en kuulu minnekkään

mulla on jo kauemmin ollu semmone olo etten kuulu minnekää. oma perhe et tunnu hyväksyvän minua enää heidän seuraa. jos silti jostain pakonomaisesta tarpeesta meidän pitää olla samassa huoneessa, minulle ei puhuta vaa mulkoillaan oudosti. sama homma miehen perheen kanssa. hekin ovat yhtäkkiä alkaneet karttaa minua. miehelle olen puhunut näistä asioista mutta ainoa mitä hän sanoo on 'ei ne sinua vihhaa. sie vaa luulet niin'. no mutta miksei ne enää tule kylään? miksi niillä on aina joku selkeä tekosyy sille miksen mie saa tulla kylää (esim. ei ole kahvia. ei ja en miekää voi sitä tuua ku vaa rahaa kuluis).
hauskintahan tässä on et he luuletvat minu olevan kuuro. silloin ku on jotkut sukujuhlat, häät yms. jolloin meän pitää olla samassa huoneessa, kuulen selkeästi kun minusta puhutaan. kaikesta nolosta mitä oon ikinä tehnyt. tekeekö he sen tahallaa et kuulisin kuinka nolo olen vai pitääkö ne oikeasti minua kuurona.
kiitos ja kumarrus sain avautua