Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrinen sairaanhoitaja?
24.02.2016 |
Millaisi kokemukisia psykiatrisesta sairaanhoitajasta? Onko ollut apua?
Mieheni lähti hakemaan apua ja kaupungilta hänet ohjattiin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Olin aluksi tästä hyvilläni, vihdoinkin hän saa apua. Mutta enää en ole yhtään varma siitä, saako tuolta apua laisinkaan.
Ensinnäkin mies on ollut silmittömän kiukkuinen tullessaan vastaanotolta. Lisäksi hän on kertonut, että sairaanhoitaja on luonnehtinut minua prinsessakasvatuksen saaneeksi, vaikka en ole koskaan kyseistä ihmistä edes tavannutkaan.
Varauduin toki siihen, ettei mies puhuisi asiassa ihan totta. Soitin hoitajalle ja kysyin asiasta. Hoitaja lähtenyt kiistämään asiaa eikä myöskään sanonut mitään yleistäkään, ettei sellainen kuuluisi hänen tai ammattinsa toimintapoihin.
Tuo prinsessakasvatus ei ole mikään sellainen termi, joka olisi kuulunut meidän perheen sanavarastoon, joten asiassa vaikuttaisi olevan oikeastikin perää.
Ei tunnu oikein ammattimaiselta toiminnalta vetää tuon tyyppisiä johtopäätöksiä ihmistä tapaamatta ja ilmaista niitä potilaillensa.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ammattikunnan edustajista on fiksuja, asiallisia ja ammattitaitoisia, osa taas ei.
Itse kävin kaksi vuotta psyk. sairaanhoitajalla narsistiäidin aiheuttamien traumojen vuoksi. Olin keskivaikeasti masentunut ja elämä ihan hukassa kun silmät aukenivat äidin narsismille. Tämä sh ainakin mun elämäni pelasti, laittoi ajattelemaan ja pohtimaan asioita itse, tarvittaessa antoi neuvoja ja mikä tärkeintä, oli aidosti läsnä ja kuunteli.
Sairaanhoitajissa (itsekin olen) on paljon eroja kuten muillakin aloilla, mutta oma kokemukseni psyk. sairaanhoitajista niin asiakkaana kuin työkavereiden osalta on hyvä.
Ei niillä ole välttänät mitään koulutusta. Itse kävin psyk.polilla dkt (dialektinen käyttäytymisterapia) hoidossa, ns. terapeutit olivat pihalla kuin lumiukot. Itse 8v kognitiivisessa terapiassa käyneenä jouduin toistuvasti oikaisemaan heitä, väittivät mm. että ihan hyvin voi toisten tunteita lukea, ja siltä pohjalta, mitä itse tuumii, pitää toimia.
V*ttu mitä p*skaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei niillä ole välttänät mitään koulutusta. Itse kävin psyk.polilla dkt (dialektinen käyttäytymisterapia) hoidossa, ns. terapeutit olivat pihalla kuin lumiukot. Itse 8v kognitiivisessa terapiassa käyneenä jouduin toistuvasti oikaisemaan heitä, väittivät mm. että ihan hyvin voi toisten tunteita lukea, ja siltä pohjalta, mitä itse tuumii, pitää toimia.
V*ttu mitä p*skaa.
Sturenkadun psyk.poli Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle. Ihan mukava ihminen, mutta en tiedä onko tuosta juurikaan apua. Monesti sellainen olo että mun tunteita ja fiiliksiä vähätellään eikä oikein kuunnella tai sitten ymmärretään tahallaan väärin monia mun sanomisia.
Mieleen jäi kun hän sanoi jotain tyyliin "Taidat olla sellainen ihminen jolle aikataulut on tosi tärkeitä ja pidät niistä aina tiukasti kiinni" ja ihmettelin vähän kun olin tuossa vaiheessa käynyt siellä kolmesti ja oikeasti oon ollut AINA tosi kova myöhästelemään :D Huvittava oletus vaikka joka kerta hänen luokse ajoissa saavuinkin.
Itse olen huomannut muutamankin psykiatrisen sairaanhoitajan tarvitsevan ennemminkin itse hoitoa. Ja kyllä, vääristelevät sanomisia! Minulla on tuttavia/ystäviä myös psykiatrin lääkäreitä ja he ovat aivan toista maata! Hekin pitävät sairaanhoitajia hieman.. No.. Ei kommenttia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän tuo psyk.sairaanhoitajalla käyminen mitään psykoterapiaa todellakaan ole. Eikä sitä kannata käyttää hoitona jos on vähänkin pahempia psyykeongelmia kuin tavalliset elämänkriisit. Joillakin psyk.sairaanhoitajilla saattaa lisäksi olla psykoterapian koulutus, mutta ei kaikilla ja lisäksi julkisella puolella ei välttämättä terapiaa saa muutenkaan. Itselleni on ihan suoraan sanottu, että resursseja ei ole. Ihmiset usein luulevat, että on ihan sama, käykö esim sairaanhoitajalla vai psykoterapeutilla, mutta kyseessä on todella suuri ero.
Psyk.sairaanhoitajan kanssa voi jutella niitä näitä ja hän voi tukea toki asiakasta eteenpäin, mutta sitten kun on kyse ihan sairauden parantamisesta, niin kyllä silloin tarvitaan psykoterapiaa. Itselläni on pitkä kokemus julkisen puolen psyk.hoidosta ja se on todella heikkolaatuista. Onneksi sitten pääsin lopulta aloittamaan psykoterapian.
Jo lähestymistapa on täysin erilainen tottakai, kun eihän sairaanhoitajalla millään riitä ammattitaito siihen, mihin psykoterapeutilla. Psykoterapiakoulutus antaa ammattitaidon kohdata sairaudet eri tavalla ja oikeasti auttaa potilasta. Asiaa voi verrata esim siihen, että pitäisi tehdä sydänleikkaus. Kyllä toki normaali yleislääkärikin asiasta jotain tietää, mutta eikai kukaan yleislääkärille halua sydänleikkaukseen? Kyllä silloin mennään kirurgille.
Minun mieheni on todettu narsistiksi monen minua hoitaneen psykologin, psykoterapeutin, psykiatrian lääkäreiden, jopa tämän puolen erityislääkäreiden toimesta. Kukaan heistä ei siis ole tavanneet miestäni henkkoht, paitsi ehkä jossain kekkereissä, missä ollut osallisena, koska mieheni johtavassa ja näkyvässä asemassa kaupungissamme. Itse en diagnoosiin siksi usko, vaikka kuinka omassa elämässä totta pitääkin.. Ei vaan voi mennä ammattimainen ihminen antamaan diagnoosia ihmiselle, jota ei ole tavannut sen paremmin. Kyllä joku ammattietiikka pitäisi jo sanoa jotain. Mutta näitä puoskareita kyllä riittää. Varsinkin psykologiaa pääsee ja hakeutuu lukemaan liian helposti ihmiset, jotka itse ovat eniten autettavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä psykiatrisilla hoitajilla todellakaan ole ammattitaitoa eikä ymmärrystä hoitaa vaikeita psyykkisiä sairauksia. Hoito on vähän kuin itse lukisi netistä hoito-ohjeita mutta kuulee ne vain suullisena :D Psykoterapiassa asioihin mennään syvälle, todella syvälle. Näin ne sairaudet voivat sitten oikeasti parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä taas, kiitos kommenteistanne. Ovat tarjonneet ajattelemisen aihetta.
Aloin miettiä, mitä vaihtoehtoja potilaalla lopultakaan on vai onko niitä, jos täytyy käyttää kunnallisia palveluita?
Minusta mieheni tarvitsisi ammattitaitoista apua eikä mitään tuollaista auktoriteettiasemassa tehtyä mutuilua, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kannattaisikohan tuossa asiassa kääntyä jonkun tahon puoleen ja mikä se voisi olla.
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kivan näköisiä olleet :)
Eiköhän apssa jotain vikaa ole kun miehen polla ei kestä.
Saattaapa myös olla että ne ihan samat psyk.sairaanhoitajat,joilla siis psykoterapiakoulutus,pitävät vastaanottoa yksityisellä puolellakin. Ja psykiatrian polille ei kyllä pääse ilman koulutusta,niin kuin joku tuolla väitti. Miksiköhän sairaanhoitajia pitää aina niin kovasti haukkua ja arvostella?
Kävin juttelemassa terveydenhoitajan kanssa psykiatrisessa yksikössä, avovastaanottoa siis. Sai pääni entistä enemmän sekaisin, korjailin niitä juttuja sitten psykoterapiassa.. Itsekin sh mutta pysyn visusti sisätautipuolella, ei todella ole ammattitaitoa olla terapeuttina. Saisi olla enemmän koulutusta niillä jotka sitä työtä tekevät...
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Nyt tulikin erityisen hyvää tietoa!
1) Kävin lukemassa. Eli nyt miehen pitäisi päästä lääkärin juttusille, joka pystyisi tekemään diagnoosin. Siellä tarvittaisiin 3 kuukauden kestävä hoitosuhde, jonka jälkeen psykiatrilta lausunto psykoterapian tarpeesta. Tuo hoitajalla käyminen ei edistä mitenkään sitä asiaa, että hän pääsisi psykoterapiaan, jonka tarpeessa mies on.
2) Eli ensin läpikäydään edellinen tie.
3) Ei sovellu tähän tapaukseen.
4) Ei mahdollista, koska miehen oireilun vuoksi taloutemme on jatkuvasti kuralla ja töihin panostaminen ei onnistu riittävässä määrin.
5) Voisi kokeilla.
Ap
Itse olen käsittänyt, että sairaanhoitajalle juttelun tarkoituksena nimenomaan on jutella toiselle ihmiselle tilanteessa, jossa elämässä on elämään kuuluva vastoinkäyminen, jonka käsittelemiseen tarvitsee toisen ihmisen tukea. Kuten opiskeluvaikeudet, hankala tilanne kotona tai töissä, läheisen menettäminen tai se että ei meinaa jaksaa lasten kanssa. Se on nimenomaan matalan kynnyksen paikka, jossa voi käydä ääneen pohtimassa tilannettaan ja löytää niihin konkreettisia vastauksia. Tällä pyritään ehkäisemään niitä isompia ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä.
Varsinaisten sairauksien hoito taas on vähä korkeamman kynnyksen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Nyt tulikin erityisen hyvää tietoa!
1) Kävin lukemassa. Eli nyt miehen pitäisi päästä lääkärin juttusille, joka pystyisi tekemään diagnoosin. Siellä tarvittaisiin 3 kuukauden kestävä hoitosuhde, jonka jälkeen psykiatrilta lausunto psykoterapian tarpeesta. Tuo hoitajalla käyminen ei edistä mitenkään sitä asiaa, että hän pääsisi psykoterapiaan, jonka tarpeessa mies on.
2) Eli ensin läpikäydään edellinen tie.
3) Ei sovellu tähän tapaukseen.
4) Ei mahdollista, koska miehen oireilun vuoksi taloutemme on jatkuvasti kuralla ja töihin panostaminen ei onnistu riittävässä määrin.
5) Voisi kokeilla.
Ap
1) Nimenomaan edistää asiaa. Itsekin pääsin kuntoutuspsykoterapiaan siten että kävin ensin 3kk ajan juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Alue: Aihe vapaa
Sairaanhoitajissa on muuta väestöä enemmän narsisteja. Sairaanhoitajan koulutus ei myöskään vaadi valtaisia älynlahjoja, joten pahimmillaan odotettavissa on juuri tuonkaltaista räikeää ja läpinäkyvää manipulointia, jolla ei ole potilaan hyvinvoinnin kannalta mitään tarkoitusta.