Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrinen sairaanhoitaja?
24.02.2016 |
Millaisi kokemukisia psykiatrisesta sairaanhoitajasta? Onko ollut apua?
Mieheni lähti hakemaan apua ja kaupungilta hänet ohjattiin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille. Olin aluksi tästä hyvilläni, vihdoinkin hän saa apua. Mutta enää en ole yhtään varma siitä, saako tuolta apua laisinkaan.
Ensinnäkin mies on ollut silmittömän kiukkuinen tullessaan vastaanotolta. Lisäksi hän on kertonut, että sairaanhoitaja on luonnehtinut minua prinsessakasvatuksen saaneeksi, vaikka en ole koskaan kyseistä ihmistä edes tavannutkaan.
Varauduin toki siihen, ettei mies puhuisi asiassa ihan totta. Soitin hoitajalle ja kysyin asiasta. Hoitaja lähtenyt kiistämään asiaa eikä myöskään sanonut mitään yleistäkään, ettei sellainen kuuluisi hänen tai ammattinsa toimintapoihin.
Tuo prinsessakasvatus ei ole mikään sellainen termi, joka olisi kuulunut meidän perheen sanavarastoon, joten asiassa vaikuttaisi olevan oikeastikin perää.
Ei tunnu oikein ammattimaiselta toiminnalta vetää tuon tyyppisiä johtopäätöksiä ihmistä tapaamatta ja ilmaista niitä potilaillensa.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Nyt tulikin erityisen hyvää tietoa!
1) Kävin lukemassa. Eli nyt miehen pitäisi päästä lääkärin juttusille, joka pystyisi tekemään diagnoosin. Siellä tarvittaisiin 3 kuukauden kestävä hoitosuhde, jonka jälkeen psykiatrilta lausunto psykoterapian tarpeesta. Tuo hoitajalla käyminen ei edistä mitenkään sitä asiaa, että hän pääsisi psykoterapiaan, jonka tarpeessa mies on.
2) Eli ensin läpikäydään edellinen tie.
3) Ei sovellu tähän tapaukseen.
4) Ei mahdollista, koska miehen oireilun vuoksi taloutemme on jatkuvasti kuralla ja töihin panostaminen ei onnistu riittävässä määrin.
5) Voisi kokeilla.
Ap
1) Nimenomaan edistää asiaa. Itsekin pääsin kuntoutuspsykoterapiaan siten että kävin ensin 3kk ajan juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Kuka ja millä perusteella kirjoitti sinulle diagnoosin, joka tarvitaan sinne kuntoutuspsykoterapiaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, tosin tehnyt työtä vain sairaalassa osastopotilaiden kanssa. Sh:n rooli on tosiaan antaa psykososiaalista tukea ja auttaa jäsentämään tilannetta keskusteluiden avulla. Varsinaisia terapeutteja emme ole (kuten ei psykiatritkaan). Osalla saattaa olla psykoterapia koulutus, mutta varsinaista terapiaa ei julkiselta puolelta voi resurssisyistä saada. Terapeuttisia menetelmiä voidaan soveltaa tilanteen ja osaamisen mukaan.
Mieliala voi tosiaan olla huonompikin keskustelun jälkeen, jos on puhuttu kipeistä asioista tai asiakas ei ole kokenut tuleensa ymmärretyksi. Näin voi käydä ja käykin myös varsinaisessa psykoterapiassa. Silloin kannattaa nostaa kissa pöydälle ja antaa suoraa palautetta mikä tapaamisissa mättää. 3kk hoitojakso psyk.polilla sh:n vastaanotolla tai tk:n depressiohoitajalla ja sen jälkeen psykiatrin b-lausunto riittää kuntoutuspsykoterapiaan pääsyyn, jos esim. masennusuhkaa työkykyä. Sekä sh että terapeutin kanssa hoitosuhteen onnistumisen avaimia on hyvä keskinäinen kemia. Suosittelen silti valitsemaan psykologin pohjakoulutuksen saaneen terapeutin, koska psykologin tutkinto antaa mielestäni parhaat edellytykset terapiatyöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Nyt tulikin erityisen hyvää tietoa!
1) Kävin lukemassa. Eli nyt miehen pitäisi päästä lääkärin juttusille, joka pystyisi tekemään diagnoosin. Siellä tarvittaisiin 3 kuukauden kestävä hoitosuhde, jonka jälkeen psykiatrilta lausunto psykoterapian tarpeesta. Tuo hoitajalla käyminen ei edistä mitenkään sitä asiaa, että hän pääsisi psykoterapiaan, jonka tarpeessa mies on.
2) Eli ensin läpikäydään edellinen tie.
3) Ei sovellu tähän tapaukseen.
4) Ei mahdollista, koska miehen oireilun vuoksi taloutemme on jatkuvasti kuralla ja töihin panostaminen ei onnistu riittävässä määrin.
5) Voisi kokeilla.
Ap
1) Nimenomaan edistää asiaa. Itsekin pääsin kuntoutuspsykoterapiaan siten että kävin ensin 3kk ajan juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle.
Kuka ja millä perusteella kirjoitti sinulle diagnoosin, joka tarvitaan sinne kuntoutuspsykoterapiaan? Ap
Tk-lääkäri kirjoitti masennuslääkkeitä ja lähetteen debressiohoitajalle ( psyk. sairaanhoitaja). Kävin sairaanhoitajalla kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Sitten tk- lääkäri laittoi lähetteen psykiatrian polille psykiatrille terapia-arviota varten. Psykiatri kirjoitti b- todistuksen, jonka toimitin Kelaan yhdessä oman hakemuksen kanssa. Kun sitten sain myönteisen päätöksen lähdin hakemaan terapeuttia.
23, kiitos selvennyksistä.
Miten on tuon diagnoosin laita, kun luin Kelan ohjeista, että se pitäisi olla ennen 3 kk hoitojaksoa? Onko miehelläni siis se tilanne, että vasta kun hän pääsee lääkäriä tapaamaan ja saa diagnoosin, vasta sen jälkeen alkaa tuo 3 kk:n hoitojakso raksuttaa Kelaa varten? Ja vasta sen jälkeen on mahdollisuus saada b-lausunto ja hakea kuntoutusterapiaa.
Mielestäni tilanne on sitä luokkaa, ettei oikeaan hoitoon pääsyä olisi varaa enää lykätä.
Ap
Vai näin. Minä menin psykiatrille työterveyden kautta koska terveyskeskuksen psykohoitsu sanoi että heiltä ei psykiatrille ole pääsyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi se 3kk lääkärin/psykiatrinkin hoitoa olla avuksi.
Esimerkiksi lääkitys voi jeesata niin että tilanne hiukan tasaantuu. Akuutissa kriisissä ei terapointi välttämättä onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa myös olla että ne ihan samat psyk.sairaanhoitajat,joilla siis psykoterapiakoulutus,pitävät vastaanottoa yksityisellä puolellakin. Ja psykiatrian polille ei kyllä pääse ilman koulutusta,niin kuin joku tuolla väitti. Miksiköhän sairaanhoitajia pitää aina niin kovasti haukkua ja arvostella?
Osa toki pitää vastaanottoa myös julkisen ulkopuolella, mutta tämä ei edelleenkään tarkoita, että julkisella puolella kaikilla psyk.sairaanhoitajilla olisi psykoterapeutin koulutus. Esim mielenterveystoimistoissa ei todellakaan ole. Myös se, että on jokin psykoterapeutin koulutus, ei takaa, että saa sitä hoitoa mitä tarvitsee. Esim joku ratkaisukeskeinen psykoterapia nyt ei välttämättä ole riittävä keino, kun puhutaan vuosia kestäneestä vaikeasta psyykkisestä sairaudesta. oikea suuntaus vaihtelee sairaudesta ja ihmistyypistä.
Myös vaikka julkisen puolen sh olisi hyväkin psykoterapeutti, ei julkisella puolella välttämättä ole siltikään resursseja antaa sitä terapiaa. Terapiaa kun ei ole mikään kerran kuussa sh:n luona käyminen.
Ei se ole mitään sairaanhoitajien haukkumista, että ymmärtää eron oikean koulutetun psykoterautin ja psykiatrisen sairaanhoitajan välillä. Sairaanhoitaja tai sh-psykoterapeutin kerran kuussa antama keskusteluapu ei todellakaan ole sama asia kuin intensiivinen 1-2 kertaa viikossa tapahtuva psykoterapia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei sitä oikein julkiselta tahdo saada, joten yksityiselle teidän pitäisi mennä. Tervetuloa vaan tänne Suomeen, hyvinvointivaltio, jossa psyykkiset sairaudet pitää useinkin itse maksaa jos aikoo kunnon hoitoa saada :( Noh, muutama vaihtoetho on, riippuen tietty miehesi tilanteesta
1) yksityiseen psykoterapiaan voi saada Kelan tukea, jos miehesi on työikäinen ja saa lääkäriltä b-lausonnon. Katso Kelan sivuilta kuntoutuspsykoterapia
2) Sairaanhoitopiirin lääk. kuntoutus. Todella vaikea saada ja usein vasta kelaterapian jälkeen.
3) Kelan vammaistuet. Psyykkisen sairauden oltava huomattava, ei siis riitä, että pelkästään eläkkeellä sairauden takia, vaan sairauden on oltava todella todella huomattava.
4) maksatte itse yksityisen psykoterapian
5) yritätte päästä psyk.polille aikusiten psykoterapiaan. Vaikeaa eikä psykoterapian taso välttämättä huimaa.
Nyt tulikin erityisen hyvää tietoa!
1) Kävin lukemassa. Eli nyt miehen pitäisi päästä lääkärin juttusille, joka pystyisi tekemään diagnoosin. Siellä tarvittaisiin 3 kuukauden kestävä hoitosuhde, jonka jälkeen psykiatrilta lausunto psykoterapian tarpeesta. Tuo hoitajalla käyminen ei edistä mitenkään sitä asiaa, että hän pääsisi psykoterapiaan, jonka tarpeessa mies on.
2) Eli ensin läpikäydään edellinen tie.
3) Ei sovellu tähän tapaukseen.
4) Ei mahdollista, koska miehen oireilun vuoksi taloutemme on jatkuvasti kuralla ja töihin panostaminen ei onnistu riittävässä määrin.
5) Voisi kokeilla.
Ap
Suosittelen ykkösvaihtoehtoa! Teille jää vähän omavastuuta noissa, mutta jos Kela lähtee mukaan, niin kuitenkin kuntoutus tulee huomattavasti halvemmaksi kuin itse maksaen. Lisäksi mies voi valita itse psykoterapeutin, kunhan psykoterapeutilla on kelapätevyys, ja esim suuntauksen voi myös valita. Ei tartte käydä sh:lla, voi käydä myös esim psykologilla, kunhan on se kelapätevyys ja psykoterapian koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Olen ravannut nyt viisi vuotta psykiatrisilla sairaanhoitajilla, suurin osa on ollut ihan mukavia, mutta ei niistä käynneistä ole toistaiseksi mitään hyötyä ollut.
Ei tietenkään ole, koska kyse ei ole psykoterapiasta. Juurikin sen vuoksi, että moni luulee, että sh:t antavat jonkin sortin terapiaa, terapian maine on niin huono. Harva on käynyt oikeassa psykoterapeutin antamassa terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin viime vuonna käymään
Psykiatrisen sairaanhoitajan luona koska olin masentunut ja kärsin pahasta unettomuudesta.
Joka kerta tein vastaanotolla masennustestin ja juttelimme hoitajan kanssa elämästäni.
Hän antoi neuvoja ja kannusti.
Lopetin siellä käymisen toistaiseksi mutta hoitaja sanoi jos tulee hätä voin ottaa häneen yhteyttä milloin tahansa jos tarvitsen juttelu seuraa
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa myös olla että ne ihan samat psyk.sairaanhoitajat,joilla siis psykoterapiakoulutus,pitävät vastaanottoa yksityisellä puolellakin. Ja psykiatrian polille ei kyllä pääse ilman koulutusta,niin kuin joku tuolla väitti. Miksiköhän sairaanhoitajia pitää aina niin kovasti haukkua ja arvostella?
Nämä terapeutteina toimivat sh:t eivät siis useinkaan omaa _lainkaan_ koulutusta hoitajakoulun jälkeen. Sitä tarkoitin. Mm. psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, sen sijaan terapeutiksi saa itseään kutsua ihan kuka vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voit toki kysyä miten teidän kunnassa/kaupungissa tuo lääkinnällinen kuntoutus toimii. Sitä myöntää sairaanhoitopiiri. Otatte yhteyttä miehen hoitavaan lääkäriin ja selvitätte, mitä kautta saa psykoterapiaa. Ja painotat sanaa psykoterapia. Itse kyllä suosittelen yksityispuolen psykoterapeutteja.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käsittänyt, että sairaanhoitajalle juttelun tarkoituksena nimenomaan on jutella toiselle ihmiselle tilanteessa, jossa elämässä on elämään kuuluva vastoinkäyminen, jonka käsittelemiseen tarvitsee toisen ihmisen tukea. Kuten opiskeluvaikeudet, hankala tilanne kotona tai töissä, läheisen menettäminen tai se että ei meinaa jaksaa lasten kanssa. Se on nimenomaan matalan kynnyksen paikka, jossa voi käydä ääneen pohtimassa tilannettaan ja löytää niihin konkreettisia vastauksia. Tällä pyritään ehkäisemään niitä isompia ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä.
Varsinaisten sairauksien hoito taas on vähä korkeamman kynnyksen takana.
Jossain terveyskeskustason paikassa varmaan näin. Psyk.sairaanhoitajia on töissä myös yliopistosairaaloissa, poliklinikoilla, vuodeosastoilla, jossa hoidetaan jo sairastuneita ja vaikeistakin psyykkisistä sairauksista/oireista kärsiviä ihimsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käsittänyt, että sairaanhoitajalle juttelun tarkoituksena nimenomaan on jutella toiselle ihmiselle tilanteessa, jossa elämässä on elämään kuuluva vastoinkäyminen, jonka käsittelemiseen tarvitsee toisen ihmisen tukea. Kuten opiskeluvaikeudet, hankala tilanne kotona tai töissä, läheisen menettäminen tai se että ei meinaa jaksaa lasten kanssa. Se on nimenomaan matalan kynnyksen paikka, jossa voi käydä ääneen pohtimassa tilannettaan ja löytää niihin konkreettisia vastauksia. Tällä pyritään ehkäisemään niitä isompia ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä.
Varsinaisten sairauksien hoito taas on vähä korkeamman kynnyksen takana.
Jossain terveyskeskustason paikassa varmaan näin. Psyk.sairaanhoitajia on töissä myös yliopistosairaaloissa, poliklinikoilla, vuodeosastoilla, jossa hoidetaan jo sairastuneita ja vaikeistakin psyykkisistä sairauksista/oireista kärsiviä ihimsiä.
Mutta siltikään he eivät ole päteviä antamaan psykoterapiaa tai hoitamaan avohoidossa vaikeita tapauksia. Sairaalaympäristö on erilainen. Siellä toki sairaanhoitajat tekevät avustavia tehtäviä ja antavat keskusteluapua, ei psykoterapiaa.
S
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattaapa myös olla että ne ihan samat psyk.sairaanhoitajat,joilla siis psykoterapiakoulutus,pitävät vastaanottoa yksityisellä puolellakin. Ja psykiatrian polille ei kyllä pääse ilman koulutusta,niin kuin joku tuolla väitti. Miksiköhän sairaanhoitajia pitää aina niin kovasti haukkua ja arvostella?
Nämä terapeutteina toimivat sh:t eivät siis useinkaan omaa _lainkaan_ koulutusta hoitajakoulun jälkeen. Sitä tarkoitin. Mm. psykoterapeutti on suojattu ammattinimike, sen sijaan terapeutiksi saa itseään kutsua ihan kuka vaan!
Siis missä tällaisia itseään terapeutiksi kutsuvia sairaanhoitajia on? Psykoterapeutin pohjakoulutuksena voi olla sairaanhoitajan tutkinto ja he voivat toimia laillistettuina psykoterapeutteina ja yksityisinä ammatinharjoittajina. Julkisella puolella ei ainakaan yliopistoklinikoissa työskentele sairaanhoitajia psykoterapeutin ammattinimikkeellä,vaikka heillä olisikin psykoterapeutin pätevyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen käsittänyt, että sairaanhoitajalle juttelun tarkoituksena nimenomaan on jutella toiselle ihmiselle tilanteessa, jossa elämässä on elämään kuuluva vastoinkäyminen, jonka käsittelemiseen tarvitsee toisen ihmisen tukea. Kuten opiskeluvaikeudet, hankala tilanne kotona tai töissä, läheisen menettäminen tai se että ei meinaa jaksaa lasten kanssa. Se on nimenomaan matalan kynnyksen paikka, jossa voi käydä ääneen pohtimassa tilannettaan ja löytää niihin konkreettisia vastauksia. Tällä pyritään ehkäisemään niitä isompia ongelmia, masennusta ja syrjäytymistä.
Varsinaisten sairauksien hoito taas on vähä korkeamman kynnyksen takana.
Jossain terveyskeskustason paikassa varmaan näin. Psyk.sairaanhoitajia on töissä myös yliopistosairaaloissa, poliklinikoilla, vuodeosastoilla, jossa hoidetaan jo sairastuneita ja vaikeistakin psyykkisistä sairauksista/oireista kärsiviä ihimsiä.
Arkea kuule ihan jo mielenterveystoimistoissakin :) Ei siellä ole resursseja hoitaa vaikeita tapauksia.
Musta tuntuu, että oikeana huolena on tässä se, että teillä on mahdollisesti jotain ongelmia ja mies on niistä sitten puhut hoitajalle. Sinä sitten ärsyynnyt, koska huomaat että mies kohdistaa sinuun negatiivisia asioita, joita hoitaja on sanonut. Kuka oikeasti lähtee soittamaan hoitajalle? Sinun tulee jutella sen miehesi kanssa ja kuuntele mitä hänellä on sanottavana, älä kohdista turhautumista siihen hoitajaan. Anna sille miehelle tilaa, eläkä tivaa.
Ehdottomasti ap miehesi on saatavat oikeaan psykoterapiaan! Itse tuhlasin muutaman vuoden julkisen puolen sairaanhoitajien kanssa. Toisella oli kyllä jonkin sortin psykoterapiakoulutuskin, mutta ei todellakaan ole yhtään niin hyvä kuin nykyinen yksityisen puolen psykoterapeuttini :)
Vierailija kirjoitti:
23, kiitos selvennyksistä.
Miten on tuon diagnoosin laita, kun luin Kelan ohjeista, että se pitäisi olla ennen 3 kk hoitojaksoa? Onko miehelläni siis se tilanne, että vasta kun hän pääsee lääkäriä tapaamaan ja saa diagnoosin, vasta sen jälkeen alkaa tuo 3 kk:n hoitojakso raksuttaa Kelaa varten? Ja vasta sen jälkeen on mahdollisuus saada b-lausunto ja hakea kuntoutusterapiaa.
Mielestäni tilanne on sitä luokkaa, ettei oikeaan hoitoon pääsyä olisi varaa enää lykätä.
Ap
Tk-lääkäri on tehnyt diagnoosin kun hän on ohjannut psyk. hoitajalle. Psykiatri vahvistaa diagnoosin terapialähetteessään. Kehotan ottamaan terapiatoiveen puheeksi psyk. hoitajan kanssa. Myös hoitavaan lääkäriin voi ottaa yhteyttä ja kysyä lisätietoa. Kaipungilla on usein pitkähköt jonot psykiatrille. Yksityiselle pääsee nopeammin.
Alue: Aihe vapaa
Olen ravannut nyt viisi vuotta psykiatrisilla sairaanhoitajilla, suurin osa on ollut ihan mukavia, mutta ei niistä käynneistä ole toistaiseksi mitään hyötyä ollut.