Stressaan ja kontrolloin (ko?), apuja!

Pitkä tarina, mutta yritän kertoa pointin lyhyesti. Minulla ja miehellä pitkä suhde takana, lapsi 3-vuotias. Lapsi on ollut tosi helppo, rauhallinen ja terve, tottakai omat yövalvomiset ja muut vaiheet on käyty läpi. Vauva-aika veti parisuhteemme äärimmilleen kuitenkin, kumpikin oli lopulta kurkkuaan myöten täynnä toista ja koki, että tekee kaiken itse. No, sitä on puitu.

Nyt olen oikeasti ruvennut miettimään omaa toimintaani. Tuntuu, etten edelleenkään voi hengähtää, stressaan joka asiasta, vaikka olenkin omasta mielestäni melko rauhallinen ja rento ihminen. Lapsi saa välillä eineksiä, kotimme ei ole tiptop, pölyjä on pyyhkimättä jne, mutta olen tavallaan koko ajan jotenkin hälytystilassa. Ja tämä taas saa minut turhautumaan mieheeni. Kun tulee ilta, minä laitan lapselle iltapalaa ja vien pesulle. Mieskin sen varmaan tekisi, mutta minun linnani ei kestä odottaa ja stressaan sitä ettei lapsi ehdi ajoissa nukkumaan. Olimme lähdössä kylään sunnuntaina, minä laitan kellon soimaan (aamupäivällä siis mentiin), tein aamupalat, pakkasin kamat, pesin+vaatetin+harjasin hiukset lapselta. Mies heräsi kun heräsi, söi, kävi suihkussa ja lähdettiin. Jos en olisi tehnyt, olisi mies varmaan tehnyt, mutta ei me oltais oltu sovittuna aikana kylässä. Tässä taas on se ristiriita, että minua sellainen stressaa, minusta on loukkaavaa myöhästyä (ja nyt en puhu vartista), miehelle ei ole niin väliksi.

Olen ollut muutamia kertoja yksin kotona, mies vienyt esim. lasta harrastukseen. Sehän on siis aika, jolloin minä voin imuroida, pestä pyykkiä, tehdä ruokaa, lajitella pieneksi jääneitä vaatteita jne. Eikö? Aargh, tunnen tosi huonoa omaatuntoa, jos en näin tee. Ja sitten taas ottaa päähän, kun miehellä on joskus vapaapäiviä, jolloin viedään lapsi hoitoon (mulla ei ole arkivapaita) ja tullessamme lapsen kanssa kotiin, kotona ei ole tapahtunut mitään. Kaatuuko maailma? Ei kaadu. Mutta ärsyttää.

Koko ajan. Vai onko tää ihan normaali naisten tunne? Tai jonkun ihmistyypin tunne? Miten tästä pääsee eroon, täytyykö tästä päästä?