G: Karmein todistamasi curlingvanhempi
Katselin yksi päivä, kun neljävuotias pikkutyttö sai karmean karjumiskohtauksen, kun isänsä ei päästänyt häntä enää kiipeilytelineeseen leikkipuistossa (oli kotiinlähdön aika). Kovasti isä uhkaili, että nyt sitten mennään heti eikä kaupan kautta. Paikalle tuli äiti, joka kysyi, että mitä sinä sitä lasta huudatat ja päästi lapsen takaisin leikkimään, vaikka yhdessä oli sovittu, että lähdetään.
Näin lapsi sai huutamalla tahtonsa periksi.
Sama lapsi löi joskus omaani ja joutui pyytämään anteeksi. Oli niin kova paikka sille, että alkoi itkeä, äiti siinä lohduttamaan ja antoi lopulta pillimehun. Eikä lapsi pyytänyt ikinä anteeksi, nyyhkytti vain äitimamman sylissä ja mulkoili voitonriemuisena muita. Ei helvetti...
Kommentit (63)
Vierailija:
Annat veljesi hakata lastasi, koska muuten veljesi menettäisi oman lapsensa tapaamiset? Millaisen kuvan lapsellesi annat hänen koskemattomuudestaan?Et ole terve itsekään.
Ystäväni lapsi saa kaiken, ettei hänelle tule paha mieli. Meillä oli kerran ruoka-aika, kun he tulivat kylään. Tyttö halusi myös syödä ja sanoinkin, että tottakai hän saa ruokaa. Hän maistoi ja sanoi, tässä on liikaa rasvaa, en syö (muusi, jossa ei tod. ollut rasvaa, kuin nokare). Äitinsä siihen, että no ottaisitko sinä leipää ja jogurttia sitten, jolloin omat lapseni sanoi, että " mekin, kun toikin" . Juu, kukaan ei saanut jogurttia.
Serkkuni lapsi taas saa joka itkuun jotain syötävää. Oikein yhdessä jääkaapilla valitaan, mitähän hän mahdollisesti kelpuuttaisi. Ja todella sen lapsesta näkee. Luonteesta ja ulkonäöstä.
Lapsi halusi banaanin. Serkkuni antoi hänelle jo valmiiksi avatun banaanin. Tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hänelle piti avata uusi, koska hän pyysi. Muuten alkaa itku.. ARGH!
päästä ja menee osin sairauden piikkiin.
Haluaisina nähdä SINUT samassa tilanteessa!
Masennus on ihan oikea sairaus. Tuskinpa se äiti tilanteesta nauttii ja tahtoo vain luistaa hommista. Eiköhän niitä lääkkeitä syödä vasta, kun niille oikeasti on tarvetta. Hyvä, että hänellä on tukiverkko, lasta hoidetaan ja nainen saa apua.
lapsensa kädestä kiinni, vaikka lapsi olisi jo oppinut kävelemään.
Mun veljeni paapoo omaa nelivuotiastaan seuraavasti:
- Poika ei muka pysty syömään tavallista ruokaa (esim. perunaa ja kastiketta tai vaikka makkarakeittoa). Sen sijaan kyllä ilman ongelmia menevät hampurilaiset, ranskalaiset, nakit, karkit, jätskit, keksit...
- Tapaamispäivinä (2krt viikossa) poika saa päättää ihan kaiken. " Lähetäänkö käymään aabeeceellä? Lähettäiskö? Saisit hampurilaista! Ostettais jätskiä ja karkkia! Eikö lähetä? No ei sitten."
" Lähetään ajelulle! Ai papan volvolla haluat? No mennään volvolla jos pappa antaa avaimet!"
" Nyt pitää laittaa vaatteet päälle, äiti tulee kohta hakemaan. Pitääkö taas käskee äiti pukemaan?"
Kun sivusta sanotaan, että ei kun laita sille nyt vaan ne vaatteet päälle ja menoksi, niin arvatkaa mitä veljeni vastaa?
" No en minä viitsi sitä huudattaa kun ei se halua."
- Veljeni osti autoonsa kuppipenkin " kun poika niin halusi rallipenkin" .
- Nelivuotislahjaksi poika on saamassa mönkijän. Kun kysyttiin, mitähän veli aikoo antaa kymmenvuotislahjaksi jos nyt antaa mönkkärin, niin vastaus oli: " No eipähän sitten tartte isompana notkua ostareilla kun on saanut jotain järkevää tekemistä jo pienestä asti."
- Pojalle pistetään jatkuvasti säästöön rahaa, veljeni tavoitteena on ostaa hänelle oma asunto " että olis sitten vähän helpompaa aikuisena" .
Ja huomioikaa tämä: veljeni asuu ilmaiseksi vanhempiemme luona (ikää yli 30v) koska hän väittää ettei ole varaa maksaa asunnosta vuokraa yli 200e kuussa. Ja siis, vanhemmillemme hän ei maksa täyshoidostaan sentinlatia.
Miksiköhän lapsi ei isänsä mielestä voi syödä normaalia ruokaa...?
edes tapaa lastaan tai maksa elatusmaksuja.
Harjataan lasten elämästä kaikki esteet pois.
Pidän kädestä kiinni tosi usein esikoistani (8v), molemmat tykätään siitä. Yhtä lailla pidän kädestä pienempiäkin lapsiani ja mikä HIRVEINTÄ, pidän kädestä miestäni, 35 v!!
Ja sitten viime sunnuntaina oltiin mummolassa ja meidän poika (samanikäinen kuin tuo veljeni poika) huitaisi serkkuaan kepakolla. Ei tietenkään niin saa tehdä, mutta mitä veljeni teki? Otti kepin ja löi sillä meidän poikaa! Ja kun poika ei heti ruvennut itkemään, löi uudestaan ja kovempaa! No sitten tietenkin poika alkoi itkeä ja kun sanottiin veljelle, että jos olisi ollut toisin päin (hänen poika lyönyt meidän poikaa) niin ei olisi takuulla lyönyt omaa poikaansa kepillä. Veli vastasi: " Ei ole mun pojalla tapana lyödä..." Siihen kyllä kaikki sanottiin, jotka paikalla oltiin, että höpöhöpö, samat touhut molemmilla. Ainut joka ei sitä näe, on veljeni. Hänen poika on niin enkeli, ei koskaan kiukuttele (ei kai kun ei tartte kun iskä lakaisee pois tieltä kaikki jutut mistä poika ei tykkää) eikä tee mitään tuhmaa...
Meidän poika nauttii serkkunsa kanssa touhuamisesta - ja serkku myös meidän pojan - mutta olen välillä joutunut tekemään niin etten ole päästänyt mummolaan omia lapsia kun tuo kyseinen serkku on siellä, koska veljeni kohtelee muita lapsia just tuohon tyyliin kuin sunnuntaina.
Mun siskon poika on aika hyvä esimerkki.
Kaveri ei ole ikinä joutunut pettymään ja sen huomaa, kohta tulossa toinen lapsi ja taitaa olla esikoiselle shokki.
Mä olisin tirvaissut sun veljeä:(
Hei, kädestä pitämisessä ja kädestä pitämisessä on erot.
lapsemme psykologin kanssa puhuttiin juuri siitä, kun meidän kersat teki syömälakon. anoppi keksi, että jos he syövät vähintään niin monta lusikallista kun on ikää, niin saavat palkkioksi namit jälkiruuaksi. toimi aluksi hyvin, mutta rupesivat sitten syömään vain ne pari lusikallista ja olivat heti kinuumassa karkkia. suutuin ja sanoin muksuille ettei tähän taloon tule enää karkkia ennenkuin aletaan syömään kunnolla. lapset itkivät hysteerisesti vieressä " äiti älä! " kun heitin kulhollisen karkkia roskiin. pelkäsin aiheuttaneeni lapsilleni traumoja, mutta psykologin mielestä toimin juuri oikein. aikuisen tehtävänä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, he eivät muuten tule pärjäämään elämässä. lapset saavat traumoja kuulemma juuri siitä, että uhataan jotain, mutta ei sitten toteutetakaan uhkauksiaan.
En tajua sitä miltään kantilta. Ensinäkin, vanhempi ja lapsi voi tykätä siitä, toisekseen esim kadulla kuljettaessa on musta ihan suotavaa pitää kädestä ettei taaperra auton tai pyörän alle tai muuten vain omille teilleen. Kyllä se lapsi saa ihan takuulla kävellä itsekseen elämänsä aikana.
lapsen lyöminen kepillä on sairasta. Itse olisin tehnyt ilmoituksen
Ja jolla on ollut mielenterveysongelmia?
Vierailija: