Kuinka monen muun puoliso tekee reissuhommia?

Mun mies on aina menossa tai tulossa. Reissujen kestot vaihtelee päivämatkoista (yöksi kotiin) aina jopa viikon matkoihin. Noin 10 viikonloppua vuodesta menee erilaisissa kongresseissa. Olen jo niin tottunut tähän, että jos mies on jostain syystä kotona yli viikon putkeen niin alkaa hermot mennä. Välillä myös turhauttaa jos hänellä on esim 2 viikkoa putkeen erilaisia reissuja ja vain pari yötä kotona välillä. Hyvänä puolena on tietty miehen keräämät lentopisteet joilla on monet matkat jo tehty. Lapsia meillä ei ole eikä ole aikeissa hankkiakaan, koska olisin periaatteessa viikot yksinhuoltajana. Semmoiseen minulla ei ole halua tai kiinnostusta ryhtyä.

Jep , meillä on kaksi pientä lasta ja mies on pääasiassa viikon tai kaksi kerrallaan pois, viikonloput vapaat.

Se on jännä että kun toinen on poissa paljon, niin on ikävä ja näin. Sitten jos on joskus joku pidempi loma, kuin se viikonloppu, niin myös huomaan että hermoni menevät todella nopeasti.

En tiedä, tekeekö reissuhommia, mutta olen alkanut epäillä, että tekee

Mies matkustaa hyvin epäsäännöllisesti, yleensä ei ole yli 5 päivää kerrallaan pois. Käy siis kokouksissa, ja yleensä neuvottelut kestävät sen 1-3 päivää, matkoihin menee aika paljon aikaa. Mitähän keskiarvo olisi? Ehkä yksi-kaksi matkaa kuussa?

Meillä on kaksi pientä lasta ja mies tekee ilmankin pitkää päivää, eli olen käytännössä yksinhuoltaja. Huonoja puolia on vaikka kuinka, hyviä en keksi yhtään ainoaa.

Voi rakas Jade88. Mun mies teki reissuhommia yli 20 vuotta,Suomessa ja ulkomailla. Oli poissa yleensä sunnuntai iltapäivästä perjantai iltaan. Tuli kotiin väsyneenä, nälkäisenä, likaisena ja kiukkuisena. Vasta lauantai-iltana perhe-elämä oli mukavaa, sunnuntai aamuun saakka. Mies ei tiedä lasten kasvamisesta mitään, ei koskaan järjestänyt mitään lomamatkoja tai viikonloppureissuja. Olin vastasyntyneen kanssa kaksistaan viikot ,ilman autoa(, asumme periferiassa). Lapsille sattui kaikenlaista, tyttäreltä murtui kädestä luu,apua olisin kaivannut. Auto ei starttaa aamulla kun päiväkotiin ja työhön oli lähtö, olisin tarvinnut apua. Kun olimme kolarissa, ja autoa piti viedä korjaajalle, olisin tarvinnut mieheni apua, ja ne sadat muutkin kerrat.

 Minä reissasin lasten kanssa jonkun verran, että edes jotakin kivaa olis ollu kerran kesässä.

Ainoastaan mun äitini ja yksi työkaverini kysyi joskus kuinka me pärjäämme viikot, ilman miestä ja isää. Rakas anoppi tai muu suku ei koskaan miettinyt olisko jotain missä voisivat auttaa.

Tottakai pitkät erot (max. 8 viikkoa putkeen) vaikuttaa parisuhteeseen, kyllä miehelläni oli syrjähyppyjä. Ajattelin että kestän lasten takia (ei olis kannattanu), vieraannuttiin täysin toisistamme hänen työnsä takia. Laskeskelin kerran että vanhempi lapsi on kasvanut n. 10 vuotta ilman isää ja nuorempi 6 vuotta. siis 365 päivää x 10. Nyt ollaan melkein 60v, lapset on jo omillaan, mies muutaman vuoden lähempänä töissä.

Tässä näkemystä minun puoleltani, miehellä oma story

. Asunto ym. velkojen taakka pakotti reissuhommiin.

Se on nykyään vähän hankalaa löytää sellaista työtä, missä ei olisi enemmän tai vähemmän matkustamista. Pakko tehdä, sitä mitä löytyy. Tai unohdetaan sitten omat asunnot, lomamatkat yms.

Tavallaan tekee, on lentäjä. Joka viikko kuitenkin on sen pari-kolme päivää kotona.

Vierailija kirjoitti:

Voi rakas Jade88. Mun mies teki reissuhommia yli 20 vuotta,Suomessa ja ulkomailla. Oli poissa yleensä sunnuntai iltapäivästä perjantai iltaan. Tuli kotiin väsyneenä, nälkäisenä, likaisena ja kiukkuisena. Vasta lauantai-iltana perhe-elämä oli mukavaa, sunnuntai aamuun saakka. Mies ei tiedä lasten kasvamisesta mitään, ei koskaan järjestänyt mitään lomamatkoja tai viikonloppureissuja. Olin vastasyntyneen kanssa kaksistaan viikot ,ilman autoa(, asumme periferiassa). Lapsille sattui kaikenlaista, tyttäreltä murtui kädestä luu,apua olisin kaivannut. Auto ei starttaa aamulla kun päiväkotiin ja työhön oli lähtö, olisin tarvinnut apua. Kun olimme kolarissa, ja autoa piti viedä korjaajalle, olisin tarvinnut mieheni apua, ja ne sadat muutkin kerrat.

 Minä reissasin lasten kanssa jonkun verran, että edes jotakin kivaa olis ollu kerran kesässä.

Ainoastaan mun äitini ja yksi työkaverini kysyi joskus kuinka me pärjäämme viikot, ilman miestä ja isää. Rakas anoppi tai muu suku ei koskaan miettinyt olisko jotain missä voisivat auttaa.

Tottakai pitkät erot (max. 8 viikkoa putkeen) vaikuttaa parisuhteeseen, kyllä miehelläni oli syrjähyppyjä. Ajattelin että kestän lasten takia (ei olis kannattanu), vieraannuttiin täysin toisistamme hänen työnsä takia. Laskeskelin kerran että vanhempi lapsi on kasvanut n. 10 vuotta ilman isää ja nuorempi 6 vuotta. siis 365 päivää x 10. Nyt ollaan melkein 60v, lapset on jo omillaan, mies muutaman vuoden lähempänä töissä.

Tässä näkemystä minun puoleltani, miehellä oma story

. Asunto ym. velkojen taakka pakotti reissuhommiin.

Oliko siis tuohon aikaan niin huono palkka (nykyäänhän saa päivärahat) ettei ollut varaa autoon teille muulle perheelle? Ja mikä reissutyö oli niin likaista ja että nälkäinenkin oli ym. Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Mulla edellinen mies teki reissuhommia ja petti ja kaikki meni ihan "kaavan" mukaan. Mutta veljeni on tehnyt reissuhommia jo 25v ja heillä edelleen parisuhde kukoistaa vaimonsa kanssa.  En tiedä onko pettänyt mutta onnellisia ovat. 3 lasta, vanhin kehitysvammainen.

Kyllä se on  miehestä yksilöllisesti kiinni pettääkö vai ei.

Joo, tehnyt jo ehkä 15 vuotta, eli koko lastemme lapsuuden.

Olemme tosi tottuneet tähän, vaikka kurjaahan se on.

Normaaliolosuhteissa on siis yleensä poissa joka toinen viikko melkein sen toisen viikon. Eli lähtö usein sunnuntaina ja paluu perjantaina, hyvällä tuurilla torstaina.

Tähän jaksoon on sisältynyt komennuksia, joissa me emme ole olleet mukana. Ensimäinen oli 4 kk. Tällä jaksolla firma vielä maksoi meille lennot ja majoituksen kohteeseen ja se oli ennen normaali käytäntö yli 3 kk komennuksilla. Sitten pari vuotta myöhemmin tuli 6 kk komennus ja silloinkin saimme onneksi lennot ja majoituksen kertaalleen. Seuraavaksi asuimme koko porukka 3 vuotta eräässä kohdemaassa ja nyt olemme taas kotimaassa, mies 8 kk vieläkomennuksella vanhassa kohdemaassa. Saimme poikkeuksellisesti neuvotetua reissun koko perheelle kohdemaahan ja mies on päässyt n. 2 kk välein Suomeen koulutuksiin ja palavereihin.

Tämmöistä se on  jos haluaa tietyillä aloilla pitää duuninsa. Ja mieheni on siis Tekniikan lisensiaatti, eli ei käyntiinajaja teollisuudessa vaan ihan asiantuntija. Aasiassa vaan ko. teollisuudessa on todella valtava kysyntä ja on paiskittava hommia siellä missä niitä on.