Mistä näistä "pikkuhommista" kieltäydyn, kun en todellakaan jaksa nyt mitään.

Kieltäydy kaikista. "Ei sovi nyt" vaan joka ikiseen pyyntöön ja lepäät viikonlopun. Maailma ei kaadu siihen.

Kieltäytyisin kaikista, ottaisin aikalisän ja keskittyisin oikeasti vaan ihan niihin pakollisiin juttuihin. Sitten ajan kanssa vähitellen saattaisin taas alkaa tekemään tuollaisia juttuja, mutta sen verran etten ylikuormittuisi ja osasta kieltäytyisin ihan vaan suoraan.

Mä kieltäytyisin kohteliaasti, mutta selkeästi noista kaikista! Aina ei vaan käy.

Vertaistukea löytyy, et ole yksin! Ei jaksa moni muukaan, mukaan lukien minä. On se vaan niin veemäistä, kun kaikkialle pitäis revetä ja ainut mitä todella haluaisin tehdä on nukkua/saunoa/lukea Hesarin rauhassa. Edes kerran.

Nyt karsit kaikki noi missä pitää antaa auto pois tai lähteä jonnekin 50km päähän. Lasten tarpeista pidät huolta, teet ruuan ja hoitelet ne arpajaiset ja myyjäiset. Ens viikon ristiäiskukat hoidat. Ei muuta. Sit laitat tälle illalle sen saunan.

Hae äitin matot ja anna auto veljelle joten voit kieltäytyä kaikesta muusta äksönistä. Sano että koulussa on täitä niin et voi ottaa muita lapsia sinne. Nuku hyvin. Ja syö.

ja av-palstalla on taas notkuttu koko päivä? on se niin rankkaa.

Hakisin matot ja menisin sunnuntaina kahville. Lauantain kohdalla miettisin, onko polttarisuunnitteluseura hauskaa, jos on niin menisin, jos ei niin lainaisin autoa Ikea-reissulle.

Muu saa unohtua.

Noista gluteenittomista leivonnaisista tuli mieleeni, että mä sain eilen todella vihaisen puhelun lapsen luokkakaverin äidiltä, kun laitoin luokan sähköpostilistalle, etten nyt ehdi osallistua luokan diskomyyjäisten valmisteluihin. Kun kuulemma on "aivan pikkuhomma" ja "kaikki osallistuu". 

Ja mulla ihan samanlainen pikkuhommien lista. Ei vain jaksa, edes niitä pikkuhommia. Ja sitten kun ei osallistu, puhutaan pahaa selän takana. Kiitosta vaan.

Anna auto veljelle ja käske sen vastapalveluksena hakea äidin matot samalla reissulla.

Voi sua. Taidat olla liian kiltti ihminen. Nyt opettelet vähän itsekkyyttä ja sanot kaikille EI. Tsemppiä.

Sun pitää selvästi opetella sanomaan EI. Nyt kieltäydyt noista kaikista. Tee se ystävällisin sanoin tekstarilla, jotta ei ole vaaraa ylipuhutuksi tulemisesta. Sitten pitäydyt siinä, älä vastaa puheluihin eikä ole pakko vastata sen jälkeen tekstareihinkaan enää. Niin muutkin tekevät. Sun kiltteyttä käytetään selvästi vähän hyväksi.

N45

Miten ihmeessä ihminen voi ajautua edes tuollaiseen tilanteeseen, jossa kaikki vaativat häneltä jotain? Sun elämä kuulostaa kamalalta... Saatko itse noilta vaatijoilta koskaan mitään vastapalveluksia?

Aina ei tarvitse sanoa kiltisti kyllä. Opettele sanomaan ei. Jos joku loukkaantuu, opettele kestämään se. Samalla toinen henkilö oppii löytämään toisen ratkaisun.

Äitin matot hakisin minäkin ja autoo lainaisin jos ei itellä oo sille tarvetta just sillon.Sitten vaan kokkast suuren satsin ruokaa kerralla ja huokaset

Vierailija kirjoitti:

Olen kokopäivätyössä ja opiskelen sivutoimisesti iltaisin toista ammattia. Meillä on kolme lasta ja niillä kaikilla koulujuttuja ja harrastuksia. Normaalia, kiireistä arkea siis. Mutta minä en oikeasti vain jaksa yhtään enempää. Jaksan vain tämän. Eli työn, opiskelun ja oman perheen.

Tänään, ja rehellisesti ihan oikeasti vain tämän päivän aikana minulta on pyydetty seuraavia asioita:

- voinko ottaa siskon lapsen pe-la yöksi hoitoon -> sanoisin siskolle, että joskus toisella kertaa

- voiko miehen veljen lapset tulla meille la-su yöksi -> sama kuin yllä 

- voiko lapsen kaveri tulla meille lauantaipäiväksi, kun vanhemmilla on meno -> sama kuin yllä

- voinko leipoa gluteenittomia leivonnaisia yhden lapsen luokkajuhliin tiistaiksi -> kieltäytyisin kokonaan

- voinko tuoda kolme arpajaispalkintoa toisen lapsen luokan pääsiäiskonserttiin maanantaiksi koululle -> harkitsin

- voinko lainata autoa (meidän ainoa auto) lauantaina veljelle, joka hakisi lauantaina Ikeasta pari asiaa -> lainaisin jos en itse tarvitsisi autoa

- voinko tulla lauantaina suunnittelemaan kaverin polttareita 50 kilometrin päähän (johon siis tarvitsee autoa) -> menisin jos se tuottaisi minulle iloa ja saisin siitä energiaa

- voinko hakea äidin matot pesulasta, kun se unohti hakea ne ennen matkaansa ja ne pitäisi hakea viimeistään lauantaina -> TÄMÄ ellei veli lainaa autoa, jolloin voi käydä samalla hakemassa matot

- voinko tulla huomenna kaverin kuorokonserttiin -> sama kuin edellinen

- voinko lähteä sunnuntaina kahville -> sama kuin edellinen (itse valitsisin luultavasti tämän)

- voinko hoitaa kukat serkun lapsen ristiäisiin ensi viikon sunnuntaiksi -> harkitsisin (jos joku muu maksaa ne)

Tänään pitäisi kotona pestä pyykkiä, imuroida, laittaa lapsen pyörä pyöräilykuntoon huomista pyöräretkeä varten ja käydä kaupassa. Mies tuli äsken kotiin ja kysyi, enkö ole vielä ehtinyt tehdä ruokaa.

En jaksa. Istun vaatehuoneessa ja näpytän kännykällä tätä viestiä. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä ja mitä kenellekin vastata. EN JAKSA!

Pese koneellinen pyykkiä jos on aivan pakko. Imuroida ei tarvitse koskaan juuri sinä tiettynä päivänä,  pahimmat voi vain lakaista ruokapöydän alta. Kysy mieheltä käykö kaupassa vai laittaako lapsen pyörän kuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Noista gluteenittomista leivonnaisista tuli mieleeni, että mä sain eilen todella vihaisen puhelun lapsen luokkakaverin äidiltä, kun laitoin luokan sähköpostilistalle, etten nyt ehdi osallistua luokan diskomyyjäisten valmisteluihin. Kun kuulemma on "aivan pikkuhomma" ja "kaikki osallistuu". 

Ja mulla ihan samanlainen pikkuhommien lista. Ei vain jaksa, edes niitä pikkuhommia. Ja sitten kun ei osallistu, puhutaan pahaa selän takana. Kiitosta vaan.

Meidän keskimmäisen lapsen luokalla on tosi aktiivinen luokkatoimikunta, joka koostuu yksilapsisten perheiden ylijaksavista äideistä. Ne suunnittelevat tosi kivoja asioita luokan lasten eteen, mutta me muut ei vain yksinkertaisesti ehditä osallistua. Vaikka ne vaatisivat vain pikkujuttuja. Mutta kun ei vaan sitä ylimääräistä aikaa ole niihin tosi kivoihinkaan juttuihin, niin ei vaan pysty.