Lue keskustelun säännöt.
G: Karmein todistamasi curlingvanhempi
12.06.2007 |
Katselin yksi päivä, kun neljävuotias pikkutyttö sai karmean karjumiskohtauksen, kun isänsä ei päästänyt häntä enää kiipeilytelineeseen leikkipuistossa (oli kotiinlähdön aika). Kovasti isä uhkaili, että nyt sitten mennään heti eikä kaupan kautta. Paikalle tuli äiti, joka kysyi, että mitä sinä sitä lasta huudatat ja päästi lapsen takaisin leikkimään, vaikka yhdessä oli sovittu, että lähdetään.
Näin lapsi sai huutamalla tahtonsa periksi.
Sama lapsi löi joskus omaani ja joutui pyytämään anteeksi. Oli niin kova paikka sille, että alkoi itkeä, äiti siinä lohduttamaan ja antoi lopulta pillimehun. Eikä lapsi pyytänyt ikinä anteeksi, nyyhkytti vain äitimamman sylissä ja mulkoili voitonriemuisena muita. Ei helvetti...
Kommentit (63)
En sellaista omille lapsilleni tekisi, koska itse olen saanut kotona kuulla kuinka lapset ja koirat on samanarvoisia, ja se on myös käytännössä näytetty.
Mutta kyllä meilläkin lopulta vanhemmat kaikesta päättävät, mutta lapsille myös opetetaan sitä, että heidänkin mielipiteensä ja halunsa ovat tärkeitä.
Vierailija:
Kielletään lapsilta kaikki ja aiheutetaan tahallaan pettymystä toisensa perään, ettei vaan menisi curlingvanhemmuudeksi. Millaisiahan niistä lapsuudessa nöyryytetyistä lapsista sitten tulee aikuisena, se jää nähtäväksi.Terv. nimim. kohtuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai jokainen järkevä vanhempi auttaa lastaan elämässä, mutta ei siten, että maailmasta tehdään paikka jollainen se ei oikeasti ole.
OIkeasti järkevä vanhempi valmentaa lastaan PÄRJÄÄMÄÄN maailmassa, ei yritä sulkea maailmaa pois lapselta. Koska väistämättä lapsi sen tulee kohtaamaan ja jos vanhemmat ovat opettaneet lapselle täysin väärät keinot pärjätä, on edessä todella karut ajat.
Vierailija:
Tuntuu kamalalta ajatella että lasta nöyryytetään ja tuotetaan tahallaan pettymyksiä ihan vain sen takia että pelätään curling -vanhemmuutta.Minä ainakin tunnustan tasoittavani lapsen elämänpolkua mahdollisimman paljon - samalla kuitenkin opettaen ja ohjaten häntä siitä miten kaikista esteistä pääsee yli ja tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven.
Kaikkia asioita ei välttämättä saa heti - myöhemmin ehkä jos toimii määrätietoisesti tavoitteensa saavuttaakseen.
Liiasta hyysäämisestä ei ole ikinä mitään hyötyä, se vain lamauttaa sitä hyysättävää entisestään. Sen sijaan se, että elämässä ottaa vastuuta itsestään ja huomaa pärjäävänsä auttaa ihmistä eteenpäin.
Mullaki lähipiirissä ihan samanlainen tapaus, eikä ainakaan parempaan suuntaan sillä hyysäämisellä mene.
Itse olen myös ollut vastaavassa tilanteessa, ja kun pärjättävä oli,pääsin lopulta jaloilleni, ja nyt erittäin hyvässä kunnossa.
Annat veljesi hakata lastasi, koska muuten veljesi menettäisi oman lapsensa tapaamiset? Millaisen kuvan lapsellesi annat hänen koskemattomuudestaan?
Et ole terve itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valvovana opettajana menin erottamaan riitapukareita toisitaan, jolloin poika hyökkäsi kimppuuni ihan raivopäänä, repi vaatteitani ja iski silmälasini soikeiksi. Poika vietiin sisälle, jossa häntä yritettiin saada rauhoittumaan syliotteessa (tyttökin käskettiin sisälle , mutta häntä ei tarvinnut pitää kiinni).
Pojan äidin tultua paikalle, äiti sanoi vaan, että ****on kiltti poika, eikä tarkoittnut mitään pahaa. Sanoin, että minua eivät omat lapseni ole koskaan lyöneet, enkä salli sitä muidenkaan lapsille. Olepas nyt **** kiltisti loppupäivä, niin äiti ostaa sitten karkkia ja limsaa, kun pääset koulusta, pojan äiti kuittasi tilanteen.
Vierailija:
Mun veljeni paapoo omaa nelivuotiastaan seuraavasti:
- Poika ei muka pysty syömään tavallista ruokaa (esim. perunaa ja kastiketta tai vaikka makkarakeittoa). Sen sijaan kyllä ilman ongelmia menevät hampurilaiset, ranskalaiset, nakit, karkit, jätskit, keksit...
- Tapaamispäivinä (2krt viikossa) poika saa päättää ihan kaiken. " Lähetäänkö käymään aabeeceellä? Lähettäiskö? Saisit hampurilaista! Ostettais jätskiä ja karkkia! Eikö lähetä? No ei sitten."
" Lähetään ajelulle! Ai papan volvolla haluat? No mennään volvolla jos pappa antaa avaimet!"
" Nyt pitää laittaa vaatteet päälle, äiti tulee kohta hakemaan. Pitääkö taas käskee äiti pukemaan?"
Kun sivusta sanotaan, että ei kun laita sille nyt vaan ne vaatteet päälle ja menoksi, niin arvatkaa mitä veljeni vastaa?
" No en minä viitsi sitä huudattaa kun ei se halua."
- Veljeni osti autoonsa kuppipenkin " kun poika niin halusi rallipenkin" .
- Nelivuotislahjaksi poika on saamassa mönkijän. Kun kysyttiin, mitähän veli aikoo antaa kymmenvuotislahjaksi jos nyt antaa mönkkärin, niin vastaus oli: " No eipähän sitten tartte isompana notkua ostareilla kun on saanut jotain järkevää tekemistä jo pienestä asti."
- Pojalle pistetään jatkuvasti säästöön rahaa, veljeni tavoitteena on ostaa hänelle oma asunto " että olis sitten vähän helpompaa aikuisena" .Ja huomioikaa tämä: veljeni asuu ilmaiseksi vanhempiemme luona (ikää yli 30v) koska hän väittää ettei ole varaa maksaa asunnosta vuokraa yli 200e kuussa. Ja siis, vanhemmillemme hän ei maksa täyshoidostaan sentinlatia.
HUHHUH, veljesi vie kyllä voiton kaikesta.. vai ei ole vara maksaa vuokraa.. juujuu.. menin ihan sanattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tasoiteta tietä mahdollisimman paljon.
Vierailija:
Tuntuu kamalalta ajatella että lasta nöyryytetään ja tuotetaan tahallaan pettymyksiä ihan vain sen takia että pelätään curling -vanhemmuutta.Minä ainakin tunnustan tasoittavani lapsen elämänpolkua mahdollisimman paljon - samalla kuitenkin opettaen ja ohjaten häntä siitä miten kaikista esteistä pääsee yli ja tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven.
Kaikkia asioita ei välttämättä saa heti - myöhemmin ehkä jos toimii määrätietoisesti tavoitteensa saavuttaakseen.
Veli sai saarnan. Olisi kai pitänyt näyttää lapsille erinomaista esimerkkiä ja mätkiä veli muodottomaksi? (Tosin jos vielä kerran tekee noin niin takuulla tee ilmoituksen!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei lapselle tulisi pahaa oloa. Esim. peleissä antaa voittaa, tytär ei kestäkään häviötä. Jos lapsi ei muista joitain lelujaan/pelejään ottaa mukaan, hakee/palauttaa ne erikseen...kun mie yritän että oppis pitämään huolta asioistaan ollessaan ilman vähän aikaa. Tytär on jo melkein 8 v, ja yrittää jättää kaikki juttunsa toisten huollettavaksi.
Tässä nyt vain muutama esimerkki, minkälainen olisi curling-tyyppinen vanhempi...lapseni isä kylläkään sitä ole, ihan on vaan mies : )
Vierailija:
tasoiteta tietä mahdollisimman paljon.Vierailija:
Tuntuu kamalalta ajatella että lasta nöyryytetään ja tuotetaan tahallaan pettymyksiä ihan vain sen takia että pelätään curling -vanhemmuutta.Minä ainakin tunnustan tasoittavani lapsen elämänpolkua mahdollisimman paljon - samalla kuitenkin opettaen ja ohjaten häntä siitä miten kaikista esteistä pääsee yli ja tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven.
.
" Kaikkia asioita ei välttämättä saa heti - myöhemmin ehkä jos toimii määrätietoisesti tavoitteensa saavuttaakseen"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
valvovana opettajana menin erottamaan riitapukareita toisitaan, jolloin poika hyökkäsi kimppuuni ihan raivopäänä, repi vaatteitani ja iski silmälasini soikeiksi. Poika vietiin sisälle, jossa häntä yritettiin saada rauhoittumaan syliotteessa (tyttökin käskettiin sisälle , mutta häntä ei tarvinnut pitää kiinni).
Pojan äidin tultua paikalle, äiti sanoi vaan, että ****on kiltti poika, eikä tarkoittnut mitään pahaa. Sanoin, että minua eivät omat lapseni ole koskaan lyöneet, enkä salli sitä muidenkaan lapsille. Olepas nyt **** kiltisti loppupäivä, niin äiti ostaa sitten karkkia ja limsaa, kun pääset koulusta, pojan äiti kuittasi tilanteen.
ps. itse olen hellä kasvattaja - helppoahan se on sanoa, kun minulla on vaan aikas rauhallinen poika, eikä mitään kaikkialle ehtivää vilperttiä, jolle pitäisi olla tiukka.
Vierailija:
Vierailija:
valvovana opettajana menin erottamaan riitapukareita toisitaan, jolloin poika hyökkäsi kimppuuni ihan raivopäänä, repi vaatteitani ja iski silmälasini soikeiksi. Poika vietiin sisälle, jossa häntä yritettiin saada rauhoittumaan syliotteessa (tyttökin käskettiin sisälle , mutta häntä ei tarvinnut pitää kiinni).
Pojan äidin tultua paikalle, äiti sanoi vaan, että ****on kiltti poika, eikä tarkoittnut mitään pahaa. Sanoin, että minua eivät omat lapseni ole koskaan lyöneet, enkä salli sitä muidenkaan lapsille. Olepas nyt **** kiltisti loppupäivä, niin äiti ostaa sitten karkkia ja limsaa, kun pääset koulusta, pojan äiti kuittasi tilanteen.ps. itse olen hellä kasvattaja - helppoahan se on sanoa, kun minulla on vaan aikas rauhallinen poika, eikä mitään kaikkialle ehtivää vilperttiä, jolle pitäisi olla tiukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Katselin yksi päivä, kun neljävuotias pikkutyttö sai karmean karjumiskohtauksen, kun isänsä ei päästänyt häntä enää kiipeilytelineeseen leikkipuistossa (oli kotiinlähdön aika). Kovasti isä uhkaili, että nyt sitten mennään heti eikä kaupan kautta. Paikalle tuli äiti, joka kysyi, että mitä sinä sitä lasta huudatat ja päästi lapsen takaisin leikkimään, vaikka yhdessä oli sovittu, että lähdetään.Näin lapsi sai huutamalla tahtonsa periksi.
Sama lapsi löi joskus omaani ja joutui pyytämään anteeksi. Oli niin kova paikka sille, että alkoi itkeä, äiti siinä lohduttamaan ja antoi lopulta pillimehun. Eikä lapsi pyytänyt ikinä anteeksi, nyyhkytti vain äitimamman sylissä ja mulkoili voitonriemuisena muita. Ei helvetti...
Äiti katseli vierestä ja tuumasi: ' Ei se kulta mitään, ostetaan uusi pussi' .
nro 65-jesta sentään!!!
---
ja tuo open esimerkki myös- nehän curling-vanhemmat vielä tekee kuulemma valituksia, jos niiden lapsia koulussa komentaa!!
---
Ja itse ottaisin esimerkiksi pikkuaikuisiksi kasvatetut curling lapset
eli alle koulukäiset lapset saa päättää kyläreissut,
ruuat,
omat kaverit- jopa niin, ettei tiettyihin sukulaisiin pidetä yhteyttä,
esimerkiksi isovanhempiin- jos lapsi on sitä mieltä-
hyvistä käytöstavoista viis veisaten...
Äiti ei kestää tyttären itkua ja kiukuttelua, joten antaa kaikessa periksi.
On aina saanut jäädä koulusta kotiin, kun on halunnut, eli aika usein. Koulussa on hänen mielestään tylsää ja tyhmää.
On saanut kaikki tavarat ja vaatteet mitä on keksinyt haluta, huone on kuin jostain sisustuslehden fiktiokuvasta. On oma takka, parvi, tietokone ja sisustusta vaihdetaan tytön mielihalujen mukaan välillä useita kertoja vuodessa.
Tyttöä kuljetaan autolla kouluun ja koulusta kotiin, ettei tartte raukan bussilla kulkee (pysäkki on kotiportilla).
Koulun taksvärkki- ja tettipäivinä tyttö saa jäädä kotiin ja vanhemmat kirjoittavat todistukset isän firman piikkiin.
Kun meni tyttöleirille, haettiin ekana iltana kotiiin, kun siellä olisi pitänyt nukkua teltassa ja muutenkin oli tyhmää.
Nyt murkkuna vanhemmat ostavat alkoholia.
On saanut aina valvoa miten myöhään vain. Mitään kotitöitä ei ole tarvinnut tehdä.
Perhe muuttaa isän kotitalosta 55 km päähän Hesan keskustaan, koska tyttö haluaa asua stadissa. Vanha sukutila on myyty.
Kun tällä itsekkääksi kasvatetulla kakaralla tulee väistämättä ongelmia ystävyyssuhteissa, äiti soittaa kavereille ja puhuu heidät ympäri: pyytämään anteeksi tyttäreltään, joka on ollut väärässä.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
ja muutenkin varjeli kaikelta, tyttö ei saanut mm. leikkipuistossa juurikaan leikkiä ettei vain satu mitään. Näin tyttö oppi pelkäämään liukumäkiä ym. normaalia. Kouluun tyttö saatettiin monta vuotta (koulumatka 400 metriä, ei tienylityksiä). Yläasteen ja lukion ajan tyttö vietiin kouluun autolla, koulumatka noin 2 km.
Jos koulussa oli päivän aikana käyntejä muualla esim. uimahallissa (matka 400 m yhteen suuntaan)isä tuli viemään tytön autolla sinne ja takaisin.
Kyseessä ihan terve mutta huonokuntoinen tyttö, koulun 10 km kävelymatkalla urheilupäivänä tyttö oli ihan hengästynyt ja väsynyt. Eväiksi äiti oli laittanut suklaata ja mehua.
naisella on kaksi lasta joita kumpaakan ei ole hoitanut öisin vaan työssä käyvä isä on hoitanut, päivät lapsia hoitaa naisen äiti.
Naisella on todettu muka masennus, masennus lääkitys aloitettiin jo raskausaikana.
Nainen ei hoida pientä poikaansa ollenkaan ja sama kun toinen oli vauva.
Itse ei voi edes kusettaa koiraansa. Kaikesta nipottaa ja saa myös kaiken periksi vanhemmiltaan ja mieheltään.
En ymmärrä miten läheiset jaksaa, tämä naikkonen asuu naapurissa ja ikää on 38v.
Kerran oli kiirepäivänä äiti ostanut, ja nepäs ei kelvanneetkaan. Mitä tapahtuu?
Kyllä. Äiti lähtee lapsen kanssa autolla kioskille, että lapsi saa valita itse karkit. Äidin jo ostamat syö sitten vanhemmat.
Ei nyt karmea esimerkki, mutta aika tyypillinen. Kyllä meidän perheessäkin lapsilla oma valtansa on, ja niin pitääkin, mutta jos äidin valitsemat herkut ei kelpaa, niin se on lapsen ihan oma ongelma :-)