Jos olisit uudelleen 20vuotias mitä tekisit erilailla ?

Kaiken. Ehdottomasti tajuaisin, että se mies ja se ala eivät ole minua varten. Muutenkin kuluttaisin paljon vähemmän aikaa murehtimiseen.

Lukisin yliopiston pääsykokeeseen vuotta aiemmin.

Hankkisin laihan tai hoikan tyttöystävän ja pitäisin sen sellaisena vaikka väkisin, en antaisi pröhistyä.

Hankkisin lapset 2 tai 3 nuorena

Menisin maksullisiin ja hoitaisin poikuuden alta pois. Lisäksi jättäisin intin käymättä ja panostaisin opiskeluihin täysillä

En tekisi mitään erilailla sillä kaikki mitä olen kokenut ja tehnyt on muokannut minut ja tehnyt minusta tällaisen. Ehkä olisin enemmän läsnä kun lapset olivat pieniä ja nauttisiin hetkistä, sillä se aika oli niin lyhyt ja arvokas. He ovat tehneet minusta ehjän ja hyvän ihmisen.

En mitään. Tosin vituttaisi, jos näkisin kristallipallosta että mieheni on 20 vuoden päästä kokoomuksen vankkumaton kannattaja. Harkitsen avioeroa. Siinä jää kokkari nuolemaan näppejään ja itkemään rahojensa perään.

En menisi mieheni kanssa naimisiin. :(

Pitäisin itseni hoikkana. Hommaisin hyvän ammatin.

Opiskelisin jonkun hyväpalkkaisen ja kiinnostavan ammatin, enkä koskaan ikinä paskaa hoitajan ammattia.

Kaiken. Mutta turha sitä on katua, käyttää senkin ajan pohtimiseen että miten virheistään oppii ja miten nykytilanteen saa parhaimmaksi mahdolliseksi.

Panostaisin opiskeluun ja unohtaisin tyhmät miehet....matkustelisin ja hankkisin hyviä kavereita. En ystävystyisi tiettyjen ihmisten kanssa vaan huomaisin ajoissa minkälaisia je ovat.

Naiskentelesin ahkerasti monien eri miesten kanssa.

Tarjokkaita, komeitakin, oli vaikka millä mitalla, mutta olin kovin vakavamielinen nuori nainen, joka vasta vanhana tätinä on alkanut hurvitella.

Hakisin opiskelemaan toista alaa..jämähtänyt nykyiselle alalle ja lainat maksettavana,niin ei huvita enää suht hyväpalkkaista työtä vaihtaa opiskeluun...

Matkustelisin enemmän opiskelujen ohella,kun olis aikaa. Nyt on enemmän rahaa,mut ei ikinä aikaa..

Mies ois saanut pysyä yhden illan juttuna niinku alun perin suunnittelin. Tossa se pyörii nyt 10 vuotta myöhemmin,eikä olla onnellisia..

Olisin vähemmän huolissani asioista, murehtisin vähemmän sitä olenko suosittu ja mitä opiskelukaverini minusta ajattelevat.

Seuraisin muotia vähemmän, ostaisin vähemmän vaatteita ja meikkejä.

Hankkisin ystäväpiirin samanhenkisistä kavereista ja olisin osallistuvampi sekä sosiaalisempi.

Opettelisin kirjoittamaan virheetöntä tekstiä.

Suosittelen samaa monille muillekin.

Yrittäisin tosissani yliopistoon, enkä menisi amikseen. Olisin sosiaalisempi ja hankkisin paljon ystäviä sekä tyttöystävän enkä vain pelaisi vapaa-ajallani.

Elämä olisi luultavasti nyt jossain määrin parempaa, jos olisin tehnyt toisin. Ei tarvitsisi painaa matalapalkkapätkähommissa ja ainakin yksi parisuhde takana tai yhä voimissaan. Nyt on enää vaikeaa naisiin edes tutustua, kun on parisuhdemarkkinoilta pahasti syrjäytynyt. Mistään urastakaan turha enää haaveilla.

Heittäisin sen avomiehen pois, lasten tekeminen oli vielä kaukana mutta jos voisin päättää en tekisi niitäkään. Hommaisin kunnon ammatin, en rupeaisi miesten kanssa millekään. Ehkä nyt saisin jotain muuta kuin 800e/kk. Tuurilla. Mutta ei ainakaan lapset olisi kärsimässä.

Ajattelin kirjoittaa, että olisin sosiaalisempi ja hankkisin enemmän ystäviä. Mutta kaipa minä silloinkin yritin. Olen vain tällainen nynny.

1. Hankkisin apua syömishäiriööni

2. Lukisin yliopiston pääsykokeisiin paremmin

3. Painostaisin puolisoa pankkiin, jotta hankkisimme omistusasunnon, koska silloin sen olisimme helposti saaneet. Myöhemmin oli tuhottoman paljon hankalampaa, kun työsuhteet muuttuivat määräaikaisiksi ja minä jäin äitiyslomalle työstä, joka päättyi. Oltaisiin voitu maksaa lainaa 10 vuotta vuokran sijasta. Pitkä penni olisi säästynyt.

4. Olisin edelleen hankkinut lapset nuorena (20-24-vuotiaana), mutta olisin kotiäitiyden ohella tehnyt paljon enemmän kaikenlaista pientä työtä, jotta CV ei ammottaisi tyhjyyttään nyt 34-vuotiaana.