En uskalla mennä edes töihin. Pelkään kaikkea- pelkään elämää

Täällä kohtalotoveri, en meinaa uskaltaa välillä edes mennä ovesta ulos jos nään että naapureita on pihalla. :(

rupea maamyyräksi

Haluaisin tehdä vaikka mitä mutta en uskalla elää :( saatikka töissä olla vastuussa mistään , ja kaikki paineet :( -ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä kohtalotoveri, en meinaa uskaltaa välillä edes mennä ovesta ulos jos nään että naapureita on pihalla. :(

Sama. Aina kyylään ensin ikkunasta, ettei ketään ole pihalla, ennen kuin uskallan mennä postilaatikolle.

Minä uskaltaisin, mutta ei ole töitä. Muita vikoja on, mutta uskallusta ei ole puuttunut ikinä. Ehkä siksi en oo pomojen suosiossa.

Hakekaa apua. Ja sanon tämän pelkällä rakkaudella. Tuollaiseen jännitykseen tarvitsee jo ammattiapua. Älkää jättäkö elämää elämättä, toista mahdollisuutta ei tule jos ette nyt yritä päästä ongelmistannne yli.

Mä olen ollut jo hoidossa pitkään..Tää Tulee varmaan aina olemaan osa mun elämää -ap

Vierailija kirjoitti:

Hakekaa apua. Ja sanon tämän pelkällä rakkaudella. Tuollaiseen jännitykseen tarvitsee jo ammattiapua. Älkää jättäkö elämää elämättä, toista mahdollisuutta ei tule jos ette nyt yritä päästä ongelmistannne yli.

Ei tällaiseen ole välttämättä mitään apua saatavilla. Itse popsin pillereitä, mutta vain oireisiin, eivätkä ne paranna. Onko joku muu parantunut?

sama juttu. Katson ettei pihalla ole ketään ennen kuin ulkoilutan koiraa tai käyn postilaatikolla. Töissä jännitän. Ja hoidossa jo olen, ei mitään apua.

Mikä lääkitys teillä on? Kannattaa korjata heti jos tuntuu ettei toimi niin ei mene elämä hukkaan.

Olen itsekin jännittäjä ja mielestäni aika kova sellainen, mutta työelämässä pärjään hyvin propralin avulla. Tämä ketju on jotenkin silmiä avaava. Ehkä mulla on sitten kuitenkin asiat ihan hyvin.

Tsempit muille jännittäjille.

Mulla sama. Möllötän aina vaan kaiken aikani yksin kotona.

m32

Vierailija kirjoitti:

sama juttu. Katson ettei pihalla ole ketään ennen kuin ulkoilutan koiraa tai käyn postilaatikolla. Töissä jännitän. Ja hoidossa jo olen, ei mitään apua.

Joo käy todella raskaaks kun joutuu kokoajana jännittämään. Sit alkaa jo tulla kaikenlaisia vatsaoireita ja muita joide takia esim. Työssäkäyminen erittäin hankalaa :( oon aina ajatellut et oon ainoa. Kaikki muut on aina töissä esim. Näyttänyt niin hyvinvoivilta.. Ja niille keille oon puhunut tästä, ei vaan ymmärrä kuin joku voi olla tällainen :( -ap

Mieheni työpaikalla sosiaalitoimistossa oli aikoinaan työkaverina nainen, joka ei uskaltanut vastata puhelimeen. Hän kuitenkin harrasti laskuvarjohyppyä.

Mites te jotka ette käy töissä, saatteko jotain tukia? -ap

Psykoterapiaan! Ihan oikeaan terapiaan, ei minnekään julkisen puolen keskusteluapuun!

Onko tuo siis jotain sosiaalisten tilanteiden pelkoa vai mikä teillä on ap ja muut diagnoosina? Mahtaa olla raskasta, en osaa edes kuvitella...

Milloin teidät pelot on alkaneet vai ootteko pelänneet aina? Mä olin vielä yläasteella tosi rohkea, pidin koulussa puheenkin jännittämättä, mutta ammattikoulussa alkoi rohkeus "rakoileen". Oon tosin miettinyt, et tuo mun rohkeus saatto olla kyllä pelokkuuden peittelyä vaan, en ymmärrä miten sainkin itteni niin rohkeaksi silloin... Nyt pelkään kaikkea uutta ja ihan ulkona liikkumistakin päiväsaikaankin. Kiva kattoa ulkona leikkiviä lapsia ja miettiä et nuokin uskaltaa tuolla olla keskenään, vaan en minä.... 

Mulla on alkanu tää jo ihan lapsena kun tarkempaan mietin.. Muistan monta tilannetta jossa olen tullut nolatuksi esim koulussa kun olen vastannut väärin tai tilanteissa joissa on pitänyt olla esillä ja katseiden kohteena. Lapset osaavat olla ilkeitä ja tuolta lapsuudesta nää on peräisin.. :( -ap

Olen pelännyt ihan aina, muistan kuinka kerran lapsena menin yksin puistoon ja se oli minulta hurjan rohkeaa, mutta siellä sitten keinuin yksin enkä uskaltanut liikahtaa siitä keinusta. Jonkun tunnin päästä aloin voida huonosti keinumisesta ja pakottauduin lähtemään kotiin. :D