Jos olisit uudelleen 20vuotias mitä tekisit erilailla ?

1. Hakisin apua mielenterveyteeni

2. Harrastaisin seksiä miehen kanssa (olen itse mies)

3. Hankkiutuisin yliopistolle nuorempana

4. Aloittaisin bodaamisen ajoissa

5. Hommaisin lapsia ennen kolmekymppisiä

En missään tapauksessa menisi naimisiin nykyisen mieheni kanssa. Olisi myös kannattanut hakea sinne lääkikseen. Itseäni kiinnosti ja olisin "veikannut oikeaa hevosta".

Menisin naimisiin ja hankkisin lapsia silloisen poikaystäväni kanssa. Huolehtisin paremmin ihmissuhteista. Arvostaisin itseäni ja nauttisin arjesta. Joisin vähemmän.

Opiskelisin sellaiseen alaan, jossa olisin hyvä ja josta saisin parempaa palkkaa. Jatkaisin seurustelua silloisen poikaystäväni kanssa (joka oli kiltti, uskollinen ja menestyi myöhemmässä elämässä). Aloittaisin urheilin, pitäisin itsestäni hyvää huolta, katsoisin mitä suuhuni laitan ja en murehtisi pienistä jutuista, vaan keskittyisin kokonaisuuteen. Pitäisin yhteyttä kavereihin, olisin sosiaalisempi. Olisin vanhempieni kanssa enemmän tekemisissä.

Menisin inttiin ja siitä maanpuolustuskouluun. Nyt olen kauneudenhoitoalalla.. :( 

Haluaisin oikeasti jotain ihan muuta. Kaksi lasta joten ei onnistu enää mikään.

N30

Ajattelisin opiskeluaikana jo työelämää ja hankkisin tutkinnon, joka oikeasti työllistää. Nyt olen joutunut jumppaamaan aika lailla, että olen saanut hankittua työtäni vastaavan pätevyyden.

Miettisin, mitä kannattaa opiskella sen sijaan että mietin vain mitä haluan opiskella. En olisi päästänyt itseäni lihomaan enkä alkanut seurustella miehen kanssa, joka minua silloin piiritti. 

Jättäisin väliin vakavat seurustelut ja välttäisin niistä johtuvat perheleikit. Eli pysynyt ikipoikamiehenä.

1) luottaisin itseeni, enkä välittäisi muista

2) tekisin päätökset kuuntelematta vanhempiani

3) en keskittäisi kaikkea aikaani ihmisiin, jotka puhuvat vain itsestään

Tuossa muutama :)

Eri koulutus on ensimmäisenä listalla. Valitsin yliopistoalan ihan vaan arpomalla kärjistetysti sanoen. Nyt hirvittää, miten typerä sitä oli. En kuunnellut itseäni yhtään. Olin kai oppinut vaientamaan sisäisen ääneni tosi tehokkaasti.

Toinen muutos olisi se, että aloittaisin tutustumisen vastakkaiseen sukupuoleen jo parikymppisenä, enkä kolmekymppisenä, kuten tein. Kun aloittaa vasta kolmekymppisenä seurustelut, on hieman huonossa asemassa muihin ikäisiinsä nähden, koska muut ovat jo viettäneet parisuhteissa pitkän aikaa useimmiten. He ovat kokeneet ja oppineet asioita, joista myöhään seurusteluun heränneellä ei ole hallussaan. Siitä voi seurata kurjaa hankaluutta tälle kokemattomalle, vaikka kuinka olisi ihana tyyppi.

Sanoisin kyllä, ja hyppäisin etelä-ranskassa teatterifestareilla tapaamani iranilaisen arkkitehtiopiskelijan moottoripyörän kyytiin kun pyysi mukaansa kiertämään eurooppaa.

Se kortti olisi pitänyt katsoa ja se ihastuminen/rakastuminen ja seikkailu elää nuorena täysillä.

Tekisin itse omat päätökseni, enkä kuuntelisi niin paljon kavereiden mielipiteitä ja tykkäämisiä.

Jättäsin kauppaoppilaitoksen väliin ja lähtisin vuodeksi pariksi vuodeksi vaikka Englantiin aupairiksi ennen yliopisto-opintoja. 

Eroaisin sen aikaisesta poikaystävästäni. Aivan hukkaan tuhlattuja vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken. Ehdottomasti tajuaisin, että se mies ja se ala eivät ole minua varten. Muutenkin kuluttaisin paljon vähemmän aikaa murehtimiseen.

Tuo murehtiminen voisi olla hyväkin vinkki monille ihmisille. Mitä tulee alavalintaan, ehkä se oli kuitenkin välttämätön askel elämässäsi. Ilman sitä et välttämättä olisi suhteuttanut toiveitasi muita ammatteja kohtaan yhtä lailla.

Panostaisin opintoihin, mutta jos ne eivät kuitenkaan sujuisi, pitäisin suosiolla breikkiä, ilmoittautuisin poissaolevaksi ja kävisin töissä.

Matkustelisin enemmän, kun siihen vielä olisi opintojen joustavan aikataulun vuoksi aikaa ja nuoren iän ansiosta jaksamista.

Opettelisin sosiaalisia taitoja self-help kirjoista. Yrittäisin päästä ujoudestani ja saada enemmän kavereita. Tapailisin miehiä avoimemmin mielin. En jumittuisi vuosikausiksi yhteen eksään.

En suostuisi syömään vuosikaupalla erilaisia masennuslääkkeitä, joita lääkäri tuputti ja jotka aiheuttivat inhottavia sivuvaikutuksia ja ties mitä muuta.

Alkaisin säästää ensiasuntoa varten, edes pienen summan kuussa.

Melkein kaiken tekisin siis toisin. Opiskeluaan sentään valitsin järkevästi ja kunnostaminen olen pitänyt aina huolta.

Siis *opiskelualan valitsin järkevästi ja *kunnostani olen pitänyt huolta.

T: 55 ja autocorrectin kirous

Olisin hakenut lääkikseen. Päätä olis kyllä ollut. Nyt olen toisella hyväpalkkaisella alalla, mutta ei mitään intohimoa tätä työtä kohtaan.

Ja toivoisin, että olisin päättänyt jo nuorena, että äidiksi en rupea.

No olisi hankkinut ne tietyt osakkeet ja myynyt ne tiettyyn aikaan.

Ottaisin kaiken sen pi**un jonka sain nuorena, mutta suunnittelisin tulevaisuutta yksinäni, joten asuisin paremmin kuin nyt.

Sinkkumies

No olen nyt 26-vuotias, mutta kuudessa vuodessa on ehtinyt jo jotain tapahtua.

1) En hakeutuisi opiskelemaan yliopistoon. Valmistuin 6 kuukautta sitten ja en ole vieläkään löytänyt oman alan kokopäivätyötä. Tilanteeni ei ole edes paha, monet ovat olleet työttömänä paaaaljon kauemmin, mutta ala ei vaan työllistä, joten työpaikkaa tuskin edes löydän.

2) En menisi treffeille sen kusipään kanssa, enkä varsinkaan päätyisi sen kanssa avoliittoon.

3) Hankkisin yliopiston ulkopuolisia ystäviä, sillä kaikki opiskelukaverit jäivät samalla kun opiskelijaelämä loppui. Nyt olen yksin ilman työpaikkaa ja kavereita ei ole.

4) En murehtisi niin paljoa ja kuluttaisi aikaa pinnallisuuksiin. Jos olisin 20-vuotias nyt ja voisin nähdä omaan tulevaisuuteeni niin kertoisin, että nauti ajasta vanhempiesi kanssa vielä kun he ovat täällä sekä ole onnellinen omasta fyysisestä terveydestäsi. Kuudessa vuodessa on toinen vanhemmistani sairastunut parantumattomaan syöpään, olen itse sairastellut fyysisesti paljon ja ollut senkin takia työelämän ulkopuolella. Voi kunpa olisin 20-vuotiaana viettänyt aikaa enemmän ystävien kanssa, sillä nyt ei ole niitä ystäviä ja olisin voinut olla enemmän elämäniloisempi. Mutta elämä opettaa ja nyt ainakin osaan nauttia arjen pienistä hetkistä <3