Mitä tavaroita vihaat vanhemmillasi?

Itse heittäisin parit ikivanhat lautaset suoraan roskiin. Samoin lähtisi mm. veitsitukki, josta olen jo monta kertaa sanonut että on bakteeripesä. Muutakin roinaa saisi kantaa suoraan roskiin.

Samon lähdöt saisi yksi hirveä jalkalamppu sekä kasa kirjoja, joita kukaan ei ole koskaan lukenut eikä lue.

Iittalan Ultima Thule-lasit ja lasikipot. Ihan s**tanan rumia ja retroja.

No en heittäis mitään, kun eivät ole minun tavaroitani. Ei ole minun asiani.

Vierailija kirjoitti:

Iittalan Ultima Thule-lasit ja lasikipot. Ihan s**tanan rumia ja retroja.

Myy ne meille!

En vanhemmillani vaan anopillani. Googlatkaa "Pentik kynttilänjalka 70-luku". Aivan järkyttäviä kakanvärisiä möykkyjä. Ekana hakutuloksissa anopilla oleva jätepallero. Anopilla oli asunto myynnissä ja heti ensimmäisenä eteisessä tuli vastaan tuo kynttilänjalka. Hyi olkoon. Veimme kyseisen vekotuksen vaivihkaa yhteen makuuhuoneista. Siitä esineestä eivät perilliset kyllä tappele.

Ei ole sen paremmin viha kuin rakkaussuhdetta omiin saati sitten toisten tavaroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iittalan Ultima Thule-lasit ja lasikipot. Ihan s**tanan rumia ja retroja.

Myy ne meille!

Jos ne aikanaan perinnönjaossa napsahtaa kohdalle (teen kaikkeni ettei napsahda), niin lahjoitan ne ilmaiseksi. 

Saako vanhemmat sitten vastavuoroisesti hävittää lastensa tavaroita joita vihaavat?

Kyllä en vihaa tavaroita ollenkaan. Ehkä vähän kammoan tavarapaljoutta, jota tiedän päätyväni jonakin päivänä selvittelemään.

Appivanhemmilla se koostuu ikuisesti säilytetystä rojusta, kuten tyhjistä jogurttipurkeista, joita voi joskus tarvita. Toisaalta anoppilassa on myös joko hinnaltaan tai tunnearvoltaan arvokkaita tauluja ja käsintehtyjä tekstiileitä, joilla en näe mitään käyttöä omassa elämässäni, mutta jota ei voi heittää poiskaan.

Omilla vanhemmillani tavarapaljoudessa on myös paljon uutta tavaraa, jota ostetaan ihmeellisessä kulutusvimmassa harkitsematta juurikaan. Näistä varmasti pääsee aikanaan eroon.

Kaikki se turha krääsä! Siivoan siellä aina ja kannan sitä turhaa pashaa roskiin. Isäni mielestä kaikki rikkinäisistä henkareista lähtien pitää säilyttää.

Ei voisi vähempää kiinnostaa ryjät siellä.

Äitini ei todellakaan antaisi hävittää mitään. Suunnittelee jo laittavansa joka puolelle hintalappuja, kun me lapset emme ymmärrä hänen tavaroidensa arvoa. Hamstraa jatkuvalla syötöllä lisää. Suotakoon tuo kaikki hänelle.

Itse suunnittelen perinnöstä kieltäytymistä.

No en nyt vihaa, vaikka onhan niillä tavaraa joka ei ole minun maun mukaista. Mutta jos jostain syystä pitäisi raivata kamaa pois vanhempien kämpästä, niin ekana sais lähteä 2 hemmetin rumaa maljakkoa joista vanhempanikaan eivät pidä (ovat siis sanoneet sen). Äiti on ne aikoinaan saanut lahjoina ja velvollisuudentunnosta säilyttää vaikka lahjanantajat on jo mullan alla, huoh...

En inhoa yhtään mitään. Mutsi on hanakka hävittämään tavaraa. Liian hanakka! Sillä on remppakuume noin joka viides vuosi, ja huonekalut vaihtuu siinä mukana - tai asunto.

Valitettavasti mutsini ei tajua antiikin päälle, mutta minä ja systeri tajutaan. Me on jouduttu opettamaan mutsia, että soita ensin meille, ennenkuin heität mitään huonekaluja, lasia, posliinia tai metallia roskiin, tai tauluja. . Me sitten kollaamme roskiin lentävän tavaran. Pelastettu on signeerattua Kumelaa, Nanny Stihliä, savupiippu-Arabiaa, muutakin signeerattua taidelasia...huoh. Viimeksi pelastettiin mökin myyntimuutossa roskalavalle joutumasta Lisa Johansson-Papen pari lamppua, yksi 1910-luvun talonpoikaispöytä, Billnäsin kirjoituspöytä, pesukomuutti, emännänkaappi ja vintiltä ns. renginkaappi. Mutsi on saanut noita esineitä joko työn kautta, lahjaksi, perinnöksi tai talokauppojen mukana. Mutsia ei voi päästää siivoamaan yhtään minnekään eikä myymään yksinään yhtään mitään, koska ei se edes tajua hintoja, eikä sitä edes kiinnosta niillä tienata. Romut on joko roskissa tai myyty kolikolla. Hilpeintä oli, kun se aikoi myydä hyvän puutarhatraktorin 100 eurolla, ja onneksi mainitsi siitä. Me laitettiin se systerin kanssa nettiin ja saatiin 1200 euroa, että sillä lailla...

Ja appiukko ihan samanlainen, on siinä syöksytty hätiin kerta jos toinenkin. 

Vierailija kirjoitti:

En vanhemmillani vaan anopillani. Googlatkaa "Pentik kynttilänjalka 70-luku". Aivan järkyttäviä kakanvärisiä möykkyjä. Ekana hakutuloksissa anopilla oleva jätepallero. Anopilla oli asunto myynnissä ja heti ensimmäisenä eteisessä tuli vastaan tuo kynttilänjalka. Hyi olkoon. Veimme kyseisen vekotuksen vaivihkaa yhteen makuuhuoneista. Siitä esineestä eivät perilliset kyllä tappele.

Mun ystävä nimittää niitä "kivesjaloiksi":D (onhan niissä pallurat)

Äidilläni ei kauheasti kauheuksia ja turhuuksia ole. Hän on jopa meidän lasten antanut ajoittain luvan siivota ja hävittää roinaa. Mutta anoppilassa on sitten senkin edestä roskaa. Ei voi uskoa ennen kuin näkee. Siellä on "taidetta", tuhansia kirjoja ym. keräilytavaraa, joka ei kuitenkaan ole arvokasta. Hän säilyttää myös kaikki lastensa (nuorinkin 42v) vaatteet, koulukirjat ja KAIKEN roskan. Talo on iso, mutta ei sinne oikein vieraisille mahdu, kun huoneet ovat täynnä. Joskus ollaan miehen kanssa mietitty, että saisisko esim. hänen entisen huoneensa siivota, että olisi yökyläilypaikka, mutta emme ole asiaa ottaneet puheeksi.

Sellainen järkyttävä tonttu kaivetaan aina jouluisin paraatipaikalle. Tonttu näyttää parralliselta vauvanukelta jonka kasvoilla on ihan retardi rääkyvä ilme etten tiedä itkeekö vai nauraako se.

Käykö täti? 

Ei riitä palstatila kaiken luettelemiseen. Mutta parhaimmat palat:

-kuvaputkitelkkari jostain 80-luvulta (jos joku suvusta vielä sattuu tarvitsemaan kelpo televisiota)

-lehtien vuosikertoja jostain 70-luvun alkupuolelta tähän päivään. Nämä vievät suunnilleen lattiasta kattoon yhden huoneen tilan (joskus vielä luen niistä mielenkiintoisia artikkeleita)

-isänsä pyörätuoli (isä ollut haudassa toistakymmentä vuotta)

En tiedä onko koti enää edes paloturvallisuusmääräysten mukainen. Kai esim. paperitavaralle joitain rajoituksia on yksityiskodissakin?

Epäonnistuneita lapsuuden/nuoruuden taiteiluitani seinillä kehyksissä. Muitakin rumia tauluja.

Kaiken alkoholin ihan vaan äidin terveyden kannalta. Tissuttelee joka ilta ja joka viikonloppu ainakin yhtenä iltana vetää ihan koomat. Eikä tietystikkään itse näe tässä mitään ongelmaa.

No, mulla tää homma on jo siellä perinnön jaon jälkeisessä ajassa, niin voi varmaan vastata, kun kyse oli "omasta" tavarasta: 20 Mariskoolia.. voi jeesus, kuka niitä tahtoo himaansa?! Meillä oli kanssa noita ultima thule astioita, rumia kuin ruutanat, kierrätykseen lähti koko kasa. Samoin oli kokonainen astiasto jotain halavatun pentikin lappi-lautasia... painavat tonnin kappale, ei voi pestä apk:ssa. Samaan osoitteeseen. Kierrätyskeskus on muuten aivan mainio konsepti: kutsut kylään ja käsket kantamaan ulos kaiken mikä heille kelpaa, loput sitten peräkärryllä kaatikselle.