Olen totaalisen loppu. Lenkille pitäisi nyt lähteä. Itkettää!

Sitten lähdet ja vollotat mennessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Sitten lähdet ja vollotat mennessäsi.

Näin. Se itku laantuu kyllä viimeistään puolimatkassa ja lopulta olet tyytyväinen että menit.

Menet vain. Et mieti, vaan menet. 

Jos oot ihan loppu niin mee peiton alle ja lepäile. Terkkari ei ilmiselvästi ole itse koskaan ollut loppu,

sillon ei jaksa välttämättä minnekään lähteä ! Onko sulla stressi tai uupumus vai miksi oot niin loppu ?

Vierailija kirjoitti:

Jos oot ihan loppu niin mee peiton alle ja lepäile. Terkkari ei ilmiselvästi ole itse koskaan ollut loppu,

sillon ei jaksa välttämättä minnekään lähteä ! Onko sulla stressi tai uupumus vai miksi oot niin loppu ?

Vuoden verran ollut huolia jotka aiheuttaa stressiä ja unettomuutta. Työstressiä ollut myös jo reilu kaksi vuotta.

Ap

Yritä nyt kuitenkin,lähde liikkkeelle rauhallisesti äläkä pidä turhaan kiirettä  ja hosumista se ei vaadi lainkaan. Kävelet,jos et aluksi jaksa vielä juosta. Parhaaksesi lenkkeily kuitenkin on ja jossain vaiheessa alat jo pitääkin siitä. Ajattelele keväisiä ajatuksia ja koita olla, kaikesta rasituksesta  huolimatta, positiivisella mielellä. Kyllä se siitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot ihan loppu niin mee peiton alle ja lepäile. Terkkari ei ilmiselvästi ole itse koskaan ollut loppu,

sillon ei jaksa välttämättä minnekään lähteä ! Onko sulla stressi tai uupumus vai miksi oot niin loppu ?

Vuoden verran ollut huolia jotka aiheuttaa stressiä ja unettomuutta. Työstressiä ollut myös jo reilu kaksi vuotta.

Ap

Elätkö puutostilassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oot ihan loppu niin mee peiton alle ja lepäile. Terkkari ei ilmiselvästi ole itse koskaan ollut loppu,

sillon ei jaksa välttämättä minnekään lähteä ! Onko sulla stressi tai uupumus vai miksi oot niin loppu ?

Vuoden verran ollut huolia jotka aiheuttaa stressiä ja unettomuutta. Työstressiä ollut myös jo reilu kaksi vuotta.

Ap

Elätkö puutostilassa?

Muista puutteista en tiedä, mutta psyykkisen voiman puutteesta kylläkin kärsin.

Ap

Saisitko ystävän mukaan pienelle happihyppelylle? Siinä sais purettua pahaa oloa ystävän kanssa.

Aika stressi tilanne siis.. olisiko sulla myös masennus ? Pystyisitkö tekemään esim. lyhempää työpäivää tai

onko sulla puoliso tai ystäviä kenen kanssa voisit jutella elämäntilanteestasi ? 

Mwne pikku lenkille.Se helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Yritä nyt kuitenkin,lähde liikkkeelle rauhallisesti äläkä pidä turhaan kiirettä  ja hosumista se ei vaadi lainkaan. Kävelet,jos et aluksi jaksa vielä juosta. Parhaaksesi lenkkeily kuitenkin on ja jossain vaiheessa alat jo pitääkin siitä. Ajattelele keväisiä ajatuksia ja koita olla, kaikesta rasituksesta  huolimatta, positiivisella mielellä. Kyllä se siitä...

Jos on tarpeeksi uupunut tai masentunut niin ei 

jaksa muuta kuin olla rauhassa kotona.

Siihen ei auta ajatukset keväästä tai olla positiivisella mielellä. Tarkoitit varmaan hyvää,

mutta itse uupumuksen  ja masennuksen läpikäyneenä tiedän mistä puhun.

Vierailija kirjoitti:

Aika stressi tilanne siis.. olisiko sulla myös masennus ? Pystyisitkö tekemään esim. lyhempää työpäivää tai

onko sulla puoliso tai ystäviä kenen kanssa voisit jutella elämäntilanteestasi ? 

Ei ole ystävää joka asuu lähellä. En myöskään voi purkaa hänelle asioita kun hänellä omat juttunsa.

Puoliso on joka yrittää parhaansa mukaan tukea.

Lyhennettyyn päivään ei ole mahdollisuutta taloudellisista syistä.

Ap

Olen vuodattanut monet kyyneleet lenkillä ja niin käy seuraavalla kerrallakin. Olen vaan niin loppu töistä ja etääntyneestä ihmisestä.

Halusit siis palkkaa ilman työvelvoitetta? Ja tulikin lenkkeilyä. No, vanteen kiristäminen pitää hoitaa kuntoon. Elämänlaadusta vastaat ihan itse. Työ työnä, ei työpaikka ole hoivakoti.

Mulle kanssa määräsi psykiatri työterveyden kautta, että hyvällä omallatunnolla jätät lapsen lapsiparkkiin ja menet jumppaan. Ihana synninpäästö! :-)

Etääntynyt ihminen töissä? Olitko pomon rakastaja ennen?

Mene heseen syömään tuplajuustohampurilainen

Vierailija kirjoitti:

Halusit siis palkkaa ilman työvelvoitetta? Ja tulikin lenkkeilyä. No, vanteen kiristäminen pitää hoitaa kuntoon. Elämänlaadusta vastaat ihan itse. Työ työnä, ei työpaikka ole hoivakoti.

Joo, olisin halunut pari päivää sairaslomaa jotta olisin voinut nukkua. Onko se liikaa pyydetty? Töissä teen jo paljon virheitä kun olen niin loppu etten huomaa kaikkea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä nyt kuitenkin,lähde liikkkeelle rauhallisesti äläkä pidä turhaan kiirettä  ja hosumista se ei vaadi lainkaan. Kävelet,jos et aluksi jaksa vielä juosta. Parhaaksesi lenkkeily kuitenkin on ja jossain vaiheessa alat jo pitääkin siitä. Ajattelele keväisiä ajatuksia ja koita olla, kaikesta rasituksesta  huolimatta, positiivisella mielellä. Kyllä se siitä...

Jos on tarpeeksi uupunut tai masentunut niin ei 

jaksa muuta kuin olla rauhassa kotona.

Siihen ei auta ajatukset keväästä tai olla positiivisella mielellä. Tarkoitit varmaan hyvää,

mutta itse uupumuksen  ja masennuksen läpikäyneenä tiedän mistä puhun.

Nimenomaan. Tuollaisen asian suhteen on hyvä harjoitella itsemääräämisoikeutta. Kokemus opettaa tunnistamaan, milloin lenkki auttaa sekä nopeasti että pitemmän päälle, ja milloin se taas vie voimia ja lisää pelkoa ja pärjäämättömyydentunnetta.

Aloittamisen vaikeutta on helppo torjua pehmeällä laskulla, jos siitä on kysymys. Ensimmäisenä päivänä menet 20 metriä, etkä pitemmälle vaikka olo tuntuisi ihan hyvältä. Huomaat, että sinussa herää malttamattomuudentunne ja into. Jos se suuntautuu lenkin pidentämiseen, seuraavana päivänä kävelet 50 metriä. Jne. Jos taas muistelet malttamattomana sohvaa siellä lenkillä, usko sitä tunnetta ja jätä lenkkeily esim. viikon päästä kokeiltavaksi tai määrää itsellesi omaa lomaa niin pitkään kuin tarvii. Palkkioitakin voi kokeilla. Kuitenkin, pääsääntönä kuuntele väsymystäsi ja unohda syyllisyys. Tue itseäsi ja ole ylpeä päätöksistäsi. Voi tuntua aivan oudolta ihmisestä, joka on koko ajan kyseenalaistanut itseään ehkä koko ikänsä. Jos päätös ooittautuu huonoksi, muuta se, mutta jälleen ilman syyllisyyttä.