Mikä on se Anneli Saariston laulu? haikea, ei evakkolaulu?

siis joku mis lauletaan orvosta ja jotain. en muista muuta, kun että on haikea ja hitaampi ja voimakkaita vaikuttavia kohtia. Kuulin yksi pv radiosta ja jäi vaivaamaan.

tai jotain sinnepäin, ehkä

pitänee kait pyöriskellä tässä epätietoisuudessa.

Ihana..

kauniita kyl molemmat.

Evakon laulu

säv. & san. Veikko Lavi





Illalla kun äiti peitti mua nukkumaan,

en aavistanut, mitä aamu tuopi tullessaan.

Yöllä oli metsään tullut julma tykkipatteri,

evakoiden tumma rivi tiellä hiljaa vaelsi.



Selvään kuului sodan pauhu rajan pinnassa.

Epävarmuus jäyti karjalaisten rinnassa.

Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,

naapurimme heinäkärriin kallit nyytit kannettiin



Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,

sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.

Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,

karjalaisten elontahtoa ei sota suistanut.



Meitä vastaan marssi nuoret Suomen soturit.

Heitä johti lapsenkasvoiset nuo vänrikit.

Moni kulki silloin elämässään viime retkensä

päätä kohden, vakaana kuin aavistaisi hetkensä.



Tietyömiehet kyselivät: " Nyt mikä matkan pää?"

" A kuha päästään perille, se silloin selviää."

Isäntä kun jätti heille vielä porsaslaatikon,

lisäsi: " Vot, tästä leivän päälle särvintä viel' on."



Asemalla evakoita junaan lastattiin.

Virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin.

Eräs äiti sanoi: " Tässä on mun koko omaisuus,

viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus."



Aamuyöllä pieni veli syntyi junassa.

Se oli ryppyinen ja vielä silmät ummessa.

Lotat toivat taivaan mannaa, kuumaa kauravelliä,

tahtoivat ne meitä poloisia vielä helliä.



Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa.

Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa.

Isännät kun evakoita kyytiin mättivät,

viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.



Mekin mentiin siitä kunnantaloon asumaan.

Vuoden päästä päästiin omaan mökkiin muuttamaan.

Tuli kirje isältä: ¿Mä pääsen pian siviiliin¿.

Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin.



Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti

niin uuden elon alkamista kiurut säesti.

Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,

kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala.

Pitkään aikaan en ole sitä kuullutkaan, mutta aina tulee kyynel silmään kun sen jostain kuulee...ihana.