Lue keskustelun säännöt.
G: Karmein todistamasi curlingvanhempi
12.06.2007 |
Katselin yksi päivä, kun neljävuotias pikkutyttö sai karmean karjumiskohtauksen, kun isänsä ei päästänyt häntä enää kiipeilytelineeseen leikkipuistossa (oli kotiinlähdön aika). Kovasti isä uhkaili, että nyt sitten mennään heti eikä kaupan kautta. Paikalle tuli äiti, joka kysyi, että mitä sinä sitä lasta huudatat ja päästi lapsen takaisin leikkimään, vaikka yhdessä oli sovittu, että lähdetään.
Näin lapsi sai huutamalla tahtonsa periksi.
Sama lapsi löi joskus omaani ja joutui pyytämään anteeksi. Oli niin kova paikka sille, että alkoi itkeä, äiti siinä lohduttamaan ja antoi lopulta pillimehun. Eikä lapsi pyytänyt ikinä anteeksi, nyyhkytti vain äitimamman sylissä ja mulkoili voitonriemuisena muita. Ei helvetti...
Kommentit (63)
Vierailija:
Otti kepin ja löi sillä meidän poikaa! Ja kun poika ei heti ruvennut itkemään, löi uudestaan ja kovempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitetään iltapuuro makkaran grillaamisen jälkeen, koska lapsi on siihen tottunut.
Vierailija:
Keitetään iltapuuro makkaran grillaamisen jälkeen, koska lapsi on siihen tottunut.
Curlingvanhempia on usein uusperheissä/yksinhuoltajissa.
Huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kieltää lapselta puuron kun lapsi sitä haluaa.
.. ettei tyttärelle olisi tullut paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Curlingvanhempia on usein uusperheissä/yksinhuoltajissa.Huoh!
vanhemmuuteen.
Tuntuu vaan, että osalla menee puurot ja vellit sekaisin siitä, mikä ylipäänsä on curlingvanhemmuutta. Jos iltapalan tekeminen tulkitaan curlingvanhemmuudeksi, niin kyllä hiukan ihmetyttää. Eiköhän varsinainen curlingvanhemmuus onneksi ole aika harvinaista.
Vierailija:
.. ettei tyttärelle olisi tullut paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielletään lapsilta kaikki ja aiheutetaan tahallaan pettymystä toisensa perään, ettei vaan menisi curlingvanhemmuudeksi. Millaisiahan niistä lapsuudessa nöyryytetyistä lapsista sitten tulee aikuisena, se jää nähtäväksi.
Terv. nimim. kohtuus kaikessa.
Vierailija:
Ja sitten viime sunnuntaina oltiin mummolassa ja meidän poika (samanikäinen kuin tuo veljeni poika) huitaisi serkkuaan kepakolla. Ei tietenkään niin saa tehdä, mutta mitä veljeni teki? Otti kepin ja löi sillä meidän poikaa! Ja kun poika ei heti ruvennut itkemään, löi uudestaan ja kovempaa! No sitten tietenkin poika alkoi itkeä ja kun sanottiin veljelle, että jos olisi ollut toisin päin (hänen poika lyönyt meidän poikaa
i]Ei lasta saa pahoinpidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kamalalta ajatella että lasta nöyryytetään ja tuotetaan tahallaan pettymyksiä ihan vain sen takia että pelätään curling -vanhemmuutta.
Minä ainakin tunnustan tasoittavani lapsen elämänpolkua mahdollisimman paljon - samalla kuitenkin opettaen ja ohjaten häntä siitä miten kaikista esteistä pääsee yli ja tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven.
Kaikkia asioita ei välttämättä saa heti - myöhemmin ehkä jos toimii määrätietoisesti tavoitteensa saavuttaakseen.
No, nyt on poika jo 6v ja sama meno jatkuu. Aina meille tullessaan hän katsoo, mitä meidän lapselle on erilaista kun hänellä ja sen jälkeen alkaa huuto: " mut kun Artullakin on tollainen ja mulla vaan niitä tyhmiä juttuja..." JA seuraavalla kerralla heille mennessä löydämme taas ne kaikki uudet lelut, joita miedän lapsella näkyi.
Ja kahvipöydässä on sama meno jatkunut, otetaan pullaa, piparia, keksiä ja syödään pala ja siihen jääkin loppu lautaselle. Olen nyt ottanut sen asenteen kotonani, että myös tämä lapsi syö syötävänsä meilllä vain pöydän ääressä ja toista lajia ei tule, ennenkuin on edellinen syöty. Sanoin vain tiukasti, että meillä tehdään näin ja säännöt koskevat kaikkia talossa olijoita. Äiti ei kai kauheasti pitänyt asiasta, mutta onneksi ei sanonut mitään. Lupasi kyllä toisessa huoneessa salassa, että käydään mäkkärillä sit, kun lähdetään!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mun veljeni paapoo omaa nelivuotiastaan seuraavasti:
- Poika ei muka pysty syömään tavallista ruokaa (esim. perunaa ja kastiketta tai vaikka makkarakeittoa). Sen sijaan kyllä ilman ongelmia menevät hampurilaiset, ranskalaiset, nakit, karkit, jätskit, keksit...
- Tapaamispäivinä (2krt viikossa) poika saa päättää ihan kaiken. " Lähetäänkö käymään aabeeceellä? Lähettäiskö? Saisit hampurilaista! Ostettais jätskiä ja karkkia! Eikö lähetä? No ei sitten."
" Lähetään ajelulle! Ai papan volvolla haluat? No mennään volvolla jos pappa antaa avaimet!"
" Nyt pitää laittaa vaatteet päälle, äiti tulee kohta hakemaan. Pitääkö taas käskee äiti pukemaan?"
Kun sivusta sanotaan, että ei kun laita sille nyt vaan ne vaatteet päälle ja menoksi, niin arvatkaa mitä veljeni vastaa?
" No en minä viitsi sitä huudattaa kun ei se halua."
- Veljeni osti autoonsa kuppipenkin " kun poika niin halusi rallipenkin" .
- Nelivuotislahjaksi poika on saamassa mönkijän. Kun kysyttiin, mitähän veli aikoo antaa kymmenvuotislahjaksi jos nyt antaa mönkkärin, niin vastaus oli: " No eipähän sitten tartte isompana notkua ostareilla kun on saanut jotain järkevää tekemistä jo pienestä asti."
- Pojalle pistetään jatkuvasti säästöön rahaa, veljeni tavoitteena on ostaa hänelle oma asunto " että olis sitten vähän helpompaa aikuisena" .Ja huomioikaa tämä: veljeni asuu ilmaiseksi vanhempiemme luona (ikää yli 30v) koska hän väittää ettei ole varaa maksaa asunnosta vuokraa yli 200e kuussa. Ja siis, vanhemmillemme hän ei maksa täyshoidostaan sentinlatia.
Vierailija:
edes tapaa lastaan tai maksa elatusmaksuja.
Vierailija:
Ja sitten viime sunnuntaina oltiin mummolassa ja meidän poika (samanikäinen kuin tuo veljeni poika) huitaisi serkkuaan kepakolla. Ei tietenkään niin saa tehdä, mutta mitä veljeni teki? Otti kepin ja löi sillä meidän poikaa! Ja kun poika ei heti ruvennut itkemään, löi uudestaan ja kovempaa! No sitten tietenkin poika alkoi itkeä ja kun sanottiin veljelle, että jos olisi ollut toisin päin (hänen poika lyönyt meidän poikaa) niin ei olisi takuulla lyönyt omaa poikaansa kepillä. Veli vastasi: " Ei ole mun pojalla tapana lyödä..." Siihen kyllä kaikki sanottiin, jotka paikalla oltiin, että höpöhöpö, samat touhut molemmilla. Ainut joka ei sitä näe, on veljeni. Hänen poika on niin enkeli, ei koskaan kiukuttele (ei kai kun ei tartte kun iskä lakaisee pois tieltä kaikki jutut mistä poika ei tykkää) eikä tee mitään tuhmaa...Meidän poika nauttii serkkunsa kanssa touhuamisesta - ja serkku myös meidän pojan - mutta olen välillä joutunut tekemään niin etten ole päästänyt mummolaan omia lapsia kun tuo kyseinen serkku on siellä, koska veljeni kohtelee muita lapsia just tuohon tyyliin kuin sunnuntaina.
Ovat epätoivoisia mutta kun ei löydy keinoja! Eikä voimavaroja, vanhoja jo ovat...
hylätyksi, kun isä rupeaa seurustelemaan. En näe tota niin pahana.
Sitten yritetään antaa kaikki mahdoollinen aika esikoiselle, ettei sen vaan olisi paha mieli, ja ihmetellään kun mikään ei riitä.
Ei tietenkään riitä, kun koskaan ei ole kohtuutta opetettu.
Vierailija:
Mun siskon poika on aika hyvä esimerkki.
Kaveri ei ole ikinä joutunut pettymään ja sen huomaa, kohta tulossa toinen lapsi ja taitaa olla esikoiselle shokki.
poikaansa. Ja hän ei kestäisi sitä. Ja samalla myös me muut ei saataisi enää tavata poitsua. Se olisi hirveätä.