Olen maailman surkein ja laiskin kodinhoitaja :(

Imuroi ja pesee lattioita joka päivä. Imuroi joskus montakin kertaa päivässä, pesee pyykkiä ja viikkaa koko ajan ja kerää leluja non-stoppina ... Ja siltikin koti on kun räjähdyksen jäljiltä ja jalat tarraa kiinni lattiaan! Miten te, joilla on koti koko ajan siisti ja tahraton, pystytte siihen?!

Eli tee vähän kerrallaan niin urakka ei tunnu ylivoimaiselta. Itse annan itselleni usein komentoja tyyliin: " Nyt laitat 25 tavaraa paikalleen" tai " Nyt kahdeksan minuutin ajan raivaat keittiötä" tai " Nyt raivaat tuon sohvan ja olohuoneen maton alueen puhtaaksi kaikesta ylimääräisestä ryönästä" . Jos alkaa ajatella, että täytyy siivota koko huusholli, niin sitä uupuu pelkästä ajatuksesta niin että vaipuu sinne sohvan pohjalle vaikeroimaan ja nappaa käteensä naistenlehden. Seitsemän minuuttia sen sijaan jaksaa tsempata ;)

Isommissa siivouksissa noudatan keksimääni " intervalliperiaatetta" . Eli en siivoa yhtä huonetta loppuun ja sitten siirry toiseen koska se on jotenkin uuvuttavaa, vaan kierrän huoneesta toiseen intervallimaisesti eli siivoan kutakin huonetta aina 15 minuuttia ja sitten vaihdan. Laitan munakellon soimaan vartiksi, huhkin kuin hullu olohuoneessa, kun kello pirahtaa, uudestaan vartti päälle ja syöksyn makuuhuoneeseen raivaamaan, sitten on vuorossa lastenhuone ja niin edelleen. Jotenkin se huoneen vaihto aina virkistää ja kelloa vastaan " taistelu" antaa tsemppiä touhuun - tyyliin " vieläköhän ehdin tämän jutun ennen kuin jo joudun vaihtamaan" .

Näin olen pystynyt huijaamaan itseäni, laiskaa siivoojaa ja peruslaiskaa ihmistä muutenkin, tsemppaamaan kodinhoidossa. Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ;)

Vierailija:

Tee pikkuisen kerrallaan, muutama minuutti esim. nyt päätät että heität roskat pois ja pussitat ne. Sit annat kotihommien olla ja olet lapsen kanssa. Sitten muutama minuutti vaikkapa pyykkien taitteluun (mun " lempihommia" joka aina jää viimeiseksi)

yhtä hyvin kuin toiset. Turha puolustautua " ylivilkkaalla taaperolla" , on niitä lapsia meillä muillakin. ;)

JOskus oli puhetta tästä yhden tuttavan kanssa ja kun kerroin että minä pidän asunnon siistinä ja siivoan päivittäin, hän sanoi että " [b]odotas vaan[/b] kun saat toisen lapsen, silloin et takuulla enää jaksa siivota" No, nyt minulla on kaksi lasta ja siitä huolimatta siivoan joka päivä. Se aika ei ole pois lapsilta koska he saavat osallistua enkä kulje koko ajan rätti kädessä vaan teen yhden jutun silloin, toisen tällöin. Kun siivoaminen on koko ajan mielessä, sitä ei tarvitse tehdä hiki hatussa ;) Asiat hoituu siinä sivussa kuin itsekseen. Se on asennekysymys. Sitä en tiedä, pystyykö tuon asenteen saamaan jos ei se ole selkärankaan iskostunut.

Olen lievästi sanottuna kateellinen. Mutta olen huomannut, että näissä perheissä ei koskaan pääse syntymään kaaosta, koska sotkut siivotaan HETI ja mitään tavaraa ei lasketa väärään paikkaan jne.



Itse en ikävä kyllä kykene tähän.

Mulla on tuo sama! kutsun sitä " kolmen kohdan ohjelmaksi" eli siivoan joka huoneessa 3 kohtaa ja sitten aloitan alusta. Teen niin monta rundia kuin jaksan. Aluksi kohdat ovat pieniä, esim. yhden kukan kastelu, jotta jaksan ylipäätään aloittaa jostain, mutta lopuksi kun vauhtiin pääsee, niin teen isompia rupeamia kerrallaan, esim. vessanpöntön ja lavuaarin kuuraus.



Meilläkin on kyllä jatkuvaa kaaosta ja sekamelskaa, kun koko aikaa ei jaksa siivota. Ja olen huomannut, että jos yhden päivän ottaa rennommin, niin seuraavana päivänä on jo kaaos käsillä. Koko ajan pitäisi tehdä jotain, päivittäin...

Esim pesen mieluummin 4 koneellista pyykkiä kerralla, kuin laitan töpselin seinään, avaan vesihanan ym vain yhtä koneellista varten. Mieluummin kerran viikossa 2-3 tuntia siivousta, kuin kokoajan varuillaanoloa. Muuten saa riittää, että laitan astiat koneeseen ja kaappiin ja pyyhin keittiön pöydät ja wc:n lavuaarin joka päivä. Kasailen leluja lähes jokapäivä.

Kerroinkin asiasta jo viikonloppuna eli meidän koiralla oli juoksu helmikuussa ja niitä veripisaroita on edelleen lattioilla. Eli meidän lattia on pesty viimeksi tammi-helmikuussa. Ja sauna kerran kuuden vuoden aikana. Kylppäriä ei kertaakaan.

Kaikista varmin tapa mun saada kiiltävä asunto, on suuttua/hermostua. Vihapäissään tulee siistiä nopealla tahdilla. Viuh viuh :)



Vakavissaan.. Mä oon pahalla tuulella ellei ole ns. siedettävän siistiä. Kaaos leikkihuoneessa on kutakuinkin väistämätöntä, mutta puhdasta pitää olla. Sellasta, että vartissa voi ottaa vastaan vieraampiakin ihmisiä. Iltaisin putsaan vessan lavuaarin ja usein pöntönkin, sekä tiskipöydän on oltava siisti ennen nukkumaanmenoa. Näillä toimenpiteillä tulee ainakin vaikutelma siististä kodista :) Vie mennessäs, tuo tullessas on vanha, mutta ihan toimiva keino.

Välillä koti kiiltää ja kaapit on ojennuksessa, sitten saan tarpeekseni ja katson sohvalta, kun koko paska räjähtää käsiin. (tämä käy muuten hämmästyttävän nopeasti)



Onneksi nuo maniakaudet takaa sen, että edes joskus tulee tehtyä sellaisiakin hommia, kuin hellan taustan kuuraus ja jalkalistojen pyyhkiminen.



Meillä on muuten yksi 1,5v ja mulla riittää pokkaa tunnustaa, että kyllä me aikuiset sotketaan yhtä paljon kuin taapero.



Uutta maniakautta odotellessa täällä nettailen... Toivottavasti mania iskee pian, juhannusvieraita tulossa... :D

Koululaiselle hoen taukoamatta samaa nauhaa omien tavaroiden paikalleenlaitosta. Pakkohan sen on joskus alkaa sisäistää sitä..

Kaks pienempää " auttavat" kotitöissä. Taapero esim. istuu hyvin mielellään syöttötuolissa järkkäämässä lusikkalaatikkoa, kun laitan ruokaa. Toisaalta osaa jo laittaa alakaappeihin astioita oikealle paikalle, kun tyhjennetään tiskikonetta. Keskimmäinen tiskaa mielellään käsin. Molemmilla rätit heiluu siivouspäivänä, kun pölyjä pyyhitään. Ja mattotampasta tapellaan äidin kanssa ulko-ovella, että mitä sillä tehtiinkään..

Tätä tää on, mutta olen sen verran laiska ja kuitenkin viihdyn siistissä kämpässä, että en halua päästää kaaosta valloillen. Silloin ahdistaa, kun tietää, mikä urakka on edessä! Ja kyllä meillä ulkoillaan ja touhutaan muutakin..

On ihan turha mennä sanomaan, että lapsia on meilläkin! Kellään kun ei ole toisen lapsia... :)

Meillä on hommat hoidettava niin, ettei taapero ole hereillä/paikalla. Päiväuniaikaan laitan pyykit ja tiskit, näitä ko. koneita ei voi avata taaperon ollessa hereillä, sillä hän auttaa sen verran ahkerasti, että avun jälkeen tiskit saa imuroida lattioilta ja pyykit on kaikki iloisen vaaleanpunaisia tms. :)

Roskia keräilen koko ajan, samoin astioita kiikutan keittiöön aina, kun sinne menen. Leluja en keräile päivisin, mutta vaatteita roudaan sylillisiä koko ajan, koska innokas 3-v. vaihtaa vaatteensa n. joka viides minuutti... ;) Niiden kanssa on vähän välillä ongelmia, kun ne on sellaisia puolipitoisia, ettei puhtaita, muttei varsin likaisiakaan... Mitä niille teette?!



Ja minä myös laitan illalla keittiön kondikseen ja lataan pesukoneen valmiiksi, aamulla sitten napsautan päälle ja päiväuniaikaan ripustan kuivumaan.



Mulla on sellanen systeemi, että mietin valmiiksi ne hommat, jotka pitää saada tehdyksi ennen " vapaata" , eli kun taapero menee unille, teen ensin hommat ja sitten vasta istun keksin kanssa koneelle. :) Ja kannattaa miettiä vain muutama homma, silloin jaksaa tehdä ne ja ei masennu kaaoksen alle! Jos joka päivä tekee yhden ei-päivittäisen-homman päivittäisten lisäksi, tulee viikossa aika monta hommaa jo tehdyksi. Viikonloppuna me siivotaan sitten koko perheen voimin, lapsetkin saa omat mopit/luutut...

sitten kävin naapurissa. Melkein iski paniikki, niin paskaista ja kaameaa on kyllä harvassa. Mä roudaan koko ajan tavaroita ja imuroin joka päivä, mutta me ollaan koko perhe sitä sorttia että kaikki jää aina levälleen.

Leluja en keräile päivisin, mutta vaatteita roudaan sylillisiä koko ajan, koska innokas 3-v. vaihtaa vaatteensa n. joka viides minuutti... ;) Niiden kanssa on vähän välillä ongelmia, kun ne on sellaisia puolipitoisia, ettei puhtaita, muttei varsin likaisiakaan... Mitä niille teette?!

No en anna vaihdella tietenkään!? Aamulla valitaan yhdessä vaatteet ja jos ne eivät päivän aikana likaannu käyttökelvottomiksi niin ei ole mitään syytä vaihtaa niitä toisiin, vaikka meilläkin on kolmivuotias prinsessaikäinen joka olisi vähän väliä vaihtelemassa mekkoa.

Ei tänne kehtaa ketään kutsua.

Täällä toinen yhtä surkea, mutta on niitä tärkeämpiäkin asioita elämässä kuin siivous :-) Nauti lapsestasi ja anna tiskien olla.

Kauhea paniikki iskee kun joku soittaa tulevansa kylään :-)



Mikä ihme siinä on, ettei VOI pitää kämppää puhtaana, ei sen pitäs niin ylitse pääsemättömän vaikeata olla, onnistuuhan se muiltakin, niin miksei minulta?

ehkä ne vaan esittää ja on oikeesti yhtä surkeita ku me?

Lapsetkin on jo 3- ja 5-vuotiaat ja leikkivät kiltisti yhdessä ja täällä on kuitenkin kuin pommi pudonnut paskaläjään...

munkin kommentoida!

Täällä huushollissa jos missä sitä roinaa on ja pitkin poikin permantoa enkä mä jaksa takapuolta tästä penkistä nostaa et alottaisin siivouksen. Nyt olis hyvää aikaa siivota kun mies on töissä ja lapset leikkimässä ulkona mut ei kun ei....

Mä jos kuka olen se kotihirviö joka ei kehtaa edes ovea avata jos ovikello soi =(((

väliovi ainakin pakko vetää kiinni, tosin ensin sen edestä ja välistä potkittava ryönää sivuun että mahtuu kiinni.



Lattiat on LIKAISET, tisipöytä notkuu vaikka on tiskikone käytössä, roskapussi tursuaa yli ja tiskipöydällä on varmaan jo toinen pussillinen roskaa osottamassa jos jaksais pussittaa...



Noi lattiat ja tavaranmäärä on varmaan pahin, ei kehtaa oikeasti pyytää ketään kylään joka ei ole tätä aiemmin tällaisena nähnyt.