Mielialalääkkeet määrätään ensikertalaiselle hataralla tietämyksellä siitä, millaisia sivuvaikutuksia hänelle yksilöllisesti aiheutuu.
Kyseiset lääkkeet ovat haitallisia niille joilla masennus johtuu esimerkiksi ympäristötekijöistä. Jostain syystä tungetaan lääkkeet kouraan ensimmäisenä eikä kysytä millaisissa oloissa ihminen elää ja pystyykö korjaamaan asioita. Itsellä poistui maalle muuton myötä masennus (kolme im yritystä takana), paniikki sekä ahdistuneisuushäiriö.
Vuosikausia lääkärit vakuuttivat että kyse on aivokemian häiriöstä ja tulen syömään SSRI loppuelämäni ajan🙄
Kunnes sitten aloin kyseenalaistamaan niin lääkäreitä kuten psykiatreja, löysin samankaltaisia ihmisiä jotka jakoivat tietoutta siitä miten todellakin masennus voi johtua muusta kuin pään sisäisestä "aivokemian häiriöstä".
Nyt lääkkeettömästi jo yli kymmenen vuotta, kiitos maaseudun.
Pysyviä haittoja SSRI:n käytöstä jäi, tosin näitähän eivät kukaan myönnä.
https://anna.fi/hyvinvointi/terveys/mielialalaakkeet-nain-tavallisimmin…
Kommentit (70)
Kyllä se masennus on sun oman pään sisällä.Se voi toki parantua monella tavalla.
Psyykenlääkkeet kaikki kamalaa paskaa joista puhutaan liian vähän. Välttäkää viimeiseen tippaan saakka!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se masennus on sun oman pään sisällä.Se voi toki parantua monella tavalla.
Mutta yleensä kokeillaan ensin lääkkeitä. Painopiste pitäisi olla elämäntavan muutoksilla ensimmäisenä. Ruokavalio on tosi suuressa osassa siinä miten ihminen voi kuten myös liikunnalla.
Tosin kai se menee usein niin että lääkkeillä on tarkoitus saada ihminen tekemään nämä muutokset elämäänsä koska apua haetaan silloin kun ei voimia enää ole ellei saa jotain buustia päähänsä mitä lääkkeet tekee.
Tässä sitten tulee se vaihe jolloin osalle lääkkeet ovat haitaksi, vaikka itse keskustelu ja terapia auttaisi muutoksiin. Mutta eihän se toimi kun saa keskusteluapua kerran kuukaudessa tai vielä harvemmin.
Sitähän se "yksilöllisesti" juuri tarkoittaa. Kukaan ei voi tietää 100% varmaksi kenenkään reagointia yhteenkään lääkkeeseen. Koska jokaisen kroppa on omanlaisensa.
Silti lääkkeitä yritetään käyttää, koska pyrkimys on auttaa ihmistä voimaan paremmin.
Kykenettekö ymmärtämään tämän?
Vai pitääkö vain valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se masennus on sun oman pään sisällä.Se voi toki parantua monella tavalla.
Mutta yleensä kokeillaan ensin lääkkeitä. Painopiste pitäisi olla elämäntavan muutoksilla ensimmäisenä. Ruokavalio on tosi suuressa osassa siinä miten ihminen voi kuten myös liikunnalla.
Tosin kai se menee usein niin että lääkkeillä on tarkoitus saada ihminen tekemään nämä muutokset elämäänsä koska apua haetaan silloin kun ei voimia enää ole ellei saa jotain buustia päähänsä mitä lääkkeet tekee.
Tässä sitten tulee se vaihe jolloin osalle lääkkeet ovat haitaksi, vaikka itse keskustelu ja terapia auttaisi muutoksiin. Mutta eihän se toimi kun saa keskusteluapua kerran kuukaudessa tai vielä harvemmin.
Olin nuori ja kieltäydyin lääkkeistä, sain lähetteen päiväosastolle jossa kävin päivittäin klo 9-15. Se teki ihmeitä, muiden samassa tilanteessa olevien läsnäolo. Olen kiitollinen että en sekoittanut päätäni noilla lääkkeillä. Olen ymmärtänyt että varsinkin +30 ikäisten on vaikeaa saada apua, muuten kuin antamalla lääkkeet kouraan. Nuorille tarjotaan enemmän apuja muutakin kuin lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Psyykenlääkkeet kaikki kamalaa paskaa joista puhutaan liian vähän. Välttäkää viimeiseen tippaan saakka!
Psyykenlääkkeet on pelastaneet monen ihmisen ihan koko elämän. Koko elämän.
Sun mesoaminen on edesvastuutonta paskaa.
Mullekin tuputettiin masennuslääkkeitä, mutta en suostunut niitä syömään. Niin sanottu masennus poistui irtisanoutumalla ja vaihtamalla työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykenlääkkeet kaikki kamalaa paskaa joista puhutaan liian vähän. Välttäkää viimeiseen tippaan saakka!
Psyykenlääkkeet on pelastaneet monen ihmisen ihan koko elämän. Koko elämän.
Sun mesoaminen on edesvastuutonta paskaa.
No minulle tuli pahoja haittoja joten pidä pääsi kiinni
Jos keskustellaan lääkkeistä. Pitäisi olla vähintään kaksi lääkäriä paikalla. Sekoiluksi menee aina muuten täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tuputettiin masennuslääkkeitä, mutta en suostunut niitä syömään. Niin sanottu masennus poistui irtisanoutumalla ja vaihtamalla työpaikkaa.
No juuri tämä!
Lääkkeillä yritetään vaan turruttaa ja peittää itse ongelma. Niiden ei ole tarkoitus parantaa vaan tehdä zombiksi ettei vaan, herranjumala, lähde töistä jossa kaikki on p*skaa🙄 Töissä on pysyttävä
Kysyn nyt teiltä; MIKSI olette alapeukuttaneet aloitusta näin paljon? Millä tiedoilla tai koulutuksella ja hlö.koht.ymmärryksellä aloittajan elämästä teette näin? Sotelaisethan nyt ovat tunnettuja lääkemyönteisestäja yli-lääkinnällisestä propagoinnistaan(koska sillä tienaa lääketeollisuus ja saa pitää työpaikkansa),mutta ehkäpä siellä leikittelee useampikin kognitiivisen dissonanssin kanssa tuskaileva lääkkeiden napsija,joka ei todellisuudessa tajua ihmisten psyykkisistä oireiluista mitään-kunhan tekee mitä tohtori sinua tuntematta käskee. Lääkitys ei KOSKAAN poista ongelmien juurisyitä ja tästäkös medikalisaation kannattajat pas..t nakkaavat. Teille ei toisten lääkkeettömyys kuulu,eritoten,jos hän pärjää paremmin ilman päätään sekoittava kemikaaleja. Mikä siis laittoi alapeukutulksen liikkeelle? Eivät faktat toisen elämästä ainakaan.
Asun maalla (tai maaseutumaisessa taajamassa), kaikki asiat hyvin, ei aihetta masennukselle tai muulle. Paniikkikohtauksia tuli tyhjästä ilman syytä missä ja milloin vaan, jopa nukkuessa. Serotoniinin takaisinottolääke auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Asun maalla (tai maaseutumaisessa taajamassa), kaikki asiat hyvin, ei aihetta masennukselle tai muulle. Paniikkikohtauksia tuli tyhjästä ilman syytä missä ja milloin vaan, jopa nukkuessa. Serotoniinin takaisinottolääke auttoi.
Niin, tämmöisille lääkkeet sopii. Mutta kun niitä tungetaan jokaiselle kysymättä taustoja.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tuputettiin masennuslääkkeitä, mutta en suostunut niitä syömään. Niin sanottu masennus poistui irtisanoutumalla ja vaihtamalla työpaikkaa.
Oikeen tuputettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyykenlääkkeet kaikki kamalaa paskaa joista puhutaan liian vähän. Välttäkää viimeiseen tippaan saakka!
Psyykenlääkkeet on pelastaneet monen ihmisen ihan koko elämän. Koko elämän.
Sun mesoaminen on edesvastuutonta paskaa.
No minulle tuli pahoja haittoja joten pidä pääsi kiinni
No juu, kyllä sun ulosannista huomaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekin tuputettiin masennuslääkkeitä, mutta en suostunut niitä syömään. Niin sanottu masennus poistui irtisanoutumalla ja vaihtamalla työpaikkaa.
No juuri tämä!
Lääkkeillä yritetään vaan turruttaa ja peittää itse ongelma. Niiden ei ole tarkoitus parantaa vaan tehdä zombiksi ettei vaan, herranjumala, lähde töistä jossa kaikki on p*skaa🙄 Töissä on pysyttävä
En ole vähään aikaan lukenut mitään näin päätöntä.
Nää mielialalääkekeskustelut av:llä on tuhoontuomittuja ihan joka ainoa kerta. Kuten nytkin. Nämä ei johda yhtään mihinkään.
Kyllä joillekin sopii, joillekin ei. Kaikki ovat erilaisia