Onnellinen/onneton

Toisinaan mietin, miten onnellisessa asemassa lapsuudenystäväni ovat; järjestään kaikki ovat naimisissa tai kihloissa ensirakkauksiensa kanssa. Minä puolestani olen kerta toisensa jälkeen saanut pahasti turpaani parisuhteissa, joihin olen kaikkiin sitoutunut loppuelämän ajaksi: pettämistä, jätetyksi tulemista jne. Nyt toivon viimeisimmästä.

Olen onnellinen ystävieni puolesta, mutta oma tilanne tavallaan surettaa varsinkin näin viikonloppuisin, kun ei ole mahdollisuutta tehdä normaaleja "parisuhdejuttuja". Kunpa olisi joku, jota rakastaa. Ennen kaikkea harmittaa, että pelkään jo valmiiksi tilannetta, kun jälleen seuraavan kerran ystäväni kysyvät rivien välistä, miksi asiat menivät niin kuin menivät, eikä minulla ole mitään vastausta. Tunnottomuus vain.