Ns."vanhat piiat" katkeroituvat jossakin vaiheessa elämäänsä
Niin eihän se työ sitten kaikkea annakkaan elämään sisältöä, ja ura ei ole vanhuuden ystäväkään joskus sitten, jos saa elää, mutta omat lapset ovat yleensä aina vanhempiensa seurana.
Kommentit (34)
Ihanko totta? Miksi vanhukset sitten valittaa ( tai niiden lpset, ettei vanhukista huolehdit ).
Kuka meistä ei iän myötä vähän katkeroituis?Oli vanha piika tai ei.
Minua ei ole työ motivoinut koskaan.
Vanhapiika on yhdyssana. Axl on aikamiespoika.
Ehkä siinä tapauksessa saattaa katkeroituakin, jos olisi halunnut puolison ja ehkä myös lapsia, mutta ei sellaisia koskaan syystä tai toisesta saanut.
Kaikki eivät tuollaisesta elämästä kuitenkaan haaveille. Joillekin se "vanhana piikana" oleminen on ihan oma valinta. Jotkut ihan oikeasti nauttivat yksinolosta.
(Eipä ne lapset mikään onnellisen vanhuuden tae ole. Välit voivat rikkoontua, lapset voivat menehtyä ennen vanhempiaan, saattavat muuttaa ulkomaille ja perustaa oman elämänsä sinne jne.)
Voi ei! Mitä minä nyt teen. Olen 33, lapseton, erosin juuri pitkästä suhteesta. Meneekö SE umpeen kohta? MITÄ MINÄ TEEN! VInkkejä!!!
Omat lapset aina vanhempiensa seurana? Mitä horiset? Kivikautinen ajatusmalli sinulla urpo.
Rahalla saa hyvää vanhustenhoitoa. Vaikka ulkomailla. Osa on yrittänyt etsiä kumppania, mutta katkeroitumisen sijaan on päättänyt sitten panostaa muihin asioihin.
Olet aivan oikeassa, ja tuon katkeran kalkin nieleminen on niin vaikeaa, että pitää täällä vauva-palstallakin (Huom! VAUVA-palstalla...) ulista ja availla etusivu täyteen ketjua lapsettomuuden ihanuudesta. Olen surullinen heidän puolestaan. Lapsettomaksi jääminen on tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Olet aivan oikeassa, ja tuon katkeran kalkin nieleminen on niin vaikeaa, että pitää täällä vauva-palstallakin (Huom! VAUVA-palstalla...) ulista ja availla etusivu täyteen ketjua lapsettomuuden ihanuudesta. Olen surullinen heidän puolestaan. Lapsettomaksi jääminen on tragedia.
Kiitos. Arvostan mielipidettäsi miettiessäni endometrioosin aiheuttamia vaurioita elimistössäni. Onneksi tiedän, että sinäkin pidät tilannetta tragediana. Kiitos vielä kerran.
Olen erityisen kiitollinen siitä, että Suomessa on paljon lapsia, joista huolehditaan hyvin ja kunnolla.
"Vain" 30 000 lasta tarvitsee kodin jostain muualta kuin omasta perheestään. Tilanne kertonee teistä vanhemmista varsin hyvin. Olen surullinen teidän puolestanne.
Ai. Monella on niin kusipäälapsia, ettei voi pahempaa ollakaan. Fiksu on se, joka ei nlisäänny.
Itse katkeroidut, jos lapsesi eivät ole penaalin terävimpiä kyniä. Eivät varmaan olekaan.
Yhteiskunta nuo vanhukset hoitaa. Joku Nico käy kerran kuussa sua katsomassa.
Tunnen joitakin. Yhdellä on hirveät defenssit päällä. Itse saattaa joskus puhua yksinäisyydestä tai perheen kaipuusta mutta jos siihen osoittaa minkäänlaista empatiaa tai vihjettä että elämää ei kyllä ole pakko elää yksin niin seuraa puolen tunnin saarna siitä kuinka hän on onnellinen "valitsemallaan" tiellä. Yksi on sellainen että korostaa kuinka pärjää ja pystyy ja on kuitenkin ihan repaleina. Luulen hänen yksinjäämisen syy olevan äärimmäinen takakireys.
Miehillä ei sen helpompaa. Vanhatpojat vakuuttelee samaan tapaan olevansa onnellisia villinä ja vapaana mutta viina vie.
Uskon että on ihmisiä joille yksin eläminen on oikea valinta. Itse en vain satu tuntemaan ketään sellasta.
Miten käy vanhojen poikien? Katkeroituvatko hekin?
Kyllähän se nyt vaan on luonnonkin mukaista, että ihmisellä on vietti pariutua ja sitä myöten lisääntyä, ja jos noista kumpikaan ei jostain syystä onnistu, niin ihminen katkeroituu aivan väkisin. Sitten vaan keksimällä keksitään tekosyitä vanhaanpiikuuteen, vaikka syyt siihenkin löytyvät vallan muut kuin se viettiin perustuva halu ja himo, joka on ollut olemassa, mutta se on pitänyt vaientaa, ja etenkin yli lapsentekoikäisten naisten kohdalla se on tossa viidenkympin tienoilla viimeistään, kun menkat loppuvat ja vaihdevuodet alkavat, se on sitten omista lapsistaan haaveilukin siinä, ja piste. Ja kaikki eivät edes löydä sopivaa kumppania itselleen seurakseen, niin onhan se sitten yksintaivallusta koko elämä. Harva siellä elämän illassa enää mitään seksikumppaniakaan tarvitsee, ja edes löytää mitään kultarakasta, armastaan! Taivaan tosi tuokin. Ja työnteko yleensä loppuu eläköitymiseen, ja eläkkeellä olokin on pirun yksinäistä, jos ei ole edes muistoja vaikka siitä olleesta kumppanistaan, joka on saattanut jossain vaiheessa olla aikaisempaa elämäänsä, saatika lapsistaan.....
Vierailija kirjoitti:
Miten käy vanhojen poikien? Katkeroituvatko hekin?
Alkoholisoituvat. Naiset katkeroituvat, miehet alkoholisoituvat.
Vierailija kirjoitti:
Ai yleensä aina? Hyvä vitsi.
Niinpä, omat synnyttämät lapseni ovat olemassa, ja älä ala halkomaan hiuksia tuolla "aina"-sanallani ja käsitä sitä niin, että lapseni olisivat alati konkreettisesti kanssani, mutta tarkoitin sitä, että he ovat kuitenkin mukana minun elämässäni, ja olen heille ainut ÄITI ja muita äitejä heillä ei ole. Jos itse olet pettynyt vanhempiisi tai päin vastoin, niin ei se ole minun ongelmani.
Itselläni ovat lämpimät ja rakkaat välit omiin lapsiini, ja päinvastoin heillä minua kohtaan.
Kaikillahan ei noin mene, ja syitä voi olla sellaiseenkin käytökseen hyvin paljon. Ikävää sellainen onkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siinä tapauksessa saattaa katkeroituakin, jos olisi halunnut puolison ja ehkä myös lapsia, mutta ei sellaisia koskaan syystä tai toisesta saanut.
Kaikki eivät tuollaisesta elämästä kuitenkaan haaveille. Joillekin se "vanhana piikana" oleminen on ihan oma valinta. Jotkut ihan oikeasti nauttivat yksinolosta.
(Eipä ne lapset mikään onnellisen vanhuuden tae ole. Välit voivat rikkoontua, lapset voivat menehtyä ennen vanhempiaan, saattavat muuttaa ulkomaille ja perustaa oman elämänsä sinne jne.)
Ihminen ei voi hyvin aivan yksin. Voihan ihminen tietoisesti pyrkiä yksinäisyyteen ja perinjuurin yksinään olemiseen, mutta pitemmän päälle se nyt vaan ei ole tervettä ihmisen elämää. Ihminen on laumaeläin. Ihminen kaipaa kaveria peilaamaan omaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa.
Ja onhan hyvänen aika rattoisampaakin elämä viettää aikaa toisen ihmisen kanssa kuin ypöyksin.
Ja jos nyt joku vetää tähän työkaverit sun muut, niin he eivät koskaan korvaa omia lapsiaan ja ihan omaa perhettä saatika omaa rakasta elämänkumppania. Se nyt vaan on niin.
Ai yleensä aina? Hyvä vitsi.