väkivaltaiset ajatukset

Turha olla liian ankara itselleen. Jokainen joskus hermostuu. Väkivalta ei ole hyväksyttävää. Rehellisesti en näe mitään pahaa siinä, että ojentaa todella huonosti käyttäytyvää lasta esim. pikkuisen läpsäyttämällä vaikka kädelle. Eläimetkin ottavat luonnossa tilanteen haltuun vallattomien pentujen kanssa ottamalla niskasta kiinni ja siirtämällä toisaalle tilanteesta. Sanallinen kielto ei kaikissa tapauksissa päde ja lapsia on aikuisen velvollisuus kasvattaa, esim. juuri lievästi fyysisesti puuttuen. Itse näkisin kaikista pahimpana aikuisen käytöksenä lapsiaan kohtaan jatkuvat kiellot ja huutamisen.

On kuitenkin hienoa että tiedostat asian, ja teet asialle jotain. Uskon että melko monella tekee mieli välillä kurittaa lastaan?

Turha olla liian ankara itselleen. Jokainen joskus hermostuu. Väkivalta ei ole hyväksyttävää. Rehellisesti en näe mitään pahaa siinä, että ojentaa todella huonosti käyttäytyvää lasta esim. pikkuisen läpsäyttämällä vaikka kädelle. Eläimetkin ottavat luonnossa tilanteen haltuun vallattomien pentujen kanssa ottamalla niskasta kiinni ja siirtämällä toisaalle tilanteesta. Sanallinen kielto ei kaikissa tapauksissa päde ja lapsia on aikuisen velvollisuus kasvattaa, esim. juuri lievästi fyysisesti puuttuen. Itse näkisin kaikista pahimpana aikuisen käytöksenä lapsiaan kohtaan jatkuvat kiellot ja huutamisen.

Mutta se tunne mikä tulee, kun kyse on siitä, että tekisi mieli lyödä ja kovaa, purkaa siihen lapseen se raivo mikä sisällä kiehuu.

Se on kamalaa.

Ap

et ole, täällä löytyy toinen. Mulla ihan sama tilanne, raivo nousee joskus tosi kovasti pintaan. Miten sulla muuten menee? Meillä parisuhde oireilee ja oma vitutus ja suuttumus lapsia kohtaan kumpuaa omista turhautumista. Meillä parisuhdeterapia alkamassa, uskon että tilanne pikkuhiljaa lähtee paraneen. 

Ne on ok, jos ne kohdistuu koulukiusaajiisi.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se tunne mikä tulee, kun kyse on siitä, että tekisi mieli lyödä ja kovaa, purkaa siihen lapseen se raivo mikä sisällä kiehuu.

Se on kamalaa.

Ap

Silloin on haettava apua. Jos äiti ei voi hyvin, kukaan muukaan perheessä ei voi. Asioista on vain puhuttava oikeilla nimillä ja parisuhdetta pitää hoitaa. Hienoa on se, että tunnustat ongelman. Oletko puhunut kumppanillesi?

Jos surmaat lapsesi sinua juhlitaan vahvana, itse voit lohduttautua marttyyrina. Se on Suomen tila näinä päivinä.

Väsynyt mä tällä hetkellä olen. On todella pahoja talousvaikeuksia ja kaksi haastavaa adhd lasta. Omaa aikaa ei juuri ole, ja vanha masennus kolkuttelee olan takana.

Liikaa tulee karjuttua, päivittäin :(

Oli pysäyttävää kun lapsi jotain hölmöili ja ärähdin, lapsi sanoi "älä tukista!"

:'(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se tunne mikä tulee, kun kyse on siitä, että tekisi mieli lyödä ja kovaa, purkaa siihen lapseen se raivo mikä sisällä kiehuu.

Se on kamalaa.

Ap

Silloin on haettava apua. Jos äiti ei voi hyvin, kukaan muukaan perheessä ei voi. Asioista on vain puhuttava oikeilla nimillä ja parisuhdetta pitää hoitaa. Hienoa on se, että tunnustat ongelman. Oletko puhunut kumppanillesi?

Ei olla erikseen keskusteltu asiasta, mies tietää, että kamppailen asian kanssa ja tulee väliin kun näkee mun kärsivällisyyden olevan lopussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta se tunne mikä tulee, kun kyse on siitä, että tekisi mieli lyödä ja kovaa, purkaa siihen lapseen se raivo mikä sisällä kiehuu.

Se on kamalaa.

Ap

Silloin on haettava apua. Jos äiti ei voi hyvin, kukaan muukaan perheessä ei voi. Asioista on vain puhuttava oikeilla nimillä ja parisuhdetta pitää hoitaa. Hienoa on se, että tunnustat ongelman. Oletko puhunut kumppanillesi?

Ei olla erikseen keskusteltu asiasta, mies tietää, että kamppailen asian kanssa ja tulee väliin kun näkee mun kärsivällisyyden olevan lopussa.

Ap

Istukaa alas ja puhukaa. Mies voi auttaa vain jos pystyy ymmärtämään tilanteen. Lisäksi selkeästi tarvitsette muita tukitoimia. Yhteys neuvolaan/ lastensuojeluun. Sieltä tukihenkilö vaikeimmaksi ajaksi. Yksin ei pidä jäädä. Maailma ei kaadu rehellisyyteen, päinvastoin.

Meillä valitettavasti oli yhdessä vaiheessa tuollaista. :(((( Vaikeita tunteita tuli ja tulee edelleen yhden lapsen uhmakkaasta käytöksestä, joka näin jälkeenpäin ajatellen isoksi osaksi selittyy sillä, että on erityislapsi (äskettäin tutkittu), myös saattoi oireilla minun stressiä ja väsymystä ja meidän vanhempien parisuhteen jännitteitä. Olen avautunut hankalista tunteista ja pyytänyt apua tuolla, missä lapsi tutkittiin ja omassa terapiassa. Olo on alkanut tuntua toiveikkaalta ja olen hieman jo onnistunut löysäämään pipoa kasvatustilanteissa. Ehkä tämä tästä.