut luonnevikaisen aivovammaisen tyttären...

Eli kai se äiti raukka yrittää jotenkin olla isoäitinä ja anoppina, rassukka. Sääliksi käy.

Miksi hänen täytyisi jotenkin "yrittää"? Olisi vain. Samoin miksei olisi hyvin ilahtunut jos saisi asua hyvin halvalla? Eikö voisi ajatella, että sellaista saadessaan ei enää haukkuisi omaa tytärtään? Mutta etteikö hauku ei ole mitään takeita. Minä vain ajattelen itse, että se, että saisi rahat riittämään paremmin olisi syy olla haukkumatta asunnon antajaa, mutta äitini ei ajattele niin. Miksi enää pahoittaa oma mielni koittamalla auttaa häntä vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus? Onko sinusta tuollainen nainen tosiaankin ihan normaali? Ja tämähän ei ole ensimmäinen ilkeä asia, jonka hän olisi minulle tehnyt.

ap

Nyt siis luot jo todellisuutta jossa olet ensinnäkin jo perinyt (eli isäsikin on jo kuollut), sitten majoittanut äitisi ja sitten äitisi on haukkunut sinut siitä hyvästä.

Ei hyvää päivää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitäs täällä sitä ap:n äidin suhtautumista ihmetellään... voitaneen lähteä siitä, että kyseinen äiti ei ole mikään narsisti laisinkaan, vaan ihan tavallinen sukupolvensa edustaja, mukava, yksinhuoltajuudesta parhaan kykynsä mukaan selviytynyt nainen, joka vaan onnettomuudekseen on saanut luonnevikaisen aivovammaisen tyttären...

Eli kai se äiti raukka yrittää jotenkin olla isoäitinä ja anoppina, rassukka. Sääliksi käy.

Miksi hänen täytyisi jotenkin "yrittää"? Olisi vain. Samoin miksei olisi hyvin ilahtunut jos saisi asua hyvin halvalla? Eikö voisi ajatella, että sellaista saadessaan ei enää haukkuisi omaa tytärtään? Mutta etteikö hauku ei ole mitään takeita. Minä vain ajattelen itse, että se, että saisi rahat riittämään paremmin olisi syy olla haukkumatta asunnon antajaa, mutta äitini ei ajattele niin. Miksi enää pahoittaa oma mielni koittamalla auttaa häntä vaikka minulla olisi siihen mahdollisuus? Onko sinusta tuollainen nainen tosiaankin ihan normaali? Ja tämähän ei ole ensimmäinen ilkeä asia, jonka hän olisi minulle tehnyt.

ap

Nyt siis luot jo todellisuutta jossa olet ensinnäkin jo perinyt (eli isäsikin on jo kuollut), sitten majoittanut äitisi ja sitten äitisi on haukkunut sinut siitä hyvästä.

Ei hyvää päivää...

Kyse on ennemminkin kuviosta, joka on toistunut elämässäni ja aiheuttanut mielipahaa, jota nyt käsittelen terapiassa. Kyse on myös kuvion purkamisesta, että alkaa toimia ja asennoitua eri tavalla kuin ennen, jos vanha tapa on ongelmallinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

No mitäs täällä sitä ap:n äidin suhtautumista ihmetellään... voitaneen lähteä siitä, että kyseinen äiti ei ole mikään narsisti laisinkaan, vaan ihan tavallinen sukupolvensa edustaja, mukava, yksinhuoltajuudesta parhaan kykynsä mukaan selviytynyt nainen, joka vaan onnettomuudekseen on saanut luonnevikaisen aivovammaisen tyttären...

Eli kai se äiti raukka yrittää jotenkin olla isoäitinä ja anoppina, rassukka. Sääliksi käy.

Ja aivanyhtä hyvin tämän voisi kääntää niin päin, että minä olen joutunut kaikessa missä äiti on minua mollannut, moittinut ja haukkunut, yrittämään olla äidilleni jotenkin hänen kelpuuttamansa tytär, mutta en ole koskaan siinä onnistunut. Niin miksi ihmettelet, jos minä en osaa antaa arvoa äidilleni? Miksi ihmettelet sitä? Kerro mulle.

ap

Minä vain kusen ja pieraisen hänen naamalleen jos perin paljon, että en tarjoa siitä pennin latia, tulkoot sitten pyytämään minulta jos jotain haluaa.

ap

Hullu mikä hullu.

Kuuntele terapeuttia

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Moi ap! Käyn itsekin psykologilla ja neuvot/näkökulmat ovat hyviä. Sinuna tekisin kuitenkin niin kuin itsestäsi tuntuu- siis niin miten sinulla itselläsi on mielenrauha ja paras olo asian suhteen, käy mielikuvitusleikkiä asiasta. Sinun pitää suojata itseäsi äitisi narsismilta, mutta tee se omalla tavallasi, oli se sitten psykologin neuvon mukaan tai jotenkin muuten. Kaikkea hyvää, ja levollista mieltä, ap.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tiedän kyllä, että jotain tällaista varmaan tahtoo sanoa, tosin tuo puhe kuvion muuttamisesta oli minun sanaani, ei terapeutin. Mutta sehän on itsestäänselvää, että se olisi kuvion muutos. Olen ollut äidille voimattoman katkera niin kauan kuin jaksan muistaa. En ole koskaan saanut apua kuvion muuttamiseen. Ihmiset ei tajua miten auttaa ja tukea minua. Koska auttaminen katsotaan hyvänä. Tokihan heidän uskonsa mukaan mun tekee hyvää auttaa. Mutta kun ei se aina ole niin. Ja terapeutti nimenomaan sanoi, että äitini ei ilahdu. Itse ajattelen sen niin ettei ilahdu ainakaan niin kuin ns. normaali ihminen ilahtuisi, että jättäisi turhat haukunnat, jos (kun) ne pahoittavat antajan mielen ja se hänelle kerrotaan. Ehkä kuvion muuttaminen on alkua katkeruudesta luopumiseen. Kieltämättä vaikka suren äitini rahatilannetta ja muita juttuja ja toivoisin, ettei hän olisi murheellinen ja syytäisi pahaa oloaan minulle niin vihaan häntä samalla enkä kokisi hänelle inhottavana oloa mitenkään pahana. Hassua :S

ap

Vierailija kirjoitti:

Minä vain kusen ja pieraisen hänen naamalleen jos perin paljon, että en tarjoa siitä pennin latia, tulkoot sitten pyytämään minulta jos jotain haluaa.

ap

Haluat siis että nöyryytät äitiäsi (en pysty kirjoittamaan miten) ja sitten hän tulee pyytämään sinulta rahaa? Anelee edessäsi? Miksi ihmeessä?

Ja huom tämä siis, jos joskus tulet perimään.

Mitä terapeutti tästä ilmaisustasi oli mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tiedän kyllä, että jotain tällaista varmaan tahtoo sanoa, tosin tuo puhe kuvion muuttamisesta oli minun sanaani, ei terapeutin. Mutta sehän on itsestäänselvää, että se olisi kuvion muutos. Olen ollut äidille voimattoman katkera niin kauan kuin jaksan muistaa. En ole koskaan saanut apua kuvion muuttamiseen. Ihmiset ei tajua miten auttaa ja tukea minua. Koska auttaminen katsotaan hyvänä. Tokihan heidän uskonsa mukaan mun tekee hyvää auttaa. Mutta kun ei se aina ole niin. Ja terapeutti nimenomaan sanoi, että äitini ei ilahdu. Itse ajattelen sen niin ettei ilahdu ainakaan niin kuin ns. normaali ihminen ilahtuisi, että jättäisi turhat haukunnat, jos (kun) ne pahoittavat antajan mielen ja se hänelle kerrotaan. Ehkä kuvion muuttaminen on alkua katkeruudesta luopumiseen. Kieltämättä vaikka suren äitini rahatilannetta ja muita juttuja ja toivoisin, ettei hän olisi murheellinen ja syytäisi pahaa oloaan minulle niin vihaan häntä samalla enkä kokisi hänelle inhottavana oloa mitenkään pahana. Hassua :S

ap

Ei vaan kukaan ei ilahdu "avusta" jonka ainoa tarkoitus on kosto ja nöyryytys.

Mieti nyt itseäsi tällaisen "avun" kohteena, jos osaat asettua toisen ihmisen asemaan. Kukaan ei ilahdu tällaisesta

Vierailija kirjoitti:

Moi ap! Käyn itsekin psykologilla ja neuvot/näkökulmat ovat hyviä. Sinuna tekisin kuitenkin niin kuin itsestäsi tuntuu- siis niin miten sinulla itselläsi on mielenrauha ja paras olo asian suhteen, käy mielikuvitusleikkiä asiasta. Sinun pitää suojata itseäsi äitisi narsismilta, mutta tee se omalla tavallasi, oli se sitten psykologin neuvon mukaan tai jotenkin muuten. Kaikkea hyvää, ja levollista mieltä, ap.

Joo, totta puhut. Kuuntelen terapeuttia, mutta toki ratkon asiat viime kädessä itse ja ehkä osin toisin. Mutta se antoi ehdottomasti voimaa siihen, että mun ei ole pakko auttaa ollakseni hyvä ihminen tai toimiakseni oikein. En edes sillä saisi välejämme kuntoon :( Mieheni lohdutti, että jos jotain saan niin äitini varmasti pyytää silloin itsekin jos jotain tarvitsee, joten sillä lailla minun ei tarvitse kantaa huolta saako äiti apua. (Pelkäsin vain irrationaalisesti itse, että äiti kärsii ja valittaa mielessään jos minä en tarjoa apua ja sitten se on mun syy, että hänet on hylätty). Mutta jos äiti pyytää apua asetelma on silleen fiksumpi, että joutuu itse pyytämään, eikä ehkä kävele samalla lailla ylitseni kuin jos vain tarjoan apua.

Vaikka minusta se meenee ihan hassustipäin; mä olisin enemmän vihainen jos joutuisin pyytämään apua jolta kulta, jonka rahat tavallaan kuuluisivat minunkin ilokseni, ja kiitollisempi, jos sitä ihan tarjottaisiin. (Siksi voidaan ajatella että äidillekin kuuluuu tavallaan jotain, että hän alunperin nai isäni ja edesauttoi meidän väliemme ylläpysymistä ainakin hiukan).

ap

Kuka on tässä narsisti???

Ja huono äiti

Kelvoton vaimo

Ilkeä tytär

Onnenonkija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi ap! Käyn itsekin psykologilla ja neuvot/näkökulmat ovat hyviä. Sinuna tekisin kuitenkin niin kuin itsestäsi tuntuu- siis niin miten sinulla itselläsi on mielenrauha ja paras olo asian suhteen, käy mielikuvitusleikkiä asiasta. Sinun pitää suojata itseäsi äitisi narsismilta, mutta tee se omalla tavallasi, oli se sitten psykologin neuvon mukaan tai jotenkin muuten. Kaikkea hyvää, ja levollista mieltä, ap.

Vaikka minusta se meenee ihan hassustipäin; mä olisin enemmän vihainen jos joutuisin pyytämään apua jolta kulta, jonka rahat tavallaan kuuluisivat minunkin ilokseni, ja kiitollisempi, jos sitä ihan tarjottaisiin. (Siksi voidaan ajatella että äidillekin kuuluuu tavallaan jotain, että hän alunperin nai isäni ja edesauttoi meidän väliemme ylläpysymistä ainakin hiukan).

ap

Kun sä raukka vaikutat olevan jotenkin ihan täysin rajaton ihminen. Katkeruutesi äitiäsi kohtaan johtuu varmaan siitä että sä edelleen ja aina ja ikuisesti ajattelet että sun äitisi KUULUU sinulle.

Ja olet vihainen kun hän ei suostu kuulumaan sinulle.

Ei toisia voi omistaa. Ei edes vanhempiaan. Eikä lapsiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle on vahingollista vuodesta toiseen hautoa kostoa. Se myrkyttää oman mielen ja koko elämän. Sitä varmasti tuo kuvion muutos tarkoittaa. Ei kannata "auttaa", kun auttaminen onkin vain vallankäyttöä ja kostoa. Sellainen auttaminen tuhoaa auttajan ja autettavan.

Ei kukaan tahdo olla toisen armoilla. Eikä ottaa vastaan mitään ilkeällä sydämellä annettua.

Eikä ilkeä auttaminen ole muuta kuin väkivallan tekemistä. Katkeroittaa ja tuhoaa myös sen pahan tekijän

Tätä terapeutti voi tarkoittaa. Vapautus tästä itseä tuhoavasta ajattelusta

Tämä. Ei terapeutti yritä suojella sinua äidiltäsi, vaan hänen antamaansa neuvoa noudattamalla suojelet itseäsi itseltäsi, koska olet niin jumiutunut kostofantasioihin. On aika aikuistua ja keksiä muuta terveempää mietittävää kuin jokin äitisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vain kusen ja pieraisen hänen naamalleen jos perin paljon, että en tarjoa siitä pennin latia, tulkoot sitten pyytämään minulta jos jotain haluaa.

ap

Haluat siis että nöyryytät äitiäsi (en pysty kirjoittamaan miten) ja sitten hän tulee pyytämään sinulta rahaa? Anelee edessäsi? Miksi ihmeessä?

Ja huom tämä siis, jos joskus tulet perimään.

Mitä terapeutti tästä ilmaisustasi oli mieltä?

No siis pieraisua teen mielessäni ihan sillä, että en tarjoa apua vaan istun Roopena rahojen päällä kuin ei mitään. En ajattele pyytämistä että minä nöyryytän, mutta olisihan se toki hövelimpää, jos menisin tarjoamaan jotain kiitokseksi siitä, että äiti on löytänyt isän, vaikkei saanutkaan erossa mitään ja mä saan.

Terapeutti vain naurahti tuolle pieraisen muiden silmille jutulle, hän ymmärsi, että siinä on mukana vuosien patoutunutta jonkinlaisia nöyryytetyksi tulemisen kokemuksia. Tajusi kai, etten mä tosissaan esitä kellekään mitään pietemistä, vaan vahvistan mieltäni moisella mielikuvalla ihmisiä päin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi ap! Käyn itsekin psykologilla ja neuvot/näkökulmat ovat hyviä. Sinuna tekisin kuitenkin niin kuin itsestäsi tuntuu- siis niin miten sinulla itselläsi on mielenrauha ja paras olo asian suhteen, käy mielikuvitusleikkiä asiasta. Sinun pitää suojata itseäsi äitisi narsismilta, mutta tee se omalla tavallasi, oli se sitten psykologin neuvon mukaan tai jotenkin muuten. Kaikkea hyvää, ja levollista mieltä, ap.

Vaikka minusta se meenee ihan hassustipäin; mä olisin enemmän vihainen jos joutuisin pyytämään apua jolta kulta, jonka rahat tavallaan kuuluisivat minunkin ilokseni, ja kiitollisempi, jos sitä ihan tarjottaisiin. (Siksi voidaan ajatella että äidillekin kuuluuu tavallaan jotain, että hän alunperin nai isäni ja edesauttoi meidän väliemme ylläpysymistä ainakin hiukan).

ap

Kun sä raukka vaikutat olevan jotenkin ihan täysin rajaton ihminen. Katkeruutesi äitiäsi kohtaan johtuu varmaan siitä että sä edelleen ja aina ja ikuisesti ajattelet että sun äitisi KUULUU sinulle.

Ja olet vihainen kun hän ei suostu kuulumaan sinulle.

Ei toisia voi omistaa. Ei edes vanhempiaan. Eikä lapsiaan.

Siis se, että kostan äidille hänen aiheuttamansa kärsimykset tarkoittaa sinulle sitä, että mielestäni äitini kuuluu minulle?

Minusta hänen kuuluu käyttäytyä minua kohtaan oikein, siitä on ennemminkin kysymys.

ap